Kevätminä

Kevät tulee - muutaman kuukauden päästä. Täällä on ainakin yksi ihminen, joka odottelee tuota toivoa nostattavaa vuodenaikaa jo saapuvaksi. Onhan se vähintäänkin mieltä ylentävää, kun voi alkaa suunnittelemaan kevään vaatetuksia! Kuka muu rakastaa uusien mallistojen saapumista, vastaripustettuja takkeja kauppojen rekeillä ja kauden kirkkaita sävyjä?

Pojalle pitää hankkia kenkiä, takkeja ja haalari. Olen vasta pikkuhiljaa aloittelemassa tätä projektia, koska kaikki mallistot eivät ole vielä tulleet ulos. Saatan myös pohtia joitakin vanhojen kausien kuoseja. Tänä vuonna päätin vahingossa satsata myös omaan pukeutumiseen. En ole yleensä mikään kovin innokas stailaaja itseni suhteen, koska en vain jotenkin jaksa. Enkä osaa. Myönnetään, ettei ole yhtään niin kivaa kierrellä aikuisten osastoja ja miettiä sopiiko yksikään ihana paita tähän kroppaan vai ei. 

Satuin kuitenkin löytämään kivan takin, kun poikettiin Stockalla. Oikaistiin Onlyn kautta ja tadaa; siinä se rekissä roikkui! Lompakosta löytyi sopivasti lahjakortti ja hetken päästä kävelin ulos kaupasta yhtä takkia rikkaampana. Ja "minimaterialistin" tavoin iloisena!

Tiedän, että on tärkeää miettiä asusteita. Tähän en omista juuri minkäänlaista silmää ja on jotenkin huvittavaa puhua aiheestä täällä blogissa. En vain osaa sulautua "päivänasu" -blogien joukkoon ja tämä jäänee yhdeksi HARVOISTA vaatepostauksista, jotka koskevat omaa pukeutumistani. Haluan tuoda vahvuuteni, mutta myös heikkouteni täällä esille ja tämä on erittäin suuri heikkous. En osaa pukeutua!!

Onneksi tuuri puuttui peliin ja menneellä Lanzaroten reissulla tuli pikainen tarve käsilaukulle. Kiersin halpoja (mahdollisesti huonolaatuisia) laukkurivejä ja pohdiskelin. Olen äärimmäisen tarkka laukkujen suhteen ja en juuri koskaan löydä "sitä oikeaa". Tällä kertaa kuitenkin bongasin hyllystä kauniin sinisen ilmestyksen, joka oli kaikinpuolin täydellinen. Laukussa tulee olla tilaa, mutta ei kuitenkaan liikaa kokoa. On iso plussa, jos laukku pysyy tietyssä muodossa ja siinä on jotakin esteettistä. Hankkimani laukku taitanee olla feikki ISOLLA F:LLÄ (En ostanut laukkua mistään kadulta kuitenkaan, vaan ihan paikallisesta liikkeestä.), mutta se on silti loistava... ja kaikenlisäksi ostos ei tuntunut juurikaan lompakossa. 

Kengätkin kävelivät melkein kirjaimellisesti vastaan. Olen myös niiden suhteen tarkka ja harvoin kelpuutan yhtiäkään. En kuitenkaan voinut kävellä kaupasta ulos ilman tummansinisiä Lacosten kenkiä. En ole ikinä kiinnostunut tuosta merkistä, mutta kerran kokeiltuani rakastuin heti. Kevyet, sopivat jalkoihini ja speciaalit ulkomuodoltaan; PAKKO SAADA! Nyt on sitten laukunkin edestä köyhdytty kenkien suhteen, mutta innoissani odotan kevättä ja sitä, että saan kiskoa nuo popot jalkaani.

