1v 1kk!!

Nyt on sitten 13kk Topin syntymästä.. JA kyllä! Lasken kuukausia edelleen. Ei täällä niitä juhlita erityisemmin, mutta on hauskaa ottaa aina joka kuukausi kuva. Voi sitten vertailla sitä kasvua!


Topi kun on kasvanut kamalasti ja alkaa oikeasti muuttua vauvasta "ihmisen näköiseksi". Pyöreys vähenee ja piirteet nousevat enemmän esille.

Taitoja, osaamisia ja oivalluksia on viimeisen kuukauden aikana tullut niin paljon, että en voi niitä kaikkia edes muistaa.

Joitakin uusia asioita:

- Muotopalikoiden laittaminen koloihin

- Rengastornin kokoaminen

- Ruumiinosien nimeäminen ja tunnistaminen (pää, nenä, korva, hammas, silmä, napa, tissi, pili)

- Oman huumorintajun kehittyminen vahvasti

- Tukea vasten kiitäminen paikasta toiseen

- Lusikalla syöminen itse

- Mukista ja nokkiksesta juominen päivisin

- Yömaidon pikkuhiljaa pois jääminen ( Ihan itse jättää pois pakottamatta! Ylpeä olen <3 )

- Viihtyminen omissa leikeissään yksin

- Potalla istuskelu

- Lukemattomat sanat

- Jalat edellä laskeutuminen korkealta



Monella tämän ikäisellä tuntuu olevan esiuhmaa. Itkupotkuraivareita, kiukkuamista ja kieltojen vastustamista. Meillä ei vielä ole se vaihe käsillä, mutta eiköhän sekin sieltä tule. Tai sitten on, mutta Topi vetää tämänkin helpoimman kautta? Koska kyllä tuo poika välillä "hermostuu", jos jotakin ei saa tai tiputtaa jonkun tavaran tahalleen ja varmistaa, että huomaan asian. Noh jää nähtäväksi mihin tämä uhman kehittyminen menee...

Tällä hetkellä tuntuu, että Topilla on "äiti on maailman paras" -vaihe meneillään. Äitin jutut naurattaa, äitillä on parhaat leikit, äitin ruoka on parempaa ja äitiäitiäiti. Kelpaa! Aika usein on iskä ollut se the juttu Topille ja itse olen saanut katsella vierestä noiden kahden erityistä sidettä. Sidettä, josta olen tavattoman ylpeä. Nyt kuitenkin on minun vuoroni olla valokeilassa ja olen siitäkin ylpeä sekä iloinen!

Ensi kuussa täytyy käydä kampaajalla laittamassa tuo kamalan kirjava tukka kuntoon!

Käytiin myös tuossa aikaa sitten 1v neuvolassa, mutta enpä muistanut mittoja tänne blogin puolelle päivitellä. (Ehkä? Kai? Muistinko?) Kaikki oli neuvolassa hyvin ja päästiin käymään lastenlääkärin puheilla. Mitoissa oli tapahtunut ihme kehitystä. Topin pituus oli ampaissut korkealle plussa käyrille (78,6cm) ja paino pudonnut tästä syystä miinuskäyrille (10340g). Pää oli edelleen valtava, kuten aina ennenkin (48,5cm). Topista on kyllä huomannut, että poika on laihtunut ja venähtänyt pituutta kamalasti. Todella outoa ajatella, että kaveri on ikäisistään pisimpiä, kun ottaa huomioon vanhempien lyhyyden...


Loppuun vielä päivän kuvat. Tarkoitus oli olla kuvaamatta "studiossa" vähään aikaan, koska lähiaikoina sitä on tullut tehtyä niin paljon. En kuitenkaan muistanut, että tänään oli 23.pvä, joten olihan se kamera kaivettava taas esiin ja lakana levitettävä sängylle.

1v 1kk -kuva.

