1v 1kk!!

Nyt on sitten 13kk Topin syntymästä.. JA kyllä! Lasken kuukausia edelleen. Ei täällä niitä juhlita erityisemmin, mutta on hauskaa ottaa aina joka kuukausi kuva. Voi sitten vertailla sitä kasvua!


Topi kun on kasvanut kamalasti ja alkaa oikeasti muuttua vauvasta "ihmisen näköiseksi". Pyöreys vähenee ja piirteet nousevat enemmän esille.

Taitoja, osaamisia ja oivalluksia on viimeisen kuukauden aikana tullut niin paljon, että en voi niitä kaikkia edes muistaa.

Joitakin uusia asioita:

- Muotopalikoiden laittaminen koloihin

- Rengastornin kokoaminen

- Ruumiinosien nimeäminen ja tunnistaminen (pää, nenä, korva, hammas, silmä, napa, tissi, pili)

- Oman huumorintajun kehittyminen vahvasti

- Tukea vasten kiitäminen paikasta toiseen

- Lusikalla syöminen itse

- Mukista ja nokkiksesta juominen päivisin

- Yömaidon pikkuhiljaa pois jääminen ( Ihan itse jättää pois pakottamatta! Ylpeä olen <3 )

- Viihtyminen omissa leikeissään yksin

- Potalla istuskelu

- Lukemattomat sanat

- Jalat edellä laskeutuminen korkealta



Monella tämän ikäisellä tuntuu olevan esiuhmaa. Itkupotkuraivareita, kiukkuamista ja kieltojen vastustamista. Meillä ei vielä ole se vaihe käsillä, mutta eiköhän sekin sieltä tule. Tai sitten on, mutta Topi vetää tämänkin helpoimman kautta? Koska kyllä tuo poika välillä "hermostuu", jos jotakin ei saa tai tiputtaa jonkun tavaran tahalleen ja varmistaa, että huomaan asian. Noh jää nähtäväksi mihin tämä uhman kehittyminen menee...

Tällä hetkellä tuntuu, että Topilla on "äiti on maailman paras" -vaihe meneillään. Äitin jutut naurattaa, äitillä on parhaat leikit, äitin ruoka on parempaa ja äitiäitiäiti. Kelpaa! Aika usein on iskä ollut se the juttu Topille ja itse olen saanut katsella vierestä noiden kahden erityistä sidettä. Sidettä, josta olen tavattoman ylpeä. Nyt kuitenkin on minun vuoroni olla valokeilassa ja olen siitäkin ylpeä sekä iloinen!

Ensi kuussa täytyy käydä kampaajalla laittamassa tuo kamalan kirjava tukka kuntoon!

Käytiin myös tuossa aikaa sitten 1v neuvolassa, mutta enpä muistanut mittoja tänne blogin puolelle päivitellä. (Ehkä? Kai? Muistinko?) Kaikki oli neuvolassa hyvin ja päästiin käymään lastenlääkärin puheilla. Mitoissa oli tapahtunut ihme kehitystä. Topin pituus oli ampaissut korkealle plussa käyrille (78,6cm) ja paino pudonnut tästä syystä miinuskäyrille (10340g). Pää oli edelleen valtava, kuten aina ennenkin (48,5cm). Topista on kyllä huomannut, että poika on laihtunut ja venähtänyt pituutta kamalasti. Todella outoa ajatella, että kaveri on ikäisistään pisimpiä, kun ottaa huomioon vanhempien lyhyyden...


Loppuun vielä päivän kuvat. Tarkoitus oli olla kuvaamatta "studiossa" vähään aikaan, koska lähiaikoina sitä on tullut tehtyä niin paljon. En kuitenkaan muistanut, että tänään oli 23.pvä, joten olihan se kamera kaivettava taas esiin ja lakana levitettävä sängylle.

1v 1kk -kuva.

Ihan kivoja tuli taas, vaikka itse sanonkin. Tosin tuo taisteluarpi häiritsee hieman Topin poskessa... Kaveri veti kuivattua banaania bussissa ja viilsi sillä poskeensa. Miten näin voi edes käydä? :D


Hieman hutaisten tehty postaus, koska on kiire viettämään aikaa tuon rakkaan mieheni kanssa. Kivaa, kun on joku jonka kanssa herkutella, halitella ja söpöstellä sohvalla! En osaisi varmaan enää edes olla paljoa yksin, koska rakastan perhettäni ja sen seuraa niin paljon!

Mitä te muuten olette tehneet tänään lauantaina?

Lastenlääkärin suusta

Tänään oli sitten se lekuri käynti ja tosissaan kyseessä oli ihan LASTENlääkäri.

