lauantai 16. marraskuuta 2013

Minireissu



Tänään oltiin pienimuotoisella reissulla. Käytiin siis moikkaamassa Topin mummin äidin veljeä. Selkeetä?

Meillä on ollut aina tärkeää pitää välit kunnossa kaikkien kanssa ja tarkoitus onkin tavata niitä muita suvun jäseniä niin usein, kun mahdollista. Miten teillä on tapana nähdä, tavata ja sukuloida?

Itse olen todella iloinen, että maailmalla on ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita meidän kuulumisista ja ilahtuvat pikku-Topin vierailusta.

Tarkoitus oli lähteä siis Topin mummin eli äitini kanssa ajelemaan Hämeenlinnaan lauantaina yhdentoista aikoihin. Tuli yöllä valvottua vähän liian pitkään, kun katsottiin vihdoin Lost loppuun. Onhan sitä tässä jo tahkottu pitkän aikaa. Ei hullumpi sarja, vaikka sekava onkin. Kun oltiin kolmen jälkeen painumassa pehkuihin, alkoi Topin huoneesta kuulua pientä pulinaa. Varmaan toisen kerran puoleen vuoteen poju päätti herätä keskellä yötä.

Pupulle tarinointia.

Hain pirteän pikkukaverin meidän sänkyyn. Pienen painimatsin jälkeen Topi nukahti uudelleen ja heräsi seuraavan kerran vasta vähän ennen yhdeksää. Iskä nousi aamupalalle pojun kanssa ja itse sain nukkua pitkästä aikaa rauhassa kymmeneen! Päivä alkoi hymyillä ja jatkui iloisin mielin. Luulen, että teki hyvää välillä nukkua samassa sängyssä koko konkkaronkka!

Pojun päivän lookkiin kuului Meandin pupujumppis.
(Topi nykyään aina kiipeää lelulaatikkoon sisälle leikkimään.)
((Koira koomailee taustalla...))
Meitsille päälle pirteää oranssia ja naamaan maailman kevyin laiskameikki.

Auto oli ajallaan noukkimassa meitä ja päästiin reissuun sopivasti ennen Topin päiväunia. Meillä tuo automatkustaminen on kyllä aina vähän tuskaista, kun toinen ei vaan voi sietää sitä. Onneksi saatiin maitopullo-tainnutuksella uni tulemaan ja päästiin perille asti ilman vikinöitä.

Matka voi alkaa!

Kylässä meni kaikki hyvin, enkä ole tästä yllättynyt. Topi ei vierastanut ja käyttäytyi suhteellisen kiltisti. Vähän meinasi kiinnostaa kännykkä, levyt sekä tarjolla olleet hedelmät. Jatkuvasti vaan oli pakko kiivetä banaani varkaisiin hyllyn luokse, vaikka kiellettiin. Tästä hyvästä Topille iskettiin 50 euroa kouraan ja sanottiin huumorilla; "Tässä näin, käypäs ostamassa viidelläkympillä itelles banaania!"

Topi söi kinkkupiirakkaa, ihmetteli tyynyjen nappeja ja konttasi ympäri kämppää. Oli ilmeisesti kivaa päästä muualle tämän neljän viikon kotona olemisen jälkeen?

Ennen kotiinlähtöä ajettiin autolla Aulangolle katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Ei voi taas sanoin kuvailla, kuinka kaunis Suomen luonto on. Itse olen niin metsä ihmisiä ja rakastan kaikkea kaunista. Voisin elää näkemisestä ja luonnon kauneudesta!








Blogger teki jtn tälle kuvalle... ei kuuluis olla näin vaalea :C

Kuvaamisen jälkeen haettiin tavarat mukaan ja lähdettiin ajamaan kotiinpäin. Pysähdyttiin myös syömässä Linnatuulessa. Itse söin pitkästä aikaa lohta, kun iski niin kova himo. Topille tilattiin kanaa ja perunamuussia. Poika ihastui porkkanaraasteeseen hullunlailla, joten aletaankin syömään sitä jatkossa kotona. Jälkkäriksi tuli vielä jäätelö ja se upposi hyvällä ruokahalulla myös. Pienen pojan masu muistutti jalkapalloa syömisen jäljiltä ja autoon päästessä Topi nukahti samantien. Huokaisin siis helpotuksesta, ettei tarvitse kuunnella edelleenkään sitä vinkumista. 

