Tavara-rakkaus

Olen rakastunut neljästi - materiaan!


En ymmärrä mikä tähän päähän on iskenyt, mutta se on lämmennyt punaiselle ja oranssille. Punaista sinne, oranssia tänne! Kuolaan kaikkia hienoja tyttöjen vaatteita ja ostaisin mielelläni jokaisen pojalle tarkoitetun paidan, bodyn tai housut. Viime päivityksessä laitoinkin kuvaa niistä H&M:n ihanan kirkkaista pöksyistä ja parista t-paidasta, joissa oli punaista. Noh, tänään matkaan tarttui muutama lisää. Ennen vihasin punaista!?

2 x 80cm Bodyt 7,95€/kpl Seppälä

Löysät housut 86cm 7,95€ Seppälä

Samassa tuli esille rakastuminen numero 2! SEPPÄLÄ. Jokainen liike, jonka Vantaalla tai Helsingissä olen kolunnut  läpi, on tuottanut pettymyksen. Muistan joskus tilanneeni netistä Seppälän bodyn, joka ei kutistunut pesussa, ei nyppääntynyt, ei haalistunut tai kulahtanut ja oli pehmeää joustavaa kangasta. Siitä lähtien olen himoinnut kyseisen liikkeen vaatteita. Seppälän kuosit muutenkin ovat yleensä aika värikkäitä ja kivan pirtsakoita. Pojille löytyy muutakin kuin sinistä, mustaa ja harmaata. Espoosta nyt sitten tärppäsi ja olin niin täpinöissäni, etten osannut valita mitä ostaisin. Pussiin päätyi sitten enemmän mitä oli tarkoitus. Puolustukseksi sanottakoon, että ostin valmiiksi jopa 86 koon vaatteita ;)

Housut 74cm ale 4,80€ ja T-paita 80cm 8,95€ (yökkäriksi)

Housut 86cm 8,95€ ja T-paita 86cm 6,95€ (yökkäriksi)

Kolmaskin rakastuminen liittyy vauvanvaatteisiin. Ylläri? Nyt puhutaan "yökkäreistä". Ennen haalin paljon haalarimallisia yökkäreitä, mutta nyt kaksiosaiset kiinnostavat. Koko juttu lähti siitä, kun mies laittoi yhden 2-osaisen yökkärin Topin päälle (josta en erityiseen ollut tykännyt) ja sanoi; "Näytätpä sinä isolta pojalta tämä päällä!" Jotenkin se lause upposi vaan suoraan sydämeen. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä sekoilen täällä ajatusteni kanssa ja mitä ihmeellistä koko jutussa oli, mutta silti!! <3

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä olen rakastunut uuteen mattoon, jonka haimme tänään. Olin jotenkin mälsistyneenä menossa katsomaan Askon tarjouksessa olevaa nukkamattoa, koska ajattelin sen olevan kuitenkin "sellainen tunkkaisen oranssi". Mietin ärtyneenä; kuinka ikinä löytäisin juuri sen oikean värin.


Teki muuten mieli ruveta tanssimaan, kun näin maton. Täydellisen värinen, ihanan pehmeä ja kevyt. Parasta siinä oli se ns. metallinhohtoisuus. Harmittaa, ettei matto pääse eduikseen näissä kuvissa. Luonnossa kaikki on aina niiiiiin paljon paremman näköistä! Kallis matto olisi ollut (249€), mutta Plussa-tarjouksen ansiosta köyhdyimme "vain" 149€. Kyllä nyt on hyvä mieli!

Reissussa tuli tehtyä muutama muukin pieni hankinta. Ostin itselleni uuden kevyen topin vitosella, nestemäistä kajaalia ja alushousuja. Sohvalle napattiin kaksi valkoista tyynytä, jotka näkyvät yllä olevassa kuvassa. Nekin ovat pehmeitä, pörröisiä ja liian ihania! Iittalan Outlet myymälässä oli alennukset ja sieltä löytyi muutama lautanen (5€/kpl). Kaikinpuolin lompakkoa keventävä, mutta löytörikas päivä!

Lopuksi on pakko puhua vähän aiheesta, joka liittyy noihin ostamiini vaatteisiin. Mitä mieltä te olette tyttö- ja poikaväreistä? Saako pojalle laittaa pinkkiä tai tytölle sinistä?

Itse en rajoita vaatteiden ostamista värien mukaan (ennemmin katson, ettei ole pitsiä tai rusetteja), vaan ostan sellaisia mitkä sopivat mielestäni Topille. Punainen, oranssi ja vaaleansininen istuvat pojalle todella hyvin, kun taas pelkkä keltainen, musta ja metsänvihreä eivät ollenkaan.

