Tee se itse

Haluan päästä kaikessa halvemmalla ja tehdä asioita itse. Onhan se kiva joskus valmiinakin ostaa, mutta jostain syystä olen todella pihi. Valmisruoka ja etenkin vauvan lihasoseet maksavat järkyttävän paljon! Mitään vikaa niissä ei mielestäni ole ja voin kyllä ihan hyvin antaa niitä Topille, mutta se h-i-n-t-a..

Alkuun tein kaikki soseet itse monta kuukautta. Sitten halusin pitää taukoa ja muutaman kuukauden poika veteli Pilttiä ja Bonaa. (Päädyin melkein aina ostamaan kasviksia, koska ne tulevat vain paljon halvemmaksi.) Sitten tulikin jo muutto, enkä viitsinyt alkaa väkertämään pakkaseen mitään. Nyt on uusi koti ja uudet kujeet; minähän alan tekemään soseita itse!

Hedelmät tulisivat varmasti halvemmaksi ostaa suoraan kaupan hyllyltä valmiiksi muussattuina noin 0,33€/purkki, mutta on tosiaan ihan mukavaa tehdä tuoreistakin hedelmistä välillä. Niissä on vähän enemmän makua ja jossakin vaiheessa on kuitenkin siirryttävä tuoreisiin hedelmiin sormiruokailun takia.

Pystytimme miehen kanssa tänään illalla siis "hedelmä-tehtaan". Tarkoituksena oli tehdä pakastimeen useampi annos valmiiksi. Kaksi banaania, ananas, appelsiini, kolme omenaa, rypäleitä, kolme päärynää, pakastettua mangoa ja kuningatar-sekoitus suomalaisia pakastemarjoja sekä kolme persikkaa.

Alkuun leikkelimme kaikki hedelmät valmiiksi palasiksi kulhoihin. Mango ja marjat täytyi tietenkin keittää, koska ovat pakasteita. Joskus Topin ollessa 3kk keitin kaikki hedelmät, mutta nyt ajattelin aloittaa tarjoamaan ihan tuoreena.

Offtopic: Muistathan kierrättää biojätteet? :)

Kun kaikki olivat pilkottu ja keitetty, alkoi soseiden teko. Tein erilaisia yhdistelmiä blenderiin ja lisäsin kaupan vauvanruoka-hyllyltä ostettua (jotain) päärynä,porkkana jne. mehua sekaan. Se helpottaa palojen soseuttamista ja on mielestäni parempi vaihtoehto kuin vesi.

Moni tuntuu vauhkoavan nyt ympärillä vauvaryhmissä, ettei ruokaa kannata missään nimessä soseuttaa, jotta vauvasta ei tulisi "samettisuuta". Mielestäni aika yksilöllistä ja riippuu vauvasta tämäkin asia. Topi on syönyt koko ikänsä soseutettua ruokaa ja syö edelleen. Nyt olen joskus antanut ihan karkeaa tai palasiakin ruoan seassa ja eipä tuo siltikään kieltäydy ruoasta. Ilmeet tosin ovat joskus todella hauskoja, kun ihan vähän ällöttää. Ekan puistatuksen jälkeen ruokaa pureskellaan ikenillä ja sitten nielaistaan. Mieluummin annan kuitenkin sitä sileää sosetta, koska blenderi on niin nopea soseuttamisessa (verrattuna haarukkaan) ja Topilla ei kuitenkaan ole edes hampaita. Ehtiihän niitä kökköjäkin opetella syömään sitten myöhemmin.

"Hmm.. Mitäs tämä on?"

Sosetta kertyi monta jääpalamuotillista ja ainakin kymmenen eri variaatiota. Pakko valittaa tässä välissä, että vihaan tuota tapaa pakastaa. Ensinnäkin Topi tarvitsee varmaan 5-6 sose kuutiota kerralla, joten niiden lämmittämisessä on kamala homma. Mikrossa en saa ikinä lämmitettyä kunnolla, koska soseet joko kiehuvat kuumana tai kuivahtavat. Onneksi löysin tuttipullon lämmittimen, jossa voi myös sosepurkit lämmittää. Säästin parit kaupan ruokapurkit ja aion niissä sulattaa ruoan jatkossa. Hyvin näyttää toimivan ja suhteellisen nopeasti! Ostin myös muutamasta kaupasta erilaisia pikkupurkkeja ja niitä on paljon mielekkäämpää laittaa pakkaseen. Värikkäistä kansistakin on hyötyä, koska en tosiaankaan jaksa kirjoitella ylös mitä missäkin purkissa on, joten "tyttöjen värit" sisältää hedelmiä/marjoja ja "poikien värit" kasvista tai lihaa.

Sosetehtaan lisäksi oli aika tehdä hiuksille jotakin. Tarkoitus oli jo ennen muuttoa värjätä ja leikata, mutta en vain siinä kiireessä jaksanut. Tässäkin asiassa olen pihi; en mene kampaajalle maksamaan miljoonia siitä, että joku toinen laittaa värin päähäni. Sen voi tehdä itse kotonakin! En ikinä ole mielestäni epäonnistunut värjäyksessä, mutta hiuksien leikkuussa kalpenen ammattilaiselle. Mitä väliä? Tämä tukka onneksi kasvaa kilometrivauhtia ja ottaa nopeasti kiinni itseään.

Vaikka olenkin pihi, niin joskus olen ajatellut ripsienpidennyksiä. Ajatus jäi kyllä lyhyeen, kun näin hinnan! Joillakin pidennykset näyttävät kaikenlisäksi typeriltä ja liian epä-aidoilta. Niitä täytyy osata huoltaa jne. Liian tyyristä ja liian työlästä! Kyllä näillä ripsillä kehtaa kulkea, jos vähän jaksaa ripsaria laittaa.