Käveltiin neuvolaan ja saatiin samalla hyötyliikuntaa. Topi istui rattaissa hiljaa koko matkan. Saatiin muuten joku karkuri koira meidän seuraksi osan matkaa. Yritettiin saada se seuraamaan, jotta oltais laitettu matkalla olevaan koirapuistoon ja soitettu löytöeläinpaikkaan. Onneksi omistaja kävelikin vastaan! (Kiinnosti? :D)

Käynti ei kestänyt kovin pitkään, mutta saatiin kuulla asioista enemmän. Topia tutkittiin ja meiltä kyseltiin kaikenlaista. Loppujenlopuksi todella hyvä, että otettiin neuvolaan yhteyttä.

Olen saanut viime päivien aikana ihan hirveästi viestejä siitä, kuinka on tyhmää kiirehtiä näissä asioissa. "Minä en ainakaan lähtisi hoputtamaan lasta, kyllä se joskus oppii kuitenkin." tai "Ihan turhaan mun mielestä hätäilette ja neuvolaan menitte." Ei kukaan oikeasti voi lähteä puuttumaan meidän asioihin, kun ei niistä mitään tiedä. Ihan hienoa, jos joillakin lapset oppii omassa tahdissaan ja sillein, mutta ei lapsia voi verrata. Toiset tarvitsee apua kehittymiseen ja mahdollisesti tutkimuksia.

Lääkäri ymmärsi heti miksi olimme ajan varanneet ja sanoi, että oikein toimittu. Topille annettiin myös diagnoosi, jonka nimeä en hienosti nyt muista. Siinä on kuitenkin kyse siitä, että pojan yläkroppa kehittyy, mutta alakroppa ei. Jalat ovat pehmeät eikä näin kuuluisi tämän ikäisellä enää olla.

Kehityksen viivästymiseen on monia syitä. Yksi näistä on tottakai Topin keskosuus, mutta tämän lisäksi asiaan on vaikuttanut se, että sairastan diabetestä ja raskauden loppuvaiheella kärsin toksemiasta eli raskausmyrkytyksestä.

Poju sai ns. armonaikaa kuukauden. Käymme välissä fysioterapiassa ja sitten katsotaan onko edistystä tapahtunut. Jos alakroppa on edelleen pehmeä ja kehitys junnaa paikallaan, lähetään me neurologin vastaanotolle.  Lääkäri painotti, että mitään suurta hätää ja huolta ei kuitenkaan ole.

Kyllä äiti tietää ja tuntee aina, kun joku ei oikeasti ole normaalia. Moni teistä pudisteli päätään ja ajatteli, että olen hätähousu. Moni teistä ajatteli, että Topi on vain hitaampi kehittymään eikä ymmärtänyt mitä yritin sanoa. Moni sätti minua siitä, että olin huolissani. Moni väitti, että yritän vain kiirehtiä, vaikka yritin puhua huolestani.

Kyllä äidinvaisto on vahva!!

Pääasia, että tälle tehdään jotakin ja neuvolassa kuunneltiin. Kiitos teille, jotka laitoitte ihania viestejä viime postaukseen! Ja te loput.. menkää itseenne, lopettakaa se päteminen ja kuunnelkaa mitä toisilla on sanottavana!

Odotetaan lekurille pääsyä.

Topin eka maailman epäterveellisin croisantti.

Kun nukuttaa, niin nukutaan.

Kärryissä oli paljon kivempi istua, kun rattaissa.

Tavara-rakkaus

Olen rakastunut neljästi - materiaan!


En ymmärrä mikä tähän päähän on iskenyt, mutta se on lämmennyt punaiselle ja oranssille. Punaista sinne, oranssia tänne! Kuolaan kaikkia hienoja tyttöjen vaatteita ja ostaisin mielelläni jokaisen pojalle tarkoitetun paidan, bodyn tai housut. Viime päivityksessä laitoinkin kuvaa niistä H&M:n ihanan kirkkaista pöksyistä ja parista t-paidasta, joissa oli punaista. Noh, tänään matkaan tarttui muutama lisää. Ennen vihasin punaista!?