Topin annos, josta äiti söi sipulirenkaat.

"Oooo... leikkipaikka..."

Se on sitten porkkanaraastetta eikä mitään räkää!

Laitetaan tänne välillä vähän epäedustavampikin kuva :D

Väsypeikko iski <3


Loppumatkan katselin kuvia läpi ja luin facebookkia, kunnes Topi heräsi. En tiedä mikä autoilussa mättää, mutta Topi alkoi melkein heti itkemään hysteerisena. Jossakin vaiheessa itkun seasta kuului "aapuuuuaaa, aaapuuuuaaaa.." ja repesin kunnolla. Leluista ei ollut hyötyä, maissinaksut ei auttaneet eikä myöskään piirretyt kännykästä. Itku loppui vasta, kun tajusin näyttää youtubesta pupu- sekä koira-videoita. Hassu vauva!

Miten teillä viihdytään autossa? Vinkkejä ja neuvoja meidän ongelmaan saa antaa!


Pahoittelut muuten, että olette saaneet "kärsiä" huonolaatuisista kännykkäkuvista. En edelleenkään jaksa kantaa sitä järkkäriä mukana, kun muutenkin on kädet yleensä täynnä Topia ja kasseja. Ja nyt on tosiaan meneillään joku ihme vaihe, että tykkään sävyttää kuvat jotenkin jännästi, joka ei ehkä sitten enää koneen isolta ruudulta näytäkkään niin hienolta... Mutta hei, omassa blogissa omalla tyylillä! Tässä silti vielä äitini järkkärillä otetut pari kuvaa:




Eh? :D


Loppuun Topi haluaa toivottaa kaikille lukijoille IHANAA viikonloppua!


35 kommenttia:

  1. Meidän lapsi inhoaa autossa oloa. :( Ensimmäisen 3kk ei ollut ongelmia, mutta siitä asti on huudettu autossa eikä ollut mitään vaikutusta kun 4,5kk iässä kaukalo vaihdettiin istuimeen kun kasvoi kaukalosta yli (meidän istuimessa on siis mahdollisuus laittaa kallelleen, en ole istuttanut pientä vauvaa :D). Hän on nyt yksi vuotias, aina hetken auttaa lelu, joku laulu, epämääräiset tavarat mm aux-piuha tai aurinkolasit :D, ruoka, mutta sitten alkaa taas kauhea huuto ja rimpuilu. Nyt ostettiin meidän autoon sellanen selkänojaan tuleva iPad-teline että voi vaikka katsella siitä jotain ohjelmaa, jos se vaikka vähän helpottaisi menoa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että teilläki sama ongelma :(

      Mun pitäs varmaan ostaa joku autokoira, että Topi viihtyis : D

      Poista
  2. Ihania kuvia!

    Meillä autossa on mukana leluja (kirjojen kanssa pikku neiti viihtyy aika hyvin), välilä leluista on apua välillä ei.

    Kiva sininen karvareunushuppu takki sinulla, oletko sen hankkinut tänä syksynä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en saanut noilla leluilla ainakaan viihtymään ja kirjoja ei harmi kyllä vielä kamalasti tajua :C

      Ja juu hankin takin nyt syksyllä! Se on siis talvitakki :)

      Poista
    2. Pakko vielä kysyä mistä ostit takin?

      Poista
    3. Kiitti :) Pakko käydä katsomassa Cubuksella, ihanan värinen takki ja karvahuppu on ihan paras talvitakeissa!

