Muutoksia?

Pakko sanoa, että joskus tulee niitä hetkiä, kun ei jaksa avata konetta. Tuntuu, että talvi on ehkä enemmän bloggaajan aikaa, koska silloin ei tule seisoskeltua tuntikausia auringossa tai lepäiltyä rannalla.


Päivät kiitävät tällä hetkellä ohi hurjaa vauhtia ja oikeasti ei huvita nököttää sisällä. Postauksiin haluaa käyttää aikaa ja vaivaa, eikä viitsi sutaista mitään, koska "on pakko kirjoittaa".



Joten nyt kesällä tahti on aika verkkainen. Tauon jälkeen opin sen tärkeän seikan, että blogi ei missään nimessä saa viedä aikaani perheeltä eikä ystäviltä. Ei missään tilanteessa.



Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa arjestamme. Minkälaista on taaperon kanssa päivisin? Milloin heräämme ja mitä oikein teemme..


Päivät ovat oikeastaan lopulta aika rutiininomaisia ja joskus tylsiäkin;



Aamu lähtee käyntiin aina vasta suhteellisen myöhään. En ole parhaimmillani ennen kahdeksaa, eikä ole muuten pojukaan. Herään usein ehkä noin 8-9 aikaan siihen, että lastenhuoneen oveen koputetaan. "Äiti, äiti, äiti! Avaa!"


Raahaudun ylös ja päästän iloisen pojan huoneestaan, jossa on lelut levitetty. Luulen, että Topi herää jo aikaisemmin, mutta viihtyy hetken itsekseen. Ovi on muuten kiinni sen takia, että se on turvallisempaa. Vaikka hellassa on lukko, meillä on vähän tasoja ja veitsiä säilytetään kaapissa korkealla, en ikinä tiedä mitä neuvokas pieni poika saattaisi keksiä.


Myönnän, että olen aamulla monta tuntia koomaa muistuttavassa tilassa. Makoilen sohvalla, höpötän Topille tai joskus laitan television päälle ja torkun hetken. Aamupalan poika saa melkein aina syödä leikkien lomassa. Kukkahattutädit kavahtivat juuri kauhusta, mutta meillä tehdään näin. En usko, että sohvalla leivän syöminen vahingoittaa lasta mitenkään eikä Topi edes sotke vahinkoja lukuunottamatta.



Aamiaisen jälkeen vähän siistiydytään, puetaan päälle ja lähdetään lenkittämään koira. Topi osaa jo itsenäisesti hakea kenkänsä naulakosta, hihnan koiralle ja pisteenä iin päälle koirankakkapussin lokerosta. Olen ylpeä ja iloinen siitä, että asioita tehdään yhdessä ja poika haluaa auttaa valmisteluissa.

Lenkillä käyminen on aika hidasta ja matkalla tarttuu mukaan noin miljoona kiveä. Olen kuullut huhun, että tässä iässä kivet jostakin kumman syystä kiinnostavat lapsia. Mikäs siinä.. kädet likaantuvat ja vaatteet pölyyntyvät, mutta aika helpolla löytyy viihdykettä.


Kävellään usein aikamme pienellä alueella. Koira saa nuuskia ja Topi tutkia mielenkiintoisia asioita. Joskus eksytään leikkimään jonnekin, mutta väsyn iskiessä suunnataan kohti kotia.

Kotona on pakko syödä aina ennen päiväunia, koska muuten Topi nukkuu liian vähän aikaa. Itse nykyään lueskelen sen aikaa, kun poika tuhisee sängyssään. Saa itselleen muutaman tunnin ylimääräistä aikaa.



Unien jälkeen päivästä riippuen lähdetään iskää vastaan keskustaan tai sitten töihin. Kesällä ollaan myös suunnattu rannalle, leikkipuistoihin ja joskus kauppakeskuksiinkin.

Illasta on vaikea kirjoitella sen enempää, koska ne vaihtelevat. Perus runkona toimii iskän näkeminen, ruoka, ulkoilu, iltapala ja nukkumaan.



Tylsää, tylsää, tylsää... ?



Koko jutun ideana oli näyttää teille tämä joka päivä toistuva rutiinimaisuus. Taidan olla valitettavasti siinä pisteessä, että töihinpaluu houkuttaa. Emme saa aamupäivällä oikein mitään aikaiseksi ja kaikenlisäksi Topikin on yksinäinen, jos meillä ei ole menoja.