Hassuinta tässä on se, että nämä kolme sopivat toisiinsa ihan hyvin. Takki, laukku ja kengät. Enää pitää miettiä, että hommaanko kylkeen sopivat hanskat tai entäpä kaulahuivi? En ehkä nimittäin tiedä, mikä olisi sopiva väri tähän kokonaisuuteen. Vinkkejä?

Sohvaperunasta himoshoppaajaksi

Tiedättekö, kun on hoppu. Mukamas kovakin kiire. Tosiasia on, että ei ole mitään tekemistä, mutta kuitenkin on jotakin. Sekavaa?


Meillä on talviloma miehen kanssa. Ollaan vietetty aikaa tiiviimmin yhdessä ja tehty Topin kanssa juttuja. Tuntuu niiiiin väsyneeltä iltaisin, kun istahdan koneelle, että oksat pois... Ei meinaa järki leikata ja aivot ovat asettuneet lomamoodiin.


Tähän väliin paljastan pienen asian itsestäni. VIHAAN pakkokirjoittamista. Inhoan sitä, että annetaan aihe ja alan kirjoittamaan. Se on jotenkin... yyh. Kamalaa. Tuntuu teennäiseltä ja hankalalta. Sitä joutuu pysähtelemään, pohtimaan ja ajattelemaan liikaa.

Olen kirjoittajana oikeasti spontaani. En koskaan mieti etukäteen, että mitä seuraavaksi raapustaisin, vaan se hehkulamppu syttyy pääni päällä aina yllättäen. Siinä vaiheessa sanat vain tulvivat päähäni ja nappaan kännykän käteeni alustavaa tekstiä varten. Koneella korjaan lukuisat kirjoitusvirheet ja jäsentelen tekstin. Tällä tekniikalla edetessä tulee toki joskus pelättyä ideoiden loppumista, mutta kerta toisensa jälkeen ne ajatukset vain löytävät aivoni ja huutavat päästä julkisuuteen.



Olin teitä varten miettinyt, että kirjoittaisin Topista jotakin. Näinhän siinä kävi, että asian liika miettiminen pisti pään lukkoon ja tekstiä ei synny. Sori, odotan siis vielä inspistä ja vannon sen kyllä jossakin vaiheessa löytyvän.


Yleensä on tapana, että hyvät asiat tulevat tosiaankin spontaanisti. Tästä esimerkkinä voisi käyttää tätä päivää. Olimme nimittäin laiskalla päällä jo aamusta alkaen ja tarkoitus oli ainoastaan.. löhöillä. Toinen meistä sai iltapäivästä kuitenkin ahaa elämyksen, että sunnuntain ristiäisiin pitäisi ilmeisesti se lahjakin käydä hakemassa. Päätettiin pakata tavarat mukaan ja lähteä käymään pikaisesti ostoksilla.

Ihan niin pienestä reissusta ei ollutkaan lopulta kyse. Kyseisessä kauppakeskuksessa sattui olemaan "Sembalot" eli erittäin paljon alennuksia ja tarjouksia talo täynnä. Eihän sitä malttanut enää olla kiertelemättä kauppoja. Lupasin, että ollaan ostoslakossa kuun loppuun asti. Noh, ei vissiin sitten olla enää. Hups.


Topi oli koko reissun ihan elementissään. Puhui ihan uskomattoman paljon ja osasi toinen toistaan vaikeampia sanoja. Tuntui myös, että kaverilla alkaa olemaan jäätävän hyvä tilannetaju. Monessa kaupassa maksamisen jälkeen Topi huuteli "kiitti, kiitti" myyjille ja se oli heidän mielestään jokseenkin suloista. Tämän jälkeen sateli hymyjä ja lopuksi piti tottakai vilkuttaa sekä huudella "heido". Poju päätti siis oppia sanomaan "heido",  koska YKSI ihminen sattui niin hänelle sanomaan. Kaikkea nuo lapset poimivatkin!