Nyt tosiaan halusin kokeilla villisti ihan vaaleinta sävyä ja lyhyitä hiuksia. Pätkä hiukset eivät sovi kasvoihini, mutta kyllästyin pikkuveijarin hiustenrepimisiin ja nuhjuiseen ulkomuotoon. Aikaisemmassa tekstissä Bad hairday forever? valitin hiustenlaadun huonontumisesta ja asiaan ei vieläkään ole tullut liiemmin muutosta. Näyttää hyvältä tasan siihen asti, kun astun ulos. Lyhyitä hiuksia on kuitenkin helpompi hoitaa ja helteelläkin ne ovat aika kätevät. Moni on lähiaikoina luullut, että olen 16-17 vuotias (kiitos vaan..) ja tämä vaalennus-lyhennys ei kyllä ainakaan auta asiaa.


ENNEN:

JÄLKEEN:

Semmonen päivä tänään. Ja taas kello on viisi yöllä, kun kirjoitan tätä tekstiä. HUPS! Pitäisi varmaan opetella nukkumaan. On se vaan kuitenkin niin kivaa valvoa, kun mies jaksaa herätä aamuisin.. :)

Huono äiti(kö)

Mielipiteitä on yhtä monta kuin on äitiäkin. Saa olla eri mieltä ja saa kertoa mielipiteensä. Mutta mun mielestä on väärin tuomita toinen äiti sen takia, että ajatukset eivät kohtaa. Toiset ovat aikuisia ja pystyvät keskustelemaan asioista rakentavasti. Toiset eivät.

Noh... mikäs tekee musta "huonon" äidin?

Mä olen aloittanut syöttämään pojalleni soseita jo 3 kuukauden iässä. Tein tämän päätöksen neuvolan vinkistä. Poika syntyi ennenaikaisena ja neuvola suosittelee keskosille soseiden aloitusta aikaisemmin. Sen lisäksi pojalla todettiin refluksi ja soseet ovat tosissaan helpottaneet elämää eikä ruoka nouse ylös. Koen tehneeni tässä asiassa täysin oikein, vaikka jotkut ovat eri mieltä. Olen kuulemma lopullisesti pilannut lapseni suoliston. Jooh... !

Meillä on maisteltu jo useita soseita. "Turvallisempia" soseita ollaan maisteltu vähän alle viikko ja muita soseita sitten viikko tai enemmän. Olen hirviö, joka ei malta odottaa ja laittaa lapsensa itkemään mahakipuja. Täytynee kyllä sanoa, että eikö ihmiset muuta keksi? Eiköhän jokainen lapsi itke mahakipua, jos sattuu jollekin olemaan allerginen? Allergia ja siihen liittyvät oireet eivät katso ikää. Vatsa toimii ja pojalle maistuu, en kyllä näe tässä mitään ongelmaa.

Joillain vauvoilla on kiire. Poika halusi istumaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Joka paikasta piti ähistä ja puhista pystyyn, makuuasento aiheutti raivarit. Uskon refluksin vaikuttaneen tässäkin asiassa; taudista kärsivät eivät viihdy makuulteen. Aloin pikkuhiljaa 5kk iän jälkeen sallia puoli-istuvaa asentoa ja otin bumbon käyttöön. 5,5kk neuvolassa todettiin hyvä, suora ja jämäkkä selkä. Siitä lähtien on poika istunut sylissä, rattaissa ja syöttiksessä. En jaksa välittää siitä, että joidenkin mielestä poikani selkä on pilalla. He eivät ole poikaa nähneet ja eivät voi totuutta tietää. Olen toiminut ohjeiden ja äidinvaiston varassa. Uskon äidinvaistoon.

Olen innokas kuvaamaan poikaani. Olen innokas kertomaan ja jakamaan muiden ihmisten kanssa poikani kehitystä. Olen äiti ensimmäistä kertaa! Haluan hehkuttaa! Tämä kuitenkin on tulkittu huonoksi äitiydeksi. En keskity tarpeeksi poikaani, koska kuvaan liikaa. Aktiivisuuteni äiti-ryhmissä tulkitaan pätemisenä ja muidan lyttäämisenä. Tietääkseni aktiivisuus ei ole keneltäkään muulta pois, se on osa minua. Jaan paljon ja kuuntelen myös muiden kuulumisia, haen vertaistukea. Yritän muka olla paras ja haluan, että poikani on paras. Hei, oma lapsi on aina paras <3 ;)

Eräs ihminen sanoi kerrran : "Olen huolissani pojastasi, olisipa hänellä joku toinen äiti."  

Olen itsevarma ja tiedän mitä valitsen. Minulle saa aina tulla sanomaan mielipiteensä, minua saa haukkua huonoksi äidiksi, jos on ihan pakko. Mutta en koe olevani sellainen. Koen olevani parasta mitä poikani tarvitsee! Ja hei, meillä menee hyvin!

Odotan mielenkiinnolla tulevaa. Tässä on vasta kuusi kuukautta menty ja monta on edessä. Tulevaisuudessa odottaa uusia valintoja.

Mutta pakko kyllä lisätä loppuun... ihan pakko. Ehkä mussakin elää sitten vielä pieni kakara jossakin syvällä sisimmässä.

Elä sinä nainen sitä omaa elämääsi ja keskity omaan lapseesi! Mun elämä ei mitenkään voi olla noin kiinnostava ;)

T. Paskamutsi isolla P:llä