Tuo setti, jossa on selkeästi "tyttöjen värejä", on mielestäni IHANA. Se tulee olemaan niin hieno Topin päällä. Piste!

Tifakin on innoissaan uudesta matosta!

<3

Meinas tulla itku, kun Topi päätti oppia istumaan ilman mitään tukea.. ISO POIKA <3

Huono äiti(kö)

Mielipiteitä on yhtä monta kuin on äitiäkin. Saa olla eri mieltä ja saa kertoa mielipiteensä. Mutta mun mielestä on väärin tuomita toinen äiti sen takia, että ajatukset eivät kohtaa. Toiset ovat aikuisia ja pystyvät keskustelemaan asioista rakentavasti. Toiset eivät.

Noh... mikäs tekee musta "huonon" äidin?

Mä olen aloittanut syöttämään pojalleni soseita jo 3 kuukauden iässä. Tein tämän päätöksen neuvolan vinkistä. Poika syntyi ennenaikaisena ja neuvola suosittelee keskosille soseiden aloitusta aikaisemmin. Sen lisäksi pojalla todettiin refluksi ja soseet ovat tosissaan helpottaneet elämää eikä ruoka nouse ylös. Koen tehneeni tässä asiassa täysin oikein, vaikka jotkut ovat eri mieltä. Olen kuulemma lopullisesti pilannut lapseni suoliston. Jooh... !

Meillä on maisteltu jo useita soseita. "Turvallisempia" soseita ollaan maisteltu vähän alle viikko ja muita soseita sitten viikko tai enemmän. Olen hirviö, joka ei malta odottaa ja laittaa lapsensa itkemään mahakipuja. Täytynee kyllä sanoa, että eikö ihmiset muuta keksi? Eiköhän jokainen lapsi itke mahakipua, jos sattuu jollekin olemaan allerginen? Allergia ja siihen liittyvät oireet eivät katso ikää. Vatsa toimii ja pojalle maistuu, en kyllä näe tässä mitään ongelmaa.

Joillain vauvoilla on kiire. Poika halusi istumaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Joka paikasta piti ähistä ja puhista pystyyn, makuuasento aiheutti raivarit. Uskon refluksin vaikuttaneen tässäkin asiassa; taudista kärsivät eivät viihdy makuulteen. Aloin pikkuhiljaa 5kk iän jälkeen sallia puoli-istuvaa asentoa ja otin bumbon käyttöön. 5,5kk neuvolassa todettiin hyvä, suora ja jämäkkä selkä. Siitä lähtien on poika istunut sylissä, rattaissa ja syöttiksessä. En jaksa välittää siitä, että joidenkin mielestä poikani selkä on pilalla. He eivät ole poikaa nähneet ja eivät voi totuutta tietää. Olen toiminut ohjeiden ja äidinvaiston varassa. Uskon äidinvaistoon.

Olen innokas kuvaamaan poikaani. Olen innokas kertomaan ja jakamaan muiden ihmisten kanssa poikani kehitystä. Olen äiti ensimmäistä kertaa! Haluan hehkuttaa! Tämä kuitenkin on tulkittu huonoksi äitiydeksi. En keskity tarpeeksi poikaani, koska kuvaan liikaa. Aktiivisuuteni äiti-ryhmissä tulkitaan pätemisenä ja muidan lyttäämisenä. Tietääkseni aktiivisuus ei ole keneltäkään muulta pois, se on osa minua. Jaan paljon ja kuuntelen myös muiden kuulumisia, haen vertaistukea. Yritän muka olla paras ja haluan, että poikani on paras. Hei, oma lapsi on aina paras <3 ;)

Eräs ihminen sanoi kerrran : "Olen huolissani pojastasi, olisipa hänellä joku toinen äiti."  

Olen itsevarma ja tiedän mitä valitsen. Minulle saa aina tulla sanomaan mielipiteensä, minua saa haukkua huonoksi äidiksi, jos on ihan pakko. Mutta en koe olevani sellainen. Koen olevani parasta mitä poikani tarvitsee! Ja hei, meillä menee hyvin!

Odotan mielenkiinnolla tulevaa. Tässä on vasta kuusi kuukautta menty ja monta on edessä. Tulevaisuudessa odottaa uusia valintoja.

Mutta pakko kyllä lisätä loppuun... ihan pakko. Ehkä mussakin elää sitten vielä pieni kakara jossakin syvällä sisimmässä.

Elä sinä nainen sitä omaa elämääsi ja keskity omaan lapseesi! Mun elämä ei mitenkään voi olla noin kiinnostava ;)

T. Paskamutsi isolla P:llä