      Poista
  3. niin sulonen tuo vika kuva!! :D <3

    VastaaPoista
  4. No viimeks ku ajettiin turku -kouvola ja kouvola-turku välit eli jotain vajaa 4tuntia niin Veeti onneks molemmilla reissuilla nukku reilun tunnin, sit pysähyttiin syömään ja loppumatka meni enempi vähempi leluja heilutellen takapenkillä :D Veeti jaksaa aikansa olla ja katella maisemia mut sit kyllästyy ja pitää viihdyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en saanu edes mahista viihdyttää, ku herran vaan alko huutaa :O

      Heittelis ees niit leluja :D

      Poista
  5. Ihania kuvia ja mukava reissu teille ollut :) Meillä sukuloidaan kanssa jonkun verran. Mies ei aina niin innolla ole lähdössä mukaan, mutta minä lähden jos vaan pyydetään.

    Toivottavasti Topi alkaisi viihtymään autossa paremmin :) Meillä nykyään nukutaan, kun auto lähtee liikkeelle. Välillä saattaa hetken jaksaa valvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava reissu juu! Ja kiva, että on muitakin, jotka sukuloi mielellään!

      Nukahtaispa Topiki autoon :D

      Poista
  6. Voi Lost, meilläkin vietettiin parisuhdeaikaa sen parissa pitkään (myös öisin kun olis pitänyt olla jo nukkumassa...) ja olin ihan rikki kun saatiin se lopulta katsottua. :D Huippusarja, musta tuntuu että se oli nyt jopa parempi kuin sillon vuosia sitten kun se tuli telkkarista. Ja ihania luontokuvia! :) Olis kiva päästä seuraavan kerran Suomeen tullessa jonnekin tollaiseen paikkaan, mies haaveilee Lapista mutta se on niin kovin kaukana ... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahhaha mäki olin ihan hajalla ku saatiin toi katottua! Tuli ikävä sitä ja ihania hahmoja ja ja... eläydyn liikaa? xD

      PS. Mäki haluun Lappiin.....

      Poista
  7. Ihania kuvia!! <3 ja Topi on niin lutu!
    Mä en kyllä tiedä miten saa rauhoittumaan autoon, Ava saa välillä kans hirveet raivarit mut ei mikään auta.. :/

    VastaaPoista
  8. Tuttuja maisemia, miehen perhe on Hämeenlinnasta ja itelläki tuli asuttua siellä kuutisen vuotta.

    Mulle on myös tärkeää, että on perhettä ja sukulaisia. Pari kertaa vuoteen pyrin käymään äidin luona / houkuttelemaan hänet tänne, ja miehen perhe on meille myös erittäin tervetullut. Mua on hankala saada Hämeenlinnaan tosin, en oikein viihtynyt siellä ja olenkin käynyt muuton jälkeen (4v sitten) vain pari kertaa. Mutta sitäkin enemmän paimennan miestä ja lapsia käymään siellä aina kun haluavat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikset muuten viihtynyt hämeenlinnassa? :O

      Kiva, että jaksat tapailla sukulaisia. Mun mielestä se on tärkeetä :)

      Poista
    2. :D Ei vaan ihmistyypit kohdanneet, oon itse lapista kotosin ja ssssupersosiaalinen, ja no, hämeenlinnalaiset oli siihen verrattuna varsin sisäänpäinkääntynyttä porukkaa. Tunnen kaupungista paljon ihmisiä, mutta kahta lukuunottamatta kaikki vain pintapuolisesti, yrityksestä huolimatta, eikä muiden kanssa olekkaan muuton jälkeen juuri yhteyksiä pidetty. Koin myös että kaupungissa mikään ei toiminut, neuvola-aikaakin sai soittaa lapsille aina sen kaksikymmentä kertaa, ennenkuin ehkä sai jonkun kiinni, hammashuolto ei toiminut ja täällä Helsingissä kun vihdoin pääsi hoitoon niin tilanne oli jo hengenvaarallinen, palvelutarjonta muutenkin tosi yksipuolista ja vaikeasti saavutettavaa. Ei vaan toiminut mulle, joku muu sitten taas saattaa kokea toisella tavalla, mutta häme ei ollut mun juttu :D

      Poista
  9. Ihania kuvia, varsinkin tuo viimeinen :D Ja kivan värinen takki sinulla!