Meillä tarttui pienoinen "muotimokakin" matkaan mukaan. Tiedän, että olen tosi pinnallinen varmasti jonkun mielestä tämän asian takia, mutta voivoi. Tuli laitettua Topille "vähän" hassut sukkahousut jalkaan, koska tarkoitus ei ollut jäädä kauppoihin tai riisua ulkovaatteita ollenkaan. Jopa miestä hävetti ne housut, joten käytiin Popilta hakemassa uudet jalkaan. Tarkoitus oli MUUTENKIN ostaa isompia sukkiksia, koska sain juuri myydyksi pois edellisen koon pieneksi jääneet. En aio laittaa tähän todistusaineistoa niistä housuista, otan vastaan haukut pinnallisuudesta, jos niitä satelee ja teen sen naureskelleen. Omat rahani, omat mieltymykseni. Ja hei... tiedän kyllä, että maailmassa on vakavampiakin asioita.

Huom. Haalari on siis oikeastikin shortsimallinen eikä vain lyhyt.

Huom. Bodyn hihat ovat liian lyhyet ja se jää kyllä pois käytöstä. 

Topi sai hetken leikkiä muiden lasten kanssa ja pisti menemään rohkeana. Ajateltiin, että on kiva samalla antaa toisen touhuta ikäistensä kanssa, kun kerran siihen on mahdollisuus. Kovin kauaksi aikaa ei viitsitty siihen jäädä, koska oltiin kuitenkin aika myöhään liikenteessä ja se lahja poltti mielessä ärsyttävästi. Hankala miettiä, että mitä sylikummina oikein haluaa hankkia. Tavallaan kummilusikka olisi jees, mutta sitten taas vähän laimea tässä tapauksessa. Lopulta ostin nipun vaatteita ja pienen paketin kultaliikkeestä. Lahja siis sisältää käytännöllistä sekä säilyvää. Tehtävä suoritettu.

Tiesin kuitenkin, että tehtävälistalta oli periaatteessa ruksittu vasta yksi kohta yli. Olen jo pitkään tuskaillut sen asian kanssa, etten ehkä haluakaan kuivina päivinä pitää Topilla ulkona kumisaappaita. Kevät saapuu pikkuhiljaa ja meidänkin on ne lenkkarit kuitenkin hankittava. Olisihan se typerää aurinkoisena päivänä lompsutella puistossa saappaat jalassa, eikö?


Tiesin tarkalleen, että en halua ostaa Topille mitään epäkäytännöllisiä kenkiä. Kyllähän sitä tulee kuolattua kaikenlaisia popoja, mutta nyt pidän kyllä järjen päässä. Tennarit olisivat esimerkiksi aivan ihanat, mutta mitäpä niistä turhaan maksamaan tavallaan ihan vain ulkonäön takia... Katsokaa, yritän oppia kovasti pois turhamaisuudesta! (Tämä siis henkilökohtainen mielipide omasta tilanteesta.)


Olin vakaasti päättänyt, että Topille tulee laatukengät tunnetulla merkillä. Huomioiden kuitenkin sen, että ne ovat oikeasti käytönnölliset ja hyvät jalkaan. (Mitäpä sitä merkilläkään tekee, jos laatu on paskaa?) En oikein ole tähän mennessä tykännyt Prismassa ja muissa marketeissa myydyistä kengistä, koska ne ovat kamalan jämäköitä ja raskaita. Kävelemään opettelevan on aika kurja kulkea sellaisissa.

Suunnattiin ensimmäisenä siis Stadiumiin ja ilmoitin mitä etsitään. Ei mennyt kauaa, kun käveltiin kaupasta ulos hymyillen. Luotan Adidakseen ja pidän kyseisen merkin tuotteista paljon. Kokemukseni juontavat juurensa siihen aikaan, kun itse vielä urheilin. Pidellessäni kenkiä kädessäni, tiesin heti löytäneeni ne oikeat. Jalkaa tukevat, tyylikkäät ja kevyet. Topi, joka on pitänyt kävelylakkoa viimeisen viikon verran, suostui jopa ottamaan askelia keskellä kauppaa nuo uudet popot jalassaan. Hintakin oli suhteellisen alhainen ja väri sopii hyvin pojan keväthaalariin. Tämäkin tehtävä siis suoritettu.