Ihan kivoja tuli taas, vaikka itse sanonkin. Tosin tuo taisteluarpi häiritsee hieman Topin poskessa... Kaveri veti kuivattua banaania bussissa ja viilsi sillä poskeensa. Miten näin voi edes käydä? :D


Hieman hutaisten tehty postaus, koska on kiire viettämään aikaa tuon rakkaan mieheni kanssa. Kivaa, kun on joku jonka kanssa herkutella, halitella ja söpöstellä sohvalla! En osaisi varmaan enää edes olla paljoa yksin, koska rakastan perhettäni ja sen seuraa niin paljon!

Mitä te muuten olette tehneet tänään lauantaina?

Heihei kuume ja tervetuloa kestovaipat!

Kyllä ne asiat järjestyy ja taudit taltutetaan. Eilisestä asti Topi on voinut aina vaan paremmin, tänään ei ole ollut kuumettakaan enää. Masu on ollut kyllä sekaisin varmaan antibiootista ja peppu edelleen kamalassa kunnossa.


Topi on pikkuhiljaa enemmän jaksanut taas leikkiä, touhuta ja riehuakin. Kyllä on helpottavaa nähdä, että toisella on taas parempi olla.

Topi edelleen vasta harjoittelee kävelemistä.

Lastenohjelmat kiinnostavat nykyään jo vähän enemmän.

Taudille kyytiä!

Oma väsymys on ollut kyllä jäätävä. En edelleenkään tiedä miksi, kun Topikin on yönsä nukkunut hyvin omassa huoneessaan. Ehkä se on joku stressi, joka puskee päälle lapsen sairastaessa. Vielä eilen Topi heräsi aamulla itkuisena, mutta tänään jo kuului onneksi normaalia huhuilua seinän takaata. Kävin hakemassa pojan seitsemän aikoihin viereeni, johon se simahti kirjaimellisesti heti. Tuli sitten nukuttua klo 12 asti!! Enää ei väsytä! Aika pitkät unet poikakin sai vetäistyä, kun nukkui klo 20-12 välin parilla pikaisella heräämisellä.

Eilinen aamumaito vedettiin vielä surkealla naamalla.

Tänään oli jo rennompi meininki... :D

Parhautta on nukkua pitkälle aamuun vauva kainalossa♡

Helpottavaa siis, että tauti jo hellittää. Kurjaa silti, että ihon kanssa oleva ongelma pysyy. Peppu on niin rikki, että vaipassa on usein vertakin hankautuneena. Vaipanvaihto on kamalaa huutoa eikä mikään rasva tunnu auttavan..

Tein eilen lopulta sitten tärkeän päätöksen; me siirrytään kestoiluun. Topin potalle oppiminen on hidasta enkä voi toista siihen painostaa. Jotakin silti on tehtävä, koska tuo vaippa-allergia on ihan kamala.

Miksi uskon vaivan johtuvan vaipoista?

Ensinnäkin itse olen aikanaan kärsinyt samassa iässä vaippa-allergiasta ja oikeastaan kärsin vieläkin. En kestä mitään siteitä kuukautisten aikaan. Sen lisäksi ihottuma on aina helpottanut aluksi vaippamerkkiä vaihtamalla. Nyt on käyty kaikki merkit läpi eikä yksikään niistä enää sovi. Joten uskon vakaasti ongelman olevan niissä vaipoissa.

Pakkasin siis eilen kimpsut ja kampsut valmiiksi, jotta voitaisiin lähteä kirppikselle etsimään kestoja. Jätin Topin huoneeseensa leikkimään ja palatessani odotti maailman suloisin näky. Topi oli mönkinyt norsun kainaloon nukkumaan peppu pystyssä. Voiko olla söpömpää?♡

Aikansa toinen siinä veteli hirsiä, kunnes heräsi tyytyväisenä. Sitten puin meille päälle ja lähdettiin. Oli mukava kyllä päästä ulos pitkästä aikaa. Topikin oli onnessaan, kun sai touhuta muiden lasten kanssa kirpparilla. (Korvatulehdus ei tartu!) Kävi muutenkin ihan loistava 'mäihä' ja joku myi pöydässään UUSIA one size vaippoja imuineen. Kuviot, värit ja matsku olivat plussaa. Maksoin vaipoista 8e/kpl ja ostin kyllä myös tyttöjen väriset. Ne on vaan kuitenkin vaippoja!