Päiväkotipaikkaa on haettu. Päätös tulee jo parissa viikossa. Jännittää.



En koskaan osannut sanoa missä vaiheessa palaisin töihin. Ajattelin aina, että sen kyllä tietää sitten, kun hetki on oikea. Nyt tuli sellainen tunne, että pieni muutos elämään tekisi meille kaikille hyvää.


Topi pääsisi leikkimään päivittäin ikäistensä kanssa, en itse pitkästyisi jatkuvasti ja pääsisin töihin. Perheelle jäisi enemmän yhteistä aikaa, koska iltavuorot olisivat historiaa.



Katsotaan saadaanko siis Topille paikka sieltä mistä halusinkin vai ei. Hain paikkaa tosiaan työpaikan vierestä, koska haluan pojan lähelle. Ahdistaa, että Topi olisi kotimme vieressä eli noin tunnin matkan päässä työpaikalta. Entä, jos jotain sattuu ja pitää päästä nopeasti paikalle? Muutenkin on parempi, että tarhapäivät olisivat sitten pari tuntia lyhyempiä.



Oletteko te jaksaneet olla koko 3 vuotta kotona? Koska palasitte työelämään ja miksi?

Ravintola Sipuli

Enpä ole koskaan tainnut käydä KUNNON ravintolassa. Siis tottakai niissä halvoissa, joihin "rahat riittää". Enkä puhu mäkistä, pizzerioista ja vastaavistakaan, vaan esimerkiksi Fonda Del Solin tapaisista paikoista.


Näissä annokset ovat suuria ja lautanen on hankala saada syötyä loppuun. Hinta jää muutamaan kymppiin ja kaikki on tuttua sekä turvallista.


Aina olen naureskellut telkkarissa upeiden ravintoloiden annoksille. Ne ovat ihmeellisiä, pieniä ja outojakin. Kuka tuollaisia syö? Eikö noiden jälkeen halua poiketa grillin kautta?



Tänään meillä oli työpaikan kanssa kokous Ravintola Sipulissa. Mietin jo valmiiksi vähän jännittyneenä, että mitenhän osaan etiketin ja tilata oikeat ruoat. Paikanpäällä se lasien ja aterimien määrä sai pääni pyörälle. Aikani sain kyllä niitä tuijotella ennen kuin ymmärsin mitä käytetään ja milloin.


Menu oli tehty jo valmiiksi, piti valita vain pääruoka. Kauaa en miettinyt, kun kilpailemassa oli joku elukan poski ja turska. Kalaa pöytään kiitos!

Aika nopeasti pöytään tuotiin ensimmäinen alkupala ja viini. Kieltäydyin kohteliaasti viinistä, haparoin käteeni oikeat aseet ja aloin maistelemaan tuota mielenkiintoisen näköistä asetelmaa.

En oikeasti ole koskaan kuullutkaan tai edes nähnyt puoliakaan noista, mitä tuossa lautasella oli. Vieläkin mietin kovasti, että mitähän kaikkea sitä tuli syötyä. Annoksen keksit maistuivat koiranluille, mutta muuten tykkäsin lihasta ja etenkin noista pienistä palleroista. Olin tosi yllättynyt, että miten makuhermoja kutkuttelikin niin paljon.


Alkupalan jälkeen tuotiin toinen alkupala uuden viinin kera. En ottanut vieläkään viiniä, mutta jäin innolla odottamaan soppaa. Ensin tuotiin lautanen, jossa oli muutama nyytti. Nyyttien päälle kaadettiin sitten lämmin ja samettisen pehmeä keitto. Eikun syömään!

Hyvää, hyvää, hyvää! NAM. Ihanan maukasta, ihanan pehmeää ja ihanan nautinnollista. En koskaan ole syönyt yhtä hyvää keittoa! Keiton kanssa tarjoiltiin leipää ja voita, jonka päälle oli ripoteltu ihanan rapeaa merisuolaa.


Vatsassa oli keiton jäljiltä kiva tunne, mutta ei ollenkaan täysi. Ideahan pienissä annoksissa on, että aterian jokainen osa kanssa mahtuu mahaan. Alkupalojen jälkeenhän tulee luonnollisesti pääruoka ja itse olin tilannut sitä turskaa.