2 x 80cm Bodyt 7,95€/kpl Seppälä

Löysät housut 86cm 7,95€ Seppälä

Samassa tuli esille rakastuminen numero 2! SEPPÄLÄ. Jokainen liike, jonka Vantaalla tai Helsingissä olen kolunnut  läpi, on tuottanut pettymyksen. Muistan joskus tilanneeni netistä Seppälän bodyn, joka ei kutistunut pesussa, ei nyppääntynyt, ei haalistunut tai kulahtanut ja oli pehmeää joustavaa kangasta. Siitä lähtien olen himoinnut kyseisen liikkeen vaatteita. Seppälän kuosit muutenkin ovat yleensä aika värikkäitä ja kivan pirtsakoita. Pojille löytyy muutakin kuin sinistä, mustaa ja harmaata. Espoosta nyt sitten tärppäsi ja olin niin täpinöissäni, etten osannut valita mitä ostaisin. Pussiin päätyi sitten enemmän mitä oli tarkoitus. Puolustukseksi sanottakoon, että ostin valmiiksi jopa 86 koon vaatteita ;)

Housut 74cm ale 4,80€ ja T-paita 80cm 8,95€ (yökkäriksi)

Housut 86cm 8,95€ ja T-paita 86cm 6,95€ (yökkäriksi)

Kolmaskin rakastuminen liittyy vauvanvaatteisiin. Ylläri? Nyt puhutaan "yökkäreistä". Ennen haalin paljon haalarimallisia yökkäreitä, mutta nyt kaksiosaiset kiinnostavat. Koko juttu lähti siitä, kun mies laittoi yhden 2-osaisen yökkärin Topin päälle (josta en erityiseen ollut tykännyt) ja sanoi; "Näytätpä sinä isolta pojalta tämä päällä!" Jotenkin se lause upposi vaan suoraan sydämeen. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä sekoilen täällä ajatusteni kanssa ja mitä ihmeellistä koko jutussa oli, mutta silti!! <3

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä olen rakastunut uuteen mattoon, jonka haimme tänään. Olin jotenkin mälsistyneenä menossa katsomaan Askon tarjouksessa olevaa nukkamattoa, koska ajattelin sen olevan kuitenkin "sellainen tunkkaisen oranssi". Mietin ärtyneenä; kuinka ikinä löytäisin juuri sen oikean värin.


Teki muuten mieli ruveta tanssimaan, kun näin maton. Täydellisen värinen, ihanan pehmeä ja kevyt. Parasta siinä oli se ns. metallinhohtoisuus. Harmittaa, ettei matto pääse eduikseen näissä kuvissa. Luonnossa kaikki on aina niiiiiin paljon paremman näköistä! Kallis matto olisi ollut (249€), mutta Plussa-tarjouksen ansiosta köyhdyimme "vain" 149€. Kyllä nyt on hyvä mieli!

Reissussa tuli tehtyä muutama muukin pieni hankinta. Ostin itselleni uuden kevyen topin vitosella, nestemäistä kajaalia ja alushousuja. Sohvalle napattiin kaksi valkoista tyynytä, jotka näkyvät yllä olevassa kuvassa. Nekin ovat pehmeitä, pörröisiä ja liian ihania! Iittalan Outlet myymälässä oli alennukset ja sieltä löytyi muutama lautanen (5€/kpl). Kaikinpuolin lompakkoa keventävä, mutta löytörikas päivä!

Lopuksi on pakko puhua vähän aiheesta, joka liittyy noihin ostamiini vaatteisiin. Mitä mieltä te olette tyttö- ja poikaväreistä? Saako pojalle laittaa pinkkiä tai tytölle sinistä?

Itse en rajoita vaatteiden ostamista värien mukaan (ennemmin katson, ettei ole pitsiä tai rusetteja), vaan ostan sellaisia mitkä sopivat mielestäni Topille. Punainen, oranssi ja vaaleansininen istuvat pojalle todella hyvin, kun taas pelkkä keltainen, musta ja metsänvihreä eivät ollenkaan.

Tuo setti, jossa on selkeästi "tyttöjen värejä", on mielestäni IHANA. Se tulee olemaan niin hieno Topin päällä. Piste!

Tifakin on innoissaan uudesta matosta!

<3

Meinas tulla itku, kun Topi päätti oppia istumaan ilman mitään tukea.. ISO POIKA <3

7kk täynnä!

Tänään Topi täytti jo 7kk. Taitaa olla myös noin kuukausi siitä, kun aloitin tämän blogin! Olen kuukauden välein ottanut jonkunlaisen "synttärikuvan" pojasta. (Huom! Kasvutiedoissa suluissa on määrä, joka on tullut edellisestä kerrasta lisää ja "yhteensä" on alusta siihen hetkeen tullut määrä)

Vastasyntynyt 23.10.2012


3630g , 49cm ja py 35,5cm

1kk 23.11.2012

3.11.2012  3795g (+165g),  51,7cm  (+2,7cm) ja py 37cm (+1,5cm)

