Tiedättekö, kun on hoppu. Mukamas kovakin kiire. Tosiasia on, että ei ole mitään tekemistä, mutta kuitenkin on jotakin. Sekavaa?
Meillä on talviloma miehen kanssa. Ollaan vietetty aikaa tiiviimmin yhdessä ja tehty Topin kanssa juttuja. Tuntuu niiiiin väsyneeltä iltaisin, kun istahdan koneelle, että oksat pois... Ei meinaa järki leikata ja aivot ovat asettuneet lomamoodiin.
Tähän väliin paljastan pienen asian itsestäni. VIHAAN pakkokirjoittamista. Inhoan sitä, että annetaan aihe ja alan kirjoittamaan. Se on jotenkin... yyh. Kamalaa. Tuntuu teennäiseltä ja hankalalta. Sitä joutuu pysähtelemään, pohtimaan ja ajattelemaan liikaa.
Olen kirjoittajana oikeasti spontaani. En koskaan mieti etukäteen, että mitä seuraavaksi raapustaisin, vaan se hehkulamppu syttyy pääni päällä aina yllättäen. Siinä vaiheessa sanat vain tulvivat päähäni ja nappaan kännykän käteeni alustavaa tekstiä varten. Koneella korjaan lukuisat kirjoitusvirheet ja jäsentelen tekstin. Tällä tekniikalla edetessä tulee toki joskus pelättyä ideoiden loppumista, mutta kerta toisensa jälkeen ne ajatukset vain löytävät aivoni ja huutavat päästä julkisuuteen.
Olin teitä varten miettinyt, että kirjoittaisin Topista jotakin. Näinhän siinä kävi, että asian liika miettiminen pisti pään lukkoon ja tekstiä ei synny. Sori, odotan siis vielä inspistä ja vannon sen kyllä jossakin vaiheessa löytyvän.
Yleensä on tapana, että hyvät asiat tulevat tosiaankin spontaanisti. Tästä esimerkkinä voisi käyttää tätä päivää. Olimme nimittäin laiskalla päällä jo aamusta alkaen ja tarkoitus oli ainoastaan.. löhöillä. Toinen meistä sai iltapäivästä kuitenkin ahaa elämyksen, että sunnuntain ristiäisiin pitäisi ilmeisesti se lahjakin käydä hakemassa. Päätettiin pakata tavarat mukaan ja lähteä käymään pikaisesti ostoksilla.
Ihan niin pienestä reissusta ei ollutkaan lopulta kyse. Kyseisessä kauppakeskuksessa sattui olemaan "Sembalot" eli erittäin paljon alennuksia ja tarjouksia talo täynnä. Eihän sitä malttanut enää olla kiertelemättä kauppoja. Lupasin, että ollaan ostoslakossa kuun loppuun asti. Noh, ei vissiin sitten olla enää. Hups.
Topi oli koko reissun ihan elementissään. Puhui ihan uskomattoman paljon ja osasi toinen toistaan vaikeampia sanoja. Tuntui myös, että kaverilla alkaa olemaan jäätävän hyvä tilannetaju. Monessa kaupassa maksamisen jälkeen Topi huuteli "kiitti, kiitti" myyjille ja se oli heidän mielestään jokseenkin suloista. Tämän jälkeen sateli hymyjä ja lopuksi piti tottakai vilkuttaa sekä huudella "heido". Poju päätti siis oppia sanomaan "heido", koska YKSI ihminen sattui niin hänelle sanomaan. Kaikkea nuo lapset poimivatkin!
Meillä tarttui pienoinen "muotimokakin" matkaan mukaan. Tiedän, että olen tosi pinnallinen varmasti jonkun mielestä tämän asian takia, mutta voivoi. Tuli laitettua Topille "vähän" hassut sukkahousut jalkaan, koska tarkoitus ei ollut jäädä kauppoihin tai riisua ulkovaatteita ollenkaan. Jopa miestä hävetti ne housut, joten käytiin Popilta hakemassa uudet jalkaan. Tarkoitus oli MUUTENKIN ostaa isompia sukkiksia, koska sain juuri myydyksi pois edellisen koon pieneksi jääneet. En aio laittaa tähän todistusaineistoa niistä housuista, otan vastaan haukut pinnallisuudesta, jos niitä satelee ja teen sen naureskelleen. Omat rahani, omat mieltymykseni. Ja hei... tiedän kyllä, että maailmassa on vakavampiakin asioita.
 |
| Huom. Haalari on siis oikeastikin shortsimallinen eikä vain lyhyt. |
 |
| Huom. Bodyn hihat ovat liian lyhyet ja se jää kyllä pois käytöstä. |
Topi sai hetken leikkiä muiden lasten kanssa ja pisti menemään rohkeana. Ajateltiin, että on kiva samalla antaa toisen touhuta ikäistensä kanssa, kun kerran siihen on mahdollisuus. Kovin kauaksi aikaa ei viitsitty siihen jäädä, koska oltiin kuitenkin aika myöhään liikenteessä ja se lahja poltti mielessä ärsyttävästi. Hankala miettiä, että mitä sylikummina oikein haluaa hankkia. Tavallaan kummilusikka olisi jees, mutta sitten taas vähän laimea tässä tapauksessa. Lopulta ostin nipun vaatteita ja pienen paketin kultaliikkeestä. Lahja siis sisältää käytännöllistä sekä säilyvää. Tehtävä suoritettu.