Stadiumissa oli PALJON kivoja alennuksia. Oli järkyttävän halpoja takkeja, naisille kenkiä ja sisävaatteita. Vähän kaihoisasti katselin rekkejä, mutta pysyin päätöksessä, etten haali mitään turhaa. Ostin ainoastaan pari paitaa itselleni, koska tässä laihduttamisessa on sellainen vika, että vaatteet jäävät isoiksi. Hintakin oli vain 5 euroa kappaleelta, joten ei tuntunut missään.

Ihania kesäpaitoja <3

Pari päivää sitten kaivoin kaapista omia kevätvarusteita ja totesin, ettei niitä ollut. Kengät lensivät roskikseen, koska olivat niin puhki, kaulaliinoja ei löytynyt, laukutkin kaikki olivat aika ränsistyneitä ja värimaailma niiden löytyneiden vaatteiden kanssa ei kohdannut sitten millään. Kukaan ei halua kulkea ulkona punaisessa takissa, liiloissa kengissä, pinkin kaulahuivin kanssa ja kädessään valkoinen laukku. Aika kamalan sekavaa.

Takinhan hankin vasta viime syksynä, joten uutta ei tarvitse metsästää. Yleensä pukeudun vain tummiin ja huomaamattomiin väreihin, koska en tykkää olla näkyvä. Nyt olen kuitenkin mennyt ostamaan PUNAISEN takin. Ahdistaa usein pistää se päälle, koska tiedän näkyväni joka paikkaan. Kuulostaako oudolta? Olen silti sinnikkäästi sitä nyt käyttänyt kirjavien asusteideni kanssa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ole.


Olin saanut tänään niin paljon jo aikaiseksi, ettei ollut mitään ongelmaa lähteä etsimään uusia asusteitakin. Tarmokkaana aloin käymään kauppoja läpi ja aika nopeasti tuo into sitten hiipuikin. Marisin kännykällä ystävälleni, etten osaa ollenkaan ostaa vaatteita omaan käyttöön, koska Topille on sata kertaa kivempi etsiä kaikkea. Onneksi sain hyviä ehdotuksia ja mukana oli ripaus tuuria. Kaikki nimittäin löytyi, joita etsinkin.

Blingbling aurinkolasit ja kaulahuivi Lindexiltä. (Lasit tulivat OSTA 3 MAKSA 2 tarjouksessa ilmaiseksi)

Ihanan kompakti laukku myös Lindexiltä.

Dinskosta löysin sitten kengät halvalla... vain 8€ (OVH 40€)

Nämä myös samasta paikasta samaan hintaan ja samalla OVH:lla.

Lopuksi suuntasin Seppälään etsimään ristiäisiin mekkoa, jonka bongasin melkein heti. Seppälään voi luottaa mekkojen suhteen aina.

Homma hoidettu. Lista tyhjä. Kappas kummaa. Pitkään stressaanneet asiat selvisivät kerta heitolla. Kai sitä pitäisi vain luottaa eikä aina hermoilla turhasta. Lopulta voin myös sanoa, että oli pitkästä aikaa oikeasti aika hyvä päivä. Ei ollut aikaa ajatella mitään tai ahdistella. Sitä vaan meni ja keskittyi.


Tulipas tästä postauksesta pitkä. Anteeksi, en ollut ihan parhaimmillani ja ehkä olin vähän tylsäkin tänään. Lisäsin puhelinkuvia, selitin sekavia ja jaarittelin. Lohduttaudun sillä, että ainakin olin aito ja spontaani jälleen kerran. Ei sitä pidä aina kaunotekstiä suoltaa, eihän?