Yhteensä +165g / +2,7cm / +1,5cm

2kk 23.12.2012

20.12.2012  5385g (+1590g),  56,3cm  (+4,6cm) ja py 40cm (+3cm)
Yhteensä +1755g / +7,3cm / +4,5cm

3kk 23.01.2013

22.01.2013  6350g (+965g),  60cm  (+3,7cm) ja py 41,7cm (+1,7cm)
Yhteensä +2720g / +11cm / +6,2cm

4kk 23.02.2013

26.02.2013  7210g (+860g),  63,5cm  (+3,5cm) ja py 43cm (+1,3cm)
Yhteensä +3580g / +14,5cm / +7,5cm

5kk 23.03.2013

08.04.2013  7950g (+740g),  66,6cm  (+3,1cm) ja py 45,5cm (+2,5cm)
Yhteensä +4320g / +17,6cm / +10cm

6kk 23.04.2013

06.05.2013  8610g (+660g),  69,2cm  (+2,6cm) ja py 46cm (+0,5cm)
Yhteensä +4980g / +20,2cm / +10,5cm

7kk 23.05.2013


24.05.2013  8610g (+0g),  70,5cm  (+1,3cm) ja py 46,5cm (+0,5cm)
Yhteensä +4980g / +21,5cm / +11cm

Tällaisia otoksia tämän päivän kuvauksessa:

Överimuokkaus <3

Niin paljon, niin nopeasti

Eihän siitä ole kuin kuutisen kuukautta, kun ihana poikani syntyi. Aina olen kuullut sanottavan, että aika menee todella nopeasti ja lapset kasvavat hetkessä. En kuitenkaan voi uskoa silmiäni, kun katson tuota innokasta isoa "vauvaa", joka touhottaa vieressäni. Vastahan se nukkui mahani päällä ja hukkui turvakaukaloon.

Laitan tähän muutaman todella hellyyttävän kuvan. Kuvat sijoittuvat siihen aikaan, kun olimme vasta kotiutuneet.

Topi syntyi ennenaikaisena jo rv 36+6. Alkuun vaikutti, että kehitys olisi hidasta ja neuvolassa sanottiin tämän olevan normaalia keskosilla. Välihuomioksi, että Topi on kyllä keskonen, vaikka täysi-aikaisuus olikin päivästä kiinni. Mietin toki usein, että tuleekohan se kehitys oikeasti myöhässä vai oppiiko Topi nopeasti. Missään vaiheessa en kuitenkaan ajatellut, että poikaa pitäisi pakottaa kehittymään. Itselleni on aivan sama kuka istuu ensimmäisenä ja oppiiko lapseni koskaan vaikka ryömimään.

Aika usein ihmiset vertailevat lastensa kehitystä ja kehuskelevat sillä. Kuulun itse muutamiin vauvaryhmiin netissä. Yhdessä näistä ryhmistä oli tuore äiti, joka jaksoi aina nostaa lastansa muiden yläpuolelle. "Meillä ollaan vasta tämän verran ja osataan jo näin paljon!" Jokainen on tietenkin sitä mieltä, että oma lapsi on paras ja ihanin maailmassa. Olen minäkin innoissani kirjoitellut ja hehkuttanut, kun Topi on ottanut uuden askeleen kohti isoa poikaa, mutta en ikinä ole halunnut väheksyä muita. Silti minut leimattiin eräiden osalta ylimieliseksi idiootiksi, jolle tärkeintä on vain oma lapsi. Melkein oikein. En ole ylimielinen enkä idiootti, mutta KYLLÄ; oma lapseni on minulle tärkein ikinä. Ja niin pitäisi olla muillekin. Miksi ihmiset eivät keskity omiin lapsiinsa vaan käyttävät aikansa herneiden vetelyyn siitä, kun muiden lapset kehittyvät? 

Ei aina täydy olla paras, varsinkaan lapsen kustannuksella. Lapsesta voi tulla onneton, jos äiti aina kilpailee voitosta. Paineet kasvavat. Jonain päivänä tulee se hetki, kun tämä ei pärjääkään ja mitkä tunnontuskat siitä sitten tuleekaan. "Enkö minä kelpaakaan äidilleni?" 

Mikä minä olen neuvomaan teitä muita? En mikään. Mutta tämä on mielipiteeni ja pyydän vain pysähtymään hetkeksi ja miettimään. Aina saa hehkuttaa ja olla onnessaan, mutta hopea ei ole häpeä.

Poikkesin aika pahasti aiheesta, koska tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä miten Topi on kehittynyt. Mutta tuo liittyy aiheeseen ja on niin nykypäivää! Pakkohan siitä oli siis laittaa pari sanaa. Mutta palataanpas poikaani..