Tämä annos ei ollut niin sensaatiomainen. Kaikki maut vivahtivat sitruunaan ja se alkoi mennä hieman yli hilseen. Kampasimpukka oli ihan loistava elämys, kala aika peruskamaa (tosin ihana rakenne!) ja kukkakaalit nyt maistuu aina! Sitruunan maku tosiaan haittasi kuitenkin aika paljon, koska tosiaan jokainen oli maustettu sillä. En silti sanoisi surkeaksi. Elämys se tämäkin oli. Söin pääruoan veden kanssa.


Loppu kruunataan aina jälkiruoalla ja makeasta pitävälle pöytään kannettu ilmestys oli unelma.

Jäätelö oli mahtavaa, tuli ihan mieleeni ne simpukka suklaat tuosta mausta. Brownie oli aika normaalin makuista, mutta kaikki muut korostivat annosta kivasti. Popcornit menivät ehkä vähän liian hifistelyksi omaan makuuni!




Selvisin reissusta kunnialla, ruoka oli hyvää ja uskokaa tai älkää.... SITÄ OLI RIITTÄVÄSTI!


Voisin siis mennä hienoon ravintolaan toistekin.



Mitä mieltä te olette ravintoloista? Oletteko käyneet?



Loppuun vielä ihana väripiristys, joka keräsi tykkäyksiä ainakin Facebookissa. Tänään oli nimittäin todella lämmintä pihalla ja Helsinkiin lähtiessä päätin pistää pojalle tuon Äityleissä aikanaan keskustelua herättäneen "järkyttävän ison" windfleecen päälle. Sopii mielestäni ihan hyvin, vaikka vähän onkin väljä. Ja miten se onkaan ihan Topin värinen! Ihana!

Jäätävä määrä asiaa!

VAROITUS! Tämä postaus on pahasti TOPITOPITOPI -keskeinen. Kehuja, ylistystä jne. <3

Tämä viikko alkaa olemaan lopuillaan. Mitä siitä jäi käteen?

Ollaan Topin kanssa oltu aikalailla kahdestaan. Muutaman kerran ollaan kivoja "tyyppejä" tavattu ja tutustuttu enemmän. Täytyy sanoa, että mukavia ihmisiä olen elämääni saanut!

Silti hetkittäin tuntuu, että tekisi mieli eristäytyä ihmisistä. Haluaisin sulkea blogin, kadota facebookista ja lopettaa kerhoissa käymisen. Sanotaanko, että ihmissuhteet on vaikeita. Itse en henkilökohtaisesti tykkää riitelystä ja pyrin aina sopimaan kaikki riidat. Sääli, että kaikki eivät ajattele näin.

Enkä jaksa tähän väliin kuunnella kommentteja siitä, että miksi avaudun asiasta blogissani. Tämä on minun päiväkirjani, jossa haluan rehellisesti voida kertoa miltä minusta tuntuu. Joskus jokin asia ahdistaa niin paljon, että siitä pitää saada puhua tai kirjoittaa. Ja en tosiaankaan kirjoita ihmisistä tunnistettavasti. En kirjoita nimellä, en yhdistä kehenkään. Kirjoitan ainoastaan omista tuntemuksista ja sehän ei ole väärin?


Myös siis tänä aamuna heräsin Topin kanssa uuteen aamun päättäen, että me emme lähde mihinkään tänään. Kerhossa olisi ollut temppurataa, mutta oikeasti en jaksanut nähdä ihmisiä. Meillä on mukavaa kahdestaankin kotona ja Topi on saanut tällä viikolla jo nähdä kavereitaan.

Seitsemän aikoihin sängystä kuului iloista hihkumista ja naureskelua. Tällä kertaa en siis ollut näköjään napannut poikaa aamuyöstä viereeni. Kävin antamassa Topille maitopullon, jonka iskä aina jättää yöpöydälle ennen töihin lähtöä. Topia ei enää nukuttanut, joten laskin pojan lattialle makkarilelujen sekaan. Makkarilelut ovat siis niitä leluja, joilla Topi voi turvallisesti leikkiä sen aikaa, kun äiti koomailee sängyssä. Pikkuhiljaa olen uskaltanut nukkuakin hieman pidempään, kun Topi on alkanut viihtymään aamulla sen hetken itsekseen. Meillä on makkarista otettu kaikki vaarallinen pois ja poika tulee aina seisomaan sänkyä vasten, kun haluaa aamuhommiin.

