Enpä ole koskaan tainnut käydä KUNNON ravintolassa. Siis tottakai niissä halvoissa, joihin "rahat riittää". Enkä puhu mäkistä, pizzerioista ja vastaavistakaan, vaan esimerkiksi
Fonda Del Solin tapaisista paikoista.
Näissä annokset ovat suuria ja lautanen on hankala saada syötyä loppuun. Hinta jää muutamaan kymppiin ja kaikki on tuttua sekä turvallista.
Aina olen naureskellut telkkarissa upeiden ravintoloiden annoksille. Ne ovat ihmeellisiä, pieniä ja outojakin. Kuka tuollaisia syö? Eikö noiden jälkeen halua poiketa grillin kautta?
Tänään meillä oli työpaikan kanssa kokous
Ravintola Sipulissa. Mietin jo valmiiksi vähän jännittyneenä, että mitenhän osaan etiketin ja tilata oikeat ruoat. Paikanpäällä se lasien ja aterimien määrä sai pääni pyörälle. Aikani sain kyllä niitä tuijotella ennen kuin ymmärsin mitä käytetään ja milloin.
Menu oli tehty jo valmiiksi, piti valita vain pääruoka. Kauaa en miettinyt, kun kilpailemassa oli joku elukan poski ja turska. Kalaa pöytään kiitos!
Aika nopeasti pöytään tuotiin ensimmäinen alkupala ja viini. Kieltäydyin kohteliaasti viinistä, haparoin käteeni oikeat aseet ja aloin maistelemaan tuota mielenkiintoisen näköistä asetelmaa.
En oikeasti ole koskaan kuullutkaan tai edes nähnyt puoliakaan noista, mitä tuossa lautasella oli. Vieläkin mietin kovasti, että mitähän kaikkea sitä tuli syötyä. Annoksen keksit maistuivat koiranluille, mutta muuten tykkäsin lihasta ja etenkin noista pienistä palleroista. Olin tosi yllättynyt, että miten makuhermoja kutkuttelikin niin paljon.
Alkupalan jälkeen tuotiin toinen alkupala uuden viinin kera. En ottanut vieläkään viiniä, mutta jäin innolla odottamaan soppaa. Ensin tuotiin lautanen, jossa oli muutama nyytti. Nyyttien päälle kaadettiin sitten lämmin ja samettisen pehmeä keitto. Eikun syömään!
Hyvää, hyvää, hyvää! NAM. Ihanan maukasta, ihanan pehmeää ja ihanan nautinnollista. En koskaan ole syönyt yhtä hyvää keittoa! Keiton kanssa tarjoiltiin leipää ja voita, jonka päälle oli ripoteltu ihanan rapeaa merisuolaa.
Vatsassa oli keiton jäljiltä kiva tunne, mutta ei ollenkaan täysi. Ideahan pienissä annoksissa on, että aterian jokainen osa kanssa mahtuu mahaan. Alkupalojen jälkeenhän tulee luonnollisesti pääruoka ja itse olin tilannut sitä turskaa.
Tämä annos ei ollut niin sensaatiomainen. Kaikki maut vivahtivat sitruunaan ja se alkoi mennä hieman yli hilseen. Kampasimpukka oli ihan loistava elämys, kala aika peruskamaa (tosin ihana rakenne!) ja kukkakaalit nyt maistuu aina! Sitruunan maku tosiaan haittasi kuitenkin aika paljon, koska tosiaan jokainen oli maustettu sillä. En silti sanoisi surkeaksi. Elämys se tämäkin oli. Söin pääruoan veden kanssa.
Loppu kruunataan aina jälkiruoalla ja makeasta pitävälle pöytään kannettu ilmestys oli unelma.
Jäätelö oli mahtavaa, tuli ihan mieleeni ne simpukka suklaat tuosta mausta. Brownie oli aika normaalin makuista, mutta kaikki muut korostivat annosta kivasti. Popcornit menivät ehkä vähän liian hifistelyksi omaan makuuni!
Selvisin reissusta kunnialla, ruoka oli hyvää ja uskokaa tai älkää.... SITÄ OLI RIITTÄVÄSTI!
Voisin siis mennä hienoon ravintolaan toistekin.
Mitä mieltä te olette ravintoloista? Oletteko käyneet?
Loppuun vielä ihana väripiristys, joka keräsi tykkäyksiä ainakin
Facebookissa. Tänään oli nimittäin todella lämmintä pihalla ja Helsinkiin lähtiessä päätin pistää pojalle tuon Äityleissä aikanaan keskustelua herättäneen "järkyttävän ison" windfleecen päälle. Sopii mielestäni ihan hyvin, vaikka vähän onkin väljä. Ja miten se onkaan ihan Topin värinen! Ihana!