Käykö teillä muuten koskaan näin? Päivä muuttuu spontaanisti ja yllättäen? Löydättekö itseänne ikinä tilanteesta, jossa teidän ehkä vähiten piti olla? 

Asiaa Name It:stä

Kyseinen liike on aina kiinnostanut, mutta myös epäilyttänyt. Olen paikassa usein vieraillut, mutta lähtenyt tyhjin käsin pois. Miksi?


Vaatteet ovat oikein kivannäköisiä ja tyylikkäitäkin. Name It:stä löytää värejä ja erilaisia kuvioitakin, vaikka sitten taas joskus hyllyt saattavat olla täynnä sitä perus tylsää höttöäkin. Hinnat taas vaihtelevat  PALJON megakalliista ihan sinne halppiksiinkin.


Laadusta en oikein osaa sanoa mitään. Joskus kuulee sitä, että vaatteet muka nukkaantuisivat, venyisivät ja menisivät heti pilalle. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa vai onko kyseessä ainoastaan  tuntemattomamman merkin kirous?


Olen Topin lyhyen taipaleen aikana ostanut tuosta liikkeestä pipoja, huiveja ja harsoja ainakin. On sitä muutama jumpsuit ja paitakin tullut hankittua. Yhteenkään en ole ollut muistaakseni pettynyt. Tällä hetkellä lipastossa on yöpaitoja, parit bodyt ja muutama hassu paitakin. Edelleen käyttökuntoisia, siistejä ja toimivia. Tällä pienellä kokemuksella siis sanoisin laadun olevan ihan yhtä hyvä kuin muillakin merkeillä.


Meidän viereiseen kauppakeskukseen avattiinkin juuri uusi liike ja olen ehkä vähän jopa innoissani. Käytiin tänään kurkkaamassa valikoima ja ihastuin totaalisesti yhtiin housuihin. Sääli vaan, että ne taitavat olla "tyttöjen" pöksyt... Malli ja harmaan sävy iski kuitenkin niin paljon, että poika sai nyt ensimmäisen pinkin säväyksen lipastoonsa.

"Äiti.. onks tässä pinkkiä?"

Paita on myös Name Itistä joskus aikanaan ostettu.

Yritin suostutella poikaa seisomaan tai kävelemään, että saisin vihdoin kuvia tänne blogin puolelle. Kaveri on kuitenkin tiukasti päättänyt, ettei kävele jos joku huomaa tai asiaan keskittyy liikaa. Ei siis toivoakaan!

Älkää muuten välittäkö tuosta sotkusta kuvissa. En jaksa esittää mitään täydellistä, jolla koti aina kiiltää. Otan vain kuvat, vaikka Topi olisikin juuri pistänyt hulinaksi.

Tämän enempää en esittele tuon merkin vaatteita, koska en pidä lastani mallinukkena ja pukemalla viitsi pukea toista. Suosittelen käymään rohkeasti ihmettelemässä tarjontaa, jos Name It jostakin läheltä löytyy!


Palatakseni sinne liikkeeseen.. nappasin housut siinä kamalassa tungoksessa käteeni ja olin marssimassa kassalle, kun yhtäkkiä näin sen. Ihana ihana ihana välikausihaalari!

Pakkohan sitä sitten oli sovittaa Topille päälle. Meillähän on tunnetusti sellainen ongelma, että pojalla on pitkät jalat. Melkein kaikista haalareista jää puntit liian lyhyeksi ja muuten haalari istuukin ihan hyvin. Seuraavassa koossa lahkeet riittävät, mutta itse haalari on jättimäinen pussi. On tullut kokeiltua kaikenlaisia merkkejä läpi ja melkein kaikissa sama ongelma. Etenkin Reima on ollut todella iso pettymys!