Kahdeksan aikaan me siirryttiin yläkertaan ja syötiin aamupalaa rauhassa. Parhaiten ruoka uppoaa silloin, kun Tifan päästää ulos touhuamaan. Topin mielestä on kiva seurata "hauvaa" ja ruoka menee alas vahingossa. Eipä meillä muutenkaan kyllä oikeastaan ole syömisessä ongelmia.

Meidän takapiha.

Aamupalan jälkeen me leikimme yhdessä ja Topi leikki myös yksin. Olen lähiaikoina innostunut lukemaan muiden blogeja oikein urakalla ja ahkerasti olen kommentoinutkin niihin. Tätä tein siis leikkien ohella. Muistakaa, että tänne saa AINA linkata bloginsa, koska etsin uutta luettavaa! 

Topi on ihana nykyään, koska viihtyy niin paljon enemmän jo itsekseen. Pyöriskelee ympäri yläkertaa ja leikkii leluillaan. Onneksi saan tehtyä omiakin juttuja, ettei kaveri vain aina roiku lahkeessa.

Topi omissa touhuissaan.

Muutenkin elämä on todella iisiä pojun kanssa. Ruokailut sujuu ja omaa aikaa saa, mutta myös monessa muussakin ollaan päästy helpolla. Ensinnäkin päivät ovat aika rauhallisia ja itku harvemmin kuuluu niihin. Ei raivoa, ei kiukuttelua eikä käninää. Kämpässä raikaa soivat lelut ja pojan jatkuva kälätys. Tänään Topi oppi toistamaan perässä tutti ("tytti"), etana ("etaja") ja vaippa ("paippa"). Nukkumaan laittaminen onnistuu sillä, että iskee pojan sänkyyn ja maitopullon kouraan. Hetken päästä pinniksestä kuuluu kuorsaaminen. Kammottaa edes ajatella, että jos seuraava lapsi ei olekaan yhtä rauhallinen. Karu pudotus todellisuuteen?

Rauhallinen ja helppo lapsi.

Tein tässä eilen päätöksen, että Topia aletaan pikkuhiljaa potattamaan. Alkuun odotin vähän kauhulla, että onko koko yritys ihan turhaa tämän ikäisellä. Yleensähän tuota touhua suositellaan vasta 1/2-1 vuotta vanhemman kanssa. Meillä on vaan sellainen ongelma nykyään, että Topin iho on TOSI herkkä vaipoille. Peppu on ihan kamalassa kunnossa koko ajan ja vaipanvaihto pelkkää itkua. Oma äitini on opettanut minut potalle 10kk iässä samasta syystä. Kaivettiin siis potta esiin ja olisihan se Topi pitänyt tuntea eikä turhaan jännittää! Siihen istahti ja siinä pysyi tyytyväisenä paikallaan. Pisua pottaan ei vielä ole tullut, mutta on jo iso saavutus, että kaveri jaksaa istuskella paikallaan vartinkin kerrallaan. Ajattelin käydä hakemassa kaupasta sellaisen soivan potan, josko sillä edistyttäisiin asiassa!

Pottailua rennoissa merkeissä, en aio painostaa Topia vielä ollenkaan.

Olin menossa illaksi töihin, joten kovin rennoksi päivä ei jäänyt. On jotenkin tosi ärsyttävää ensin verkkaisesti viettää mukavaa aamua ja sitten yhtäkkiä kiireellä ripseerata ripsiä, jotta ehtisi bussiin. Voisihan sitä varmana jättää meikkaamiset meikkaamatta, mutta itse koen sen mukavaksi piristykseksi päivään. On jotenkin siistimpi olo, kun vetää kevyen meikin naamalle. Olen tyytyväinen pärstääni myös ilman sitä suojakerrosta, jonka taakse piiloutua, mutta tämä nyt vain on oma tapani toimia. Topi on tosin kiinnostunut ripsareista, puuterihuiskuista ja muista, joten saan aina keksiä jotakin kivaa tekemistä pojulle, jos haluan olla nopeasti valmis. Tänään pieni mies istui tyytyväisenä kylppärin lattialla ja mussutti appelsiinipipareita. Välillä laitan suihkun päälle tai puhallan lattialle ilmapallon. Aina en jaksa panostaa ja luovutan yhden ripsareista Topille ihmeteltäväksi ja heiteltäväksi.

Meikitön. (Taino, toisessa silmässä eilistä ripsaria vähän levinneenä..)

Meikillinen.