Tiesin kuitenkin, että tehtävälistalta oli periaatteessa ruksittu vasta yksi kohta yli. Olen jo pitkään tuskaillut sen asian kanssa, etten ehkä haluakaan kuivina päivinä pitää Topilla ulkona kumisaappaita. Kevät saapuu pikkuhiljaa ja meidänkin on ne lenkkarit kuitenkin hankittava. Olisihan se typerää aurinkoisena päivänä lompsutella puistossa saappaat jalassa, eikö?
Tiesin tarkalleen, että en halua ostaa Topille mitään epäkäytännöllisiä kenkiä. Kyllähän sitä tulee kuolattua kaikenlaisia popoja, mutta nyt pidän kyllä järjen päässä. Tennarit olisivat esimerkiksi aivan ihanat, mutta mitäpä niistä turhaan maksamaan tavallaan ihan vain ulkonäön takia... Katsokaa, yritän oppia kovasti pois turhamaisuudesta! (Tämä siis henkilökohtainen mielipide omasta tilanteesta.)
Olin vakaasti päättänyt, että Topille tulee laatukengät tunnetulla merkillä. Huomioiden kuitenkin sen, että ne ovat oikeasti käytönnölliset ja hyvät jalkaan. (Mitäpä sitä merkilläkään tekee, jos laatu on
Suunnattiin ensimmäisenä siis Stadiumiin ja ilmoitin mitä etsitään. Ei mennyt kauaa, kun käveltiin kaupasta ulos hymyillen. Luotan Adidakseen ja pidän kyseisen merkin tuotteista paljon. Kokemukseni juontavat juurensa siihen aikaan, kun itse vielä urheilin. Pidellessäni kenkiä kädessäni, tiesin heti löytäneeni ne oikeat. Jalkaa tukevat, tyylikkäät ja kevyet. Topi, joka on pitänyt kävelylakkoa viimeisen viikon verran, suostui jopa ottamaan askelia keskellä kauppaa nuo uudet popot jalassaan. Hintakin oli suhteellisen alhainen ja väri sopii hyvin pojan keväthaalariin. Tämäkin tehtävä siis suoritettu.
Stadiumissa oli PALJON kivoja alennuksia. Oli järkyttävän halpoja takkeja, naisille kenkiä ja sisävaatteita. Vähän kaihoisasti katselin rekkejä, mutta pysyin päätöksessä, etten haali mitään turhaa. Ostin ainoastaan pari paitaa itselleni, koska tässä laihduttamisessa on sellainen vika, että vaatteet jäävät isoiksi. Hintakin oli vain 5 euroa kappaleelta, joten ei tuntunut missään.
 |
| Ihania kesäpaitoja <3 |
Pari päivää sitten kaivoin kaapista omia kevätvarusteita ja totesin, ettei niitä ollut. Kengät lensivät roskikseen, koska olivat niin puhki, kaulaliinoja ei löytynyt, laukutkin kaikki olivat aika ränsistyneitä ja värimaailma niiden löytyneiden vaatteiden kanssa ei kohdannut sitten millään. Kukaan ei halua kulkea ulkona punaisessa takissa, liiloissa kengissä, pinkin kaulahuivin kanssa ja kädessään valkoinen laukku. Aika kamalan sekavaa.
Takinhan hankin vasta viime syksynä, joten uutta ei tarvitse metsästää. Yleensä pukeudun vain tummiin ja huomaamattomiin väreihin, koska en tykkää olla näkyvä. Nyt olen kuitenkin mennyt ostamaan PUNAISEN takin. Ahdistaa usein pistää se päälle, koska tiedän näkyväni joka paikkaan. Kuulostaako oudolta? Olen silti sinnikkäästi sitä nyt käyttänyt kirjavien asusteideni kanssa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ole.
Olin saanut tänään niin paljon jo aikaiseksi, ettei ollut mitään ongelmaa lähteä etsimään uusia asusteitakin. Tarmokkaana aloin käymään kauppoja läpi ja aika nopeasti tuo into sitten hiipuikin. Marisin kännykällä ystävälleni, etten osaa ollenkaan ostaa vaatteita omaan käyttöön, koska Topille on sata kertaa kivempi etsiä kaikkea. Onneksi sain hyviä ehdotuksia ja mukana oli ripaus tuuria. Kaikki nimittäin löytyi, joita etsinkin.
 | |
|
 |
| Ihanan kompakti laukku myös Lindexiltä. |
 |
| Dinskosta löysin sitten kengät halvalla... vain 8€ (OVH 40€) |
 |
| Nämä myös samasta paikasta samaan hintaan ja samalla OVH:lla. |
 |
| Lopuksi suuntasin Seppälään etsimään ristiäisiin mekkoa, jonka bongasin melkein heti. Seppälään voi luottaa mekkojen suhteen aina. |
Homma hoidettu. Lista tyhjä. Kappas kummaa. Pitkään stressaanneet asiat selvisivät kerta heitolla. Kai sitä pitäisi vain luottaa eikä aina hermoilla turhasta. Lopulta voin myös sanoa, että oli pitkästä aikaa oikeasti aika hyvä päivä. Ei ollut aikaa ajatella mitään tai ahdistella. Sitä vaan meni ja keskittyi.
Tulipas tästä postauksesta pitkä. Anteeksi, en ollut ihan parhaimmillani ja ehkä olin vähän tylsäkin tänään. Lisäsin puhelinkuvia, selitin sekavia ja jaarittelin. Lohduttaudun sillä, että ainakin olin aito ja spontaani jälleen kerran. Ei sitä pidä aina kaunotekstiä suoltaa, eihän?
 |
Käykö teillä muuten koskaan näin? Päivä muuttuu spontaanisti ja yllättäen? Löydättekö itseänne ikinä tilanteesta, jossa teidän ehkä vähiten piti olla?