Sain tutulta Name It:n Softshell -haalarin koossa 92cm meille kevääksi, mutta siinä nuo hihat yms. tuppaavat olemaan vielä liian pitkät. Muuten vaikutti istuvuudeltaan ihan hyvältä. Aika vain väärä. Siitä se ajatus sitten tänään lähti, että jos sovittaisinkin kokoa pienempää pojalle päälle. Lyhyestä virsi kaunis; haalari sopi täydellisesti!


Olin toki vannonut, ettei Topille tule KOSKAAN sinistä haalaria, mutta mieli muuttuu. Tämä sininen on jotenkin kuitenkin mieleeni, kun on sellainen harmahtavaan taittava. Ja väri sopii täydellisesti etenkin silmien suhteen!

Ihan täydellinen väri Topille!

Haalarin ominaisuudet ovat mielestäni oikein hyvät:


Waterproof  8000

Breathable  3000

Windproof


Kyselin vähän tuolla äityleissä kokemuksia Name It:n haalareista ja ne saivat vain kehuja osakseen. Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä, ei tullut yhtäkään negatiivistä kommenttia vielä! Lika on helppo pyyhkäistä pois, pitää vettä erittäin hyvin ja kestää loistavasti kulutusta. Monelle haalari on ollut istuva, jos muuten ollut hankaluuksia löytää sopivaa. Suosittelen siis itsekin, että kannattaa käydä haalaria edes kokeilemassa!


TARKOITUS oli tänään ostaa AINOASTAAN saappaat. Topi harjoittelee kävelemistä ja ulos tarvitaan kunnon kengät tottakai. Mietin pitkään valitsenko tavalliset välikausi lenkkarit, kumisaappaat vai jotakin muuta. Yleensähän kumisaappaat mielletään raskaiksi ja ikäviksi käyttää. Ne painavat jalkaa, niillä on hankala kävellä ja muutenkin vain ihan typerät ainakin Topin mielestä.


Lenkkarit olisivat periaatteessa siis olleet ratkaisu pulmaan. Ne ovat kevyet, mutta toimivat. Toisaaltaan eivät taas taida pitää sitä vettä juurikaan. Molemmat? Kamalaa rahanmenoa vain siksi, että ominaisuuksissa pitää olla vedenpitävyys ja keveys.


Sitten huomasin ne. Crocsin kumisaappaat! Kevyet. Vettäpitävät. Pienet ihanat unelmat! Vieläpä keltaisena <3


Näin keväällä tuskin tulee ihan heti niin kuivaa, joten ehkäpä meitä ei katsota kovin kieroon hiekkalaatikolla kumpparit jalassa. Kyseiset kumisaappaat ovat kuitenkin niin joustavat ja mukavatkin jalassa, että mielellään käytetään niitä siihen saakka, kunnes voi ostaa kesäkengät!

Hattu löytyikin jo valmiiksi hankittuna ja onneksi se sopii oikein hyvin kokonaisuuteen, kuten tähän postaukseenkin! Merkki on siis; NAME IT. Paksu, venyvä ja istuu hyvin. Loistava siis! Löytyi ainakin viime syksynä MONISSA eri väreissä. Meiltä löytyy hyllyltä vielä oranssinakin.

Sitten vielä suloisia sovituskuvia:

Tässä siis teille tällainen postaus tällä kertaa. Paljon puhetta, paljon kuvia.



Mitä te olette pitäneet Name It:n vaatteista? Oliko hyödyllinen postaus?

Mini -kirppispostaus

Kuraa. Vettä. Loskaa. Märkää. Hyi.


Rakastan talvea ja lunta. Rakastan kirpeitä ilmoja ja punaisia poskia. Nautin hangen ratinasta ja ilman puhtaasta tuoksusta. Tänä vuonna tuosta kaikesta sai nauttia alle kuukauden.


Nyt sataa taas vettä, räntää tai kuraa päälle autonrenkaista. Olisipa jo kevät! Alkaisipa nurmi tuoksua, lehdet heräillä ja päivät kirkastua! En malta odottaa!