Sitten vedettiinkin jo vaatteet niskaan, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti työmaata. Topille olen ostanut välikauteen kaksi vanuhaalaria, koska ne ovat ehkä kätevimpiä rattaissa. Lämpimiä ainakin ja todella mukavia. Itse käytän taas jo talvitakkia, koska iltaisin Helsingissä on todella kylmä, kun lähden kotiinpäin. Töihin mennessä taas joudun aina kiiruhtamaan bussiin ja meidän pysäkille on järkyttävä ylämäki, joten olen yleensä hiestä läpimärkä, kun istahdan bussin penkille. Ärsyttävää!

Toinen vanuhaalareista.

Melkein joka kerta unohdan jotakin kotiin ja tällä kertaa se oli tutti. Ehkä ainut paikka, jossa Topi saattaa ruveta hankalaksi on bussi. Siellä ärsyttää, kiukuttaa ja on kurjaa, kun ei pääse liikkumaan. Sitä joutuu vain istumaan paikallaan ja rattaatkaan eivät liiku. Toki olen aika mestari viihdyttämään Topia, mutta se tuttikin on kätevä joskus. Huomasin kuitenkin tänään, että selvisimme tosi hyvin ilman koko kapistusta. Ei tullut siitäkään huutoa. Topihan ei oikeastaan syö tuttia kotona ollenkaan. Tutit toimivat enemmän leluina, joita on kiva heitellä. Jos sattuu haaveri niin joskus pahimpaan ketutukseen tarjoan tuttia, mutta yleensä se lentää seinään. Liikenteessä sama juttu, mutta jostain syystä olen tarjonnut sitä tuttia kuitenkin. Miksi? Jos toinen ei koko kapistusta edes kaipaa, niin miksi muistutan siitä koko ajan? En tosiaan tiedä. Ehkä tästä lähtien laitan tutin taskuun äärihädän varalle, mutta yritän alkaa totuttamaan poikaa pois koko "turhakkeesta". Öisin saa tuttinsa toki pitää, mutta silloin se yleensä pysyykin suun sijasta kädessä. Hassu vauva!

Työmatkalta.

Töissä oli maailmanlopun meininki! Hei kamalaa, kaupat on huomenna kiinni! Äkkiä tyhjentämään hyllyt, että ei kuolla nälkään! Okei, ehkä vähän liioittelin. Oikeasti monet järkkäävät pyhinä kutsuja tai illallisia, joihin tulee useampi ihminen, joten kyllä sinne sitä ruokaakin pitää vissiin ostaa.

Vähän jännitti töissä, koska oli ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että kumpikaan meistä ei ollut kotona pojan kanssa. Minä töissä, iskä keikalla. Oma siskoni oli lupautunut vahtimaan Topia ja TAAS jännitin turhaan. Kaikki oli mennyt täydellisesti eikä mitään ollut sattunut. Poju oli ollut kuulemma maailman helpoin koko illan. Ei itkuja, ei kiukkuja eikä vierastamista. Kyllä sitä on helpon muksun pyöräyttänyt :D

Nyt istun kotona jumpsuit päällä ja pepsilasi vieressä. Topi nukkuu, Samu on tulossa keikalta kotiin ja valtakunnassa on kaikki hyvin! Tästä postauksesta tuli asteen sekava, kun yritin "hienosti" yhdistää mitä tänään tapahtui -postauksen, mitä opetellaan -postauksen sekä miten helppo lapsi Topi on -postauksen. Koittakaan kestää!


Loppuun sekotan vielä pakkaa ja lataan teille IHANAN kuvan tähän. Olen nimittäin uskomattoman onnellinen siitä, että meidän katon alla asustaa luottokaksikko. En puhu Samusta ja itsestäni, vaan Topista ja koirastamme Tifasta. Nuo kaksi leikkivät yhdessä, taistelevat luista ja vakoilevat naapureita ikkunasta. Topi tarjoaa Tifalle tuttejansa suuhun ja sitten taas pistää vastaavasti koiran luut suuhunsa, konttaa ympäri kämppää ja haukkuu. Höntti vauva! <3

PARHAUTTA!

Jos kiinnostuit seuraamaan meidän elämää päivittäin kuvien osalta, kannattaa liittyä Instagramiin! <-- Linkki!   Toivoisin myös, että linkkailisitte omia profiilejanne vaikka tähän tekstin alle, koska haluan päästä seuraamaan myös teidän kuvia!