Valmiina lähtöön!

Tervetuloa kotiin uudet vaipat!

Ostin kirpparilta Topille myös yövalon, joka heittää tähtiä huoneeseen.

Kotimatkalla sai ihailla taas maisemia!
Rakastan syksyn synkkyyden ja värien suhdetta.
 Se on sanoinkuvaamattoman kaunista!

Tänään herättyämme vasta silloin kahdentoista aikoihin, todettiin ikkunasta ulos katsomalla, että taidetaan olla kotona koko päivä. Koiran heitin pihalle touhuamaan ja muuten sitten leikimme sekä ihmettelimme ajankulua. Tuli myös pyykattua poikkeuksellisesti keskellä viikkoa! Ahkeraa!

Sumu nousemassa.

"Onks pakko olla ulkona, jos haluaakin vaan makaa sohvalla maha kohti kattoa!?"

Ehkä hyvä näin. Saatiin ainakin rauhassa kokeiltua noita kestovaippoja ja tehtyä suunnitelma operaatio pyllynhoitoon. Siitä tuli mielestäni ihan toimiva ja helposti noudatettava!

1. Vaippa pois ja pyllylle öjyä, jotta vesipesu ei kirvellä niin paljoa.

2. Pesu tapahtuu suihkussa, koska en vain saa tuota poikaa mahtumaan
enään lavuaariin.

3. Pyyhe odottaa valmiina naulakossa suihkun lähettyvillä.

4. Kestovaippa sekä imut huuhdotaan vedellä vessanpöntön yllä ja heitetään pyllypyyhkeen
kera ämpäriin, jossa on pesupussi valmiina. (Hyvä paikka ämpärille? :D)

5. Jotakin näistä kolmesta rasvasta laitetaan, kun pylly on tarpeeksi kuiva.

6. Puhtaat kestovaipat, imut ja harsot löytyvät pinnasängyn takaa
 kätevästä kangastelineestä.

7. Imut taskun sisälle, vaippa hyvin paikoilleen ja VALMIS.

8. Sitten vain nautitaan mukavasta olosta.

Näin ensimmäisen päivän perusteella voin sanoa, että olen rakastunut kestoiluun. Miksi olen edes ajatellut, että tämä olisi vaikeaa? Miksi olen edes halunnut tunkea sellaisia kamalia kemikaalimyrkkyjä pojan iholle?

Kai se on hyvä herätä asiaan edes tässä vaiheessa! Luontokin on itselleni niin tärkeä asia ja kierrätämme kotona kaiken mahdollisen. (Pahvit, lasin, metallipurkit, lehdet, bio, vaatteet, patterit yms...) Tästä tulee siis uusi asia, jolla voin huomioida luontoa ja vähentää vaippasaasteita. Jipii!

Topin on ollut tosi mukava olla kestoissa. Ne ovat pehmeitä, istuvia sekä tuntuvat kuivilta pissankin jälkeen. Helppo vaihtaa ja pestä. Säästää rahaa loppupeleissä aikalailla!


Suosittelen teille ihan täysillä tätä hommaa. Se ei oikeasti ole niin vaikeaa, kun luulisi! Toistan; säästää luontoa ja lapsen ihoa. Jos haluat vinkkejä, ohjeita tai tsemppiä asiaan niin laita viestiä ihmeessä! Hyvin vähän tiedän vielä aiheesta, mutta voin auttaa ainakin alkuun.

Ja hei.. olen ehkä maailman laiskin ja saamattomin ihminen joskus. Jos tämä onnistuu helposti tältä äidiltä, se onnistuu myös sinulta! :)

Lopuksi pakko todeta, että mitäpä sitä ei tekisi lastensa vuoksi? ♡


PS. Tätä postausta kirjoittaessa poika päätti repäistä kunnolla! Siirsin konetta kauemmaksi pikkutermiitiltä, koska Topilla on yleensä tapana sammuttaa se yllättäen. Tästäpä herra sitten riemastui ja päästi irti tuesta sekä otti kaksi askelta! Wouuu!