Topin kehitys on ollut loppujen lopuksi ikätoverien tasolla. Hitainta kehittymisessä oli ehkä pään kannattelu pitkään. Se alkoi 3 viikon ikäisenä, mutta tyssäsi nopeasti. Topi kärsii refluksista ja mahallaan olo oli aivan tuskaa ja huutoa. Lääkäristä neuvottiin, että pitää mahallaan vaan ja ainoastaan, jos poika suostuu olemaan. Kyse ei kuitenkaan ollut mistään kiukuttelusta, vaan ihan oikeasta kivusta, joka asentoon liittyi.

Eräs äiti sanoi aikanaan, että sen oma vauva sai kunniamaininnan siitä kuinka hyvin pitää päätään mahallaan ja, että jotain on oltava pahasti pielessä, kun Topi muutamaa kuukautta vanhempana ei pidä. Voiko olettaa, että lapsi oppii jotakin, mitä ei pääse harjoittelemaan?

Lapsen paikka on lattialla ja kuulemma sen näkee kyllä kehityksestä, jos vauvaa on pidetty liian vähän lattialla. Mielestäni lapsen paikka on siellä missä äitikin on, eikä aina yksin lattialla. En tarkoita etteikö voisi olla välillä myös siellä maassa, sitterissä ja vaunuissakin. Toiset ehkä pystyvät pitämään lastaan paljon poissa sylistä ja jokaisen pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia. Meillä oli hankalat vaiheensa ja Topi itki paljon ja melkein koko ajan. Monta kuukautta meni niin, että pidin poikaa sylissä koko ajan. Tämä varmaan selittää miksei kaikki kehittymiset tapahtuneet kauhean ajoissa. Mielummin pidän itkevää lasta sylissäni turvassa kuin isken lattialle, jotta pääsisin kehuskelemaan kuinka meillä käännyttiin jo tässä ja tässä vaiheessa.

Itse henkilökohtaisesti en välitä oppiiko Topi jonkun asian nyt heti vai vasta vähän ajan päästä. Ei ole kiire oppia ja osata kaikkea tällä sekunnilla, tässä on oikeasti monta vuotta aikaa. Eikä osaaminen edelleenkään määritä lasta. 

Mutta... kukin tyylillään.

Mitäs me sitten ollaan opittu jo ja milloin? 

- Pään kannatus alkoi noin 3 viikon ikäisenä. Heikkoa ja heiveröistä, mutta pää kuitenkin nousi jo ilmaan!

- Noin kuukauden iässä Topi käänsi katseensa esineeseen, jota näytettiin.

- Kuukauden iässä tuli myös ensimmäinen hymy.

- Ensi kyyneleet valuivat vähän päälle kuukauden iässä, kun hanasta tuli ainoastaan kylmää vettä ja oli pakko mennä pyllypyykille.

- Hartiat alkoivat kohoamaan  5 viikon iässä vähitellen.

- 6 viikon ikäisenä Topi käänsi ensimmäistä kertaa päänsä ja katseensa kohti ääntä, kun rintapumpun hurina kiinnosti.

- Noin 6 viikon iässä Topi seurasi katseellaan iskän sormea.

- 3 kuukauden iässä esineet alkoivat kiinnostamaan ja kädet ojentuivat niitä kohti.

- 4 kuukauden kohdalla värit olivat kivoja, etenkin punainen, keltainen ja oranssi.

- Jokeltelu alkoi noin 4 kuukauden iässä.

- 5 kuukauden iässä tarttuminen yhdellä kädellä oli opittu, eikä tavaroista enää luovuttukaan niin helposti.

- Kyljelle kääntyily alkoi 5 kuukauden iässä ja heti perään Topi oppi myös kääntymään tahallisesti selältä mahalleen.

- Tuettuna istuminen onnistui jo 5 kuukauden iässä.

- 5 kuukauden iässä poika oppi astelemaan jaloillaan, kun piti kainaloista kiinni.

- Topi oppi juomaan itse maitonsa pullosta noin 5 kuukauden iässä.

Tässä oli muutamia asioita. On meillä opittu paljon muutakin, mutta nämä olen kirjoittanut vauvakirjaan. (Olen jopa muistanut täytellä sitä ;) Paljon on siis kehitytty, mutta paljon on tietenkin vielä edessä. Seuraavaksi opitaan varmaan istumaan ilman tukea, ryömimään, konttamaan ja sitten vielä kävelemään. Niitä odotan innolla ja kauhulla. Iso poikani kasvaa ja kehittyy.. Kohta ei ole enää vauva-Topia.. :')