Jos et innostunut instasta, voit liittyä Facebookkiin blogini sivulle. Pyrin myös sinne lisäilemään kuvia joka päivä! Tässä pätee myös sama juttu; antakaa linkkejä teidän blogien FB -sivuille!

Ihanaa viikonloppua!!

Työt, päiväkoti ja muuta höpinää

Siis huh, miten outoa on palata töihin! Mukavaa, ihanaa, erilaista ja vaihtelua arkeen. Rytmit tasaantuu ja fyysisestikin reippaampi olo. Toisaaltaan taas väsyttää järkyttävästi koko ajan, koska tulee nukuttua vähemmän.

Nukkumiseen on vaikuttanut Topi. Melkein aina poika on nukkunut hyvin ja täydellisen ihanasti, mutta nyt tökkii. Tuntuu vähän siltä, että Topi on eri mieltä äidin töihin paluusta. Ei tässä mitään muuta syytä tule mieleen.

Tosiaan huutaminen alkaa aina yöllä ja kestää 2-4 tuntia. Topi raivoo, kiljuu, potkii, hakkaa, raapii, kiemurtelee, heittelehtii ja paukuttaa päätään.. Ei naurata nousta uuteen aamuun ja pysyä hereillä loppu päivä. Kahdesti olen jo nukahtanut lattialle ja nukkunut useamman tunnin. Ehkä tämä tästä..


Järkyttävä paskamutsi fiilis 24/7. Inhottaa herätä aamulla ja hiipiä huoneesta. Harmittaa ajatella, että muutaman tunnin päästä poju herää ihanasti kikattaen uuteen aamuun ja se jää itseltäni välistä. Ahdistaa koko päivän, koska tiedän Topin kaipaavan meidän yhteisiä rutiineja ja päiviä. Itkettää yöllä, kun lapsi reagoi siihen, että äiti lähtee joka päivä pitkäksi aikaa pois.

Tämä kaikki vahvistaa mielipidettä päiväkotiin liittyen. En todellakaan IKINÄ laittaisi näin pientä lasta päiväkotiin. Söisin vaikka koiranpaskaa ja eläisin köyhästi, mutta lastani en liian aikaisin mihinkään laitokseen laita. Vahva mielipide, tiedän.

Pienen lapsen paikka on äidin luona ja kotona. Koti on pienelle turvallinen ja tuttu paikka, jossa koko alkutaival on eletty. Kotona saa tietyt asiat tiettyihin aikoihin ja hädän iskiessä paikalla on joku, joka osaa heti reagoida siihen.

Jo se, että päiväkodissa täytyy nukkua kerran päivässä tiettyyn aikaan kertoo paljon. Ainakin meillä poika nukkuu vaihtelevasti eri päivinä. Pitääkö siis pientä lasta pakottaa nukkumaan liian vähän, koska se vain on päiväkodin tapana?

Perushuolto meillä tapahtuu niin, että kun on nälkä syödään ja kun vaippa on täynnä se vaihdetaan. Voiko lasta huudattaa nälässä, koska kädet ei riitä ruokkimaan heti? Voiko vaippaa pitää likaisena samasta syystä? En usko, että kukaan kotonakaan pitää lasta likaisena tai nälissään. Päiväkodeissa ei aina valitettavasti riitä kädet vaihtamaan lasta kuiviin heti tai ruokkimaankaan, jos kymmenen pientä suuta huutaa samaan aikaan.

Osaan reagoida ja tiedän mitä tulee tehdä milloinkin. Ne on ne äidin vaistot. Äiti on saanut vaistonsa ihan syystä. Äiti on tarkoitettu huolehtimaan lapsestaan.

En itse vielä uskalla jättää lastani paikkaan, jossa ihmiset eivät tunne poikani eleitä tai tapoja pyytää jotakin. Mielestäni lapsi pitäisi aikasintaan laittaa päiväkotiin sen ikäisenä, kun tämä osaa jo itse syödä sekä pyytää. Osaa kertoa, jos jokin on huonosti tai joku kiusaa. Osaa kävellä itse ja ymmärtää kaikesta enemmän.

Olisi itsekästä laittaa lapsi päiväkotiin nyt, vain koska "tarvitaan rahaa" tai "pakko sitä on jo opiskella". Ajattelen näin, koska haluan vain lapseni parasta.