Vaateongelmahan tässä sitten iski. Toppapuvut ovat oikeasti ihan liikaa tuolla tällä hetkellä. Kengät ja hanskat kastuvat läpi, pää hikoaa karvalakin alla.


Olen ollut vähän väsynyt lähiaikoina. Liikaa asioita saanut osakseni. Ei ole tullut aikoihin liikuttua missään, ei edes kirppareilla. Kerran sinne nyt eksyin erään pakollisen jutun takia, joka oli samalla suunnalla. Kannatti kyllä mennä, koska puolet tarvittavista asioista tuli sitten hankittua tätä kuraloskaa silmällä pitäen.

Tärkein kaikista on nyt kaapissa roikkumassa ja päässyt jopa käyttöönkin. Sain tuossa talvella ystävältäni nuo kurahousut ilmaiseksi. Kiitos! Ja kirpparilla sattui lojumaan saman kuosin takki vain 4,90€! Kylläpäs hymyilytti. Nyt Topilla on iloisen keltaiset ja ihanan värikkäät vaatteet hiekkalaatikolle. Meiltä löytyy myös sininen kuratakki isommassa koossa, kun tämä jää kuitenkin varmaan pieneksi kevään aikana.

Asusteet tuli hankittua ja syksyllä. Ne sopivat onneksi vielä loistavasti. Pipo on ostettu Name Itistä ja hanskat ovat Jonathan merkkiset.

Oli pakko myös ostaa muutama kevyempi takki. Päätin ihan piruuttani, etten pistäkään tällä kertaa hirveästi rahaa näihin. Ostin kirpparilta noin 5e/kpl hintaan kaksi 'halppismerkin' takkia ja ajattelin testailla, että mitä niistä tykkään. Tuo kettutakki on ollut Topin ehdoton suosikki. Poika tykkää tuijotella noita eläimiä ja hokea "pupuja". H&M takki on ollut pari kertaa päällä enkä tykkää istuvuudesta. Eipä se erityisen hienokaan ole sinänsä, mutta ajaa asian. Fleecetakki tuskin menee kovin kauaa, saa nähdä onko edes hihoista sopiva...

Kengistä en vielä tiedä ollenkaan, että mitä kannattaisi hankkia. Tällä hetkellä tuolla märässä menee toistaiseksi talvikengät, jotka ovat Kavat-merkkiset. Kirpparilla tuli toki vastaan vanhat suloiset punaiset kengät, jotka ostin muutamalla eurolla mukaan. Ne saavat olla päällä lähinnä rattaissa, koska ovat jo "valmiiksi tallotut".

Tämän enempää en ole vielä siis hankintoja tehnyt. Viime syksyn pipot ja hanskat sopivat edelleen, kenkiä en jaksa miettiä, kun ei kävele ja haalarin olen saanut jo aikaa sitten tutulta. Haalari on Name Itin 92cm kuorihaalari. Nyt ei sattunut olemaan kunnollista kuvaa tästä, mutta lataan tähän kuitenkin suuntaa antamaan suttuisen ja huonon otoksen.

Tarkoitus on kuitenkin hankkia vielä toinen välikausihaalari, ehkä joku hienostelutakki JOS rakastun liikaa johonkin ja kumisaappaat. Kirppareille siis pitäisi suunnata taas pitkästä aikaa. Niin ja tosiaan, ehkä muutama kenkäparikin voisi tulla ajankohtaiseksi, kun poika lähtee kävelemään... paljon hankittavaa!


Tuli mieleeni yhtäkkiä tässä kirjoittaessa, että olen ilmeisesti hamstrannut aleista joitakin varusteita kevättä varten. En kyllä yhtään enää muista mitä... Ehkä kaivelen ne esiin joku päivä ja teen vähän mittavamman postauksen aiheesta?