    VastaaPoista
  10. Meillä on kanssa automatkustus ongelmallista. Tosin oon nyt päätellyt et tytöllä on matkapahoinvointia.

    VastaaPoista
  11. Miten päin Topi matkustaa autossa, kasvot vai selkä menosuuntaan? Olen monelta kuullut lapsien olleen huonoja automatkustajia kun ovat olleet selkä menosuuntaan, mutta kun käännetty penkki toisinpäin niin ovat matkat ruvenneet luonaamaan. Meidän kohta kolmevuotias ei ole ikinä ollut mikään automatkustaja (meillä matkustetaan kasvot menosuuntaan), meille apu löytyi autoon asennettavasta dvd-soittimesta, käytetään sitä pidemmillä matkoilla. Joskus kuullut jotain myös pahoinvointirannekkeesta tms. josta ollut apua.

    Ps. Koska se reseptipostaus tulee? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istuu itseasiassa selkä menosuuntaan, kun en muista miten noiden kanssa tuli toimia... Enkä nyt ole sata varma saiko meidän istuimen kääntää. Tietääkseni sai, mutta voisin lukea ohjeista ja kokeilla :)

      Reseptipostaus tulee viikonaikana, kun saan otettua kuvia! Ilman kuvia olisi ollut vähän mälsä....

      Poista
    2. selkä menosuuntaan matkustamista suositellaan ainakin 2-vuotiaaksi saakka,mieluiten 4-vuotiaaksi, lapsen pää on niin raskas verrattuna ruumiiseen ja niskat sen verran heikot.. mut jokainen tekee sen mukaa mikä on omalle lapselle paras! mut toi on virallinen suositus. tai no autoliiton suositus :)

      Poista
  12. Kohtalon toveri. Tai itseasiassa keskustelussa löytyy useampikin. Meidän O vihaa automatkustelua ja on vihannut AINA. On nyt n.15kk. Kevyesti voi huutaa autossa parikin tuntia.putkeen. Kuka kehtasi väittää, että vauvat tykkää autossa olosta? Sen kun siellä nukuttaa? Yea right. Toinen inhokki meillä oli pitkään vaunut, 0-6 kk. Viihty just tasan sen aikaa (just ja just) kun oltiin liikkeellä, mutta heti pysähtyessä huusi kun riivattu vaikka olis ollut hetki sitten syvässä unessa. No niihin se myöhemmin onneksi sopeutui

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä kanssa noi vaunut :O Vasta, kun ostettiin ergonomisella penkillä varustetut niin on helpottanut. Mutta eka vuosi rattaissa HUUTOA ja kininää. Plaah.

      Toivottavasti teillä helpottaa :/

      Poista
  13. Niin ja piti sanoa, löysin hetki sitten tän blogin ja jäin seurailemaan. Meillä on lähes saman ikäiset pojat :) ja yhtälailla olen hurahtanut lastenvaatteisiin. Jos kiinnostaa niin kurkkaa http://ollieoliver.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  14. Niin ja vielä, meillä soi yleensä autossa lasten cd se auttaa toisinaan.:)

    VastaaPoista
  15. Näyttääpä ja kuulostaapa teijän reissu kivalta! :) Pitäis itekki käydä tuol aulangolla :) Mulle kans sukulaiset on tärkeitä ja mä näänki äidin puolen sukulaisia tosi usein ja nyt varmasti vielä useemmin ku asutaan samassa kaupungissa ! :)

    Ihania noi kuvat, pitäis itekki alkaa taas kuvailee luontoa yms :) Ja ja ja tosi harmi et Topi vihaa autoilua :( Mä en oikeen osaa kertoo vinkkejä siihen, ku meillä ei oo ongelmaa sen kanssa, paitsi sitku on matkustettu jo useempi tunti! :D ps. nyt tulee kommentti spämmiä, ku sain vihdoin netin kotiin ni voin koneella näpyttää ;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!