Oletteko te hankkineet jo vaatteet kevättä varten?

Uusia taitoja!

Nyt alkaa kyllä tosissaan mietityttää, että näinköhän poju päättää ohittaa konttaamisen kokonaan. Kyllähän toki nousee siihen asentoon, mutta ei tee elettäkään liikkuakseen eteenpäin. Ryömiminen on hauskaa ja niin pääsee hurjaa vauhtia. Säälin pojan vaatteita, koska ne kuluu aika hienosti ja värjäytyy pölystä! Noh, se on elämää! Kaupasta saa uusia.

Tosiaan, Topi on alkanut pyrkimään pystyyn ja onnistui siinä ekaa kertaa ehkä noin viikko tai pari sitten. Sitten tulikin pitkä pätkä, ettei poika jaksanut edes yrittää. Eilen sunnuntain kunniaksi taitoa piti ilmeisesti kokeilla taas uudelleen. Olin todella yllättynyt siitä, kuinka hyvin tuo "palikka" hallitsi homman.

Istumasta pääsee mahalleen ja sitten ryömitään portaikolle. Portaasta saa hyvin tukea ja menee sekunti niin poika on jo polvillaan. Hieman haparoiden päästään jaloille ja sitten voidaankin siirtyä tavoittelemaan seuraavaa porrasta. Muutaman kerran Topi jo onnistui kiipeämään ekalle rappuselle. Laskeutuminen tapahtui ihan älyttömän hienosti ja ilman haavereita. Toinen meistä oli KOKO ajan varmistamassa, ettei kuitenkaan ote lipeä ja pieni putoa muksmaks maahan. Myös lattiatasoon meneminen sujui mallien mukaan; Topi vaan muksautti itsensä pepulleen ja siitä mahalle. JA SITTEN MENOKSI.

"Mäki haluun tonne!"

Ensin nojataan rappuseen ja noustaan polville.

Seuraavaksi noustaan jalkojen varaan.

Sitten askelletaan keskemmälle, josko sieltä pääsis kiipeämään.

Kurkottelu ei auta ja nyt loppui jo voimat kesken.

Lopuksi laskeudutaan takamukselle pehmeästi.

"Näiksä äiti mitä mä osasin!?"

Koko tapahtuma kollaasina.

Kiipeilyä täytyi sitten harjoitella kaikkialla muuallakin. Kamalan korkealle Topi ei vielä kurota, mutta sellaisille puolimatalille kyllä. Oli ilmeisen hauskaa pujottautua hoitopöydän rakosesta ja kiivetä alatasolle ja sitten tulla sieltä alas. Sydän sykkyrällä olin valppaana koko ajan, mutta kyllä tuo poika vaan jotakin osaa näköjään itsekin.

Topin lempparipaikkoja, koska tasolla on aina jotakin tavaraa.

Jalat!! :D

Oli tosiaan fiksun näköstä, kun oli tosta raosta IHAN pakko tunkea.

Muuten olikin sitten aika tavallinen sunnuntai. Vierailtiin mummilassa ja oltiin kotosalla. Kävin oman äitini kanssa etsimässä kaksi geokätköä, joka oli yllättävän hauskaa puuhaa!

Sunnuntai-naama.

Geokätköilemässä.. hiukset taas krhm hyvin..

Innokas Mummilaan lähtijä.

Joo-o, meni taas hiekkaa antaumuksella napaan.

Reunaa vasten oli kiva jälleen nousta.

Keinuminen on yleensä tosi kivaa, mutta nyt ärsytti kunnolla. Hiekkalaatikko leikit
taisi voittaa tällä kertaa.

Kannatti käydä! Mummi oli hankkinut hienot sopivat kengät!

Sellainen viikon lopetus! Nyt tänään maanantaina ohjelmassa neuvola ja vauvatavaroiden myyntiä. Tulen illalla/yöllä kertomaan neukku-kuulumiset!