Jokainenhan saa tehdä tässä asiassa miten haluaa. En ikinä tuomitse muita, vaikka mielipiteet asioista onkin. Joten, jos loukkaannuit tätä lukiessa niin olen pahoillani. Halusin vain rehellisesti kertoa OMAN mielipiteeni, enkä tuomita ketään. Painotan; en tuomitse.


Onneksi ensi viikolla normaali arki alkaa taas rullaamaan. En kestäisi tätä enempää, vaikka töissä onkin mukavaa!


Teidän iloksi blogiin tulee taas eloa muutoksen myötä. Kotona jaksaa enemmän ja on oikeasti jotakin kirjoitettavaa. Kukaan ei varmaan halua kuulla mitä tein töissä tänään ja mitä tämä asiakas sanoi ja... :D



Vielä menneen viikon kuvia; niistä ei omaa juttua saanut, mutta kiva lisä tähän mielipidetekstin loppuun.

Hanska raivarit.

Ups.. ja taas jumissa.

Iskän kanssa laatu-aikaa.

Aamu Ruoholahdessa.

Uusi jumpperi!!

Aamu Hanasaaressa.

Uusi body!

Ööö.... vessapose.. :D

Namnam, jäätelö herkkuja ja söi ihan itse lusikalla!

PS. Topi on alkanut konttaamaan!!


Lopuksi kertokaapas, että mitä mieltä te olette päiväkodista?

Tilannekatsaus ja välilöpinöitä

Olen pahoillani, että olen melkeinpä hylännyt teidät hetkeksi. Instaan on ilmestynyt ainoastaan muutama kuva, facebookin päivitys on ollut laiskaa ja blogissakin on aika pitkä tauko.

Yksinkertainen syy; loma loppuu ja siitä on pakko ottaa ilo irti. Niin ja pieni kesäflunssa päällä. Tai en tiedä mikä tämä on, mutta on hutera ja voimaton olo. Nenä on mukamas tukossa, vaikka ei edes ole. Joku pöpö silti, joka väsyttää.

Päästiin viime viikon lopussa pojun kanssa vihdoin lintsille. Vanhemmat taisivat olla enemmän innoissaan, kun lapsi itse... Kanajuna kuitenkin oli mieleinen! Teen reissusta oman postauksensa myöhemmin ja syynä ainoastan se, että niitä kuvia on 100000000 kappaletta käsiteltävänä.

Nyt loma on tosiaan loppumetreillään ja huomenna tämä äiti lähtee töihin. Tiedossa on ihan mukavia hommia, joten ei haittaa. Teen 30 tuntia viikossa parin viikon ajan ja sitten sen jälkeen olisi tarkoitus tehdä 12 tuntia viikossa.

Niin ja Topi ei todellakaan ole menossa vielä päiväkotiin. Tästäkin tulossa oma postaus!


Pojalle kuuluu muuten tosi hyvää! Huoli jalkojen toiminnasta alkaa olla poissa. Topilla on niin paljon omaa tahtoa, että sitä on kiivetty nyt viikon aikana vaikka mihin. Jalat on alkuun roikkuneet löysinä perässä, mutta harjoittelun kautta poju on tajunnut ottaa niitäkin mukaan; lopputuloksena jo vähän toimivat jalat! Muksahduksiakin tapahtuu kamalasti, koska joskus voimaa, asentoa tai motoriikkaa on hankala hallita.

IHAN kaikkea vasten on pakko nousta seisomaan.

Karkkipussi varas.. 

Paperipussi toimii hyvänä houkuttimena, että kaveri harjoittelisi kiipeämistä.

Polvien kautta seisomaan. Ps. Kattokaa niskakiekuroita....

Hurahdin viikon aikana sitten Me&I vaatteisiinki.. hyvästi rahat!

Omppu pyllyssä -housut.

Lelu putosi. Onneks poika osaa pudottautua pepulleen, kun haluaa alas.

Tehtiin eilen ensimmäistä kertaa KUNNON ruokaa Topille. Ideanpoikanen syntyi kaverin ohjeesta, mutta sovelsin sitä meille sopivaksi. Loppujenlopuksi lainasin reseptiin vain kananmunan ja hernemaissiporkkanan.

Täysjyvämakaronia
Kanaa
Hernemaissiporkkanaa (pakaste)
Kananmunaa
Vettä
Maitoa

Keitin kanat kattilassa pehmeiksi ja makaronit myös. Murustelin kanan vuoan pohjalle ja lisäsin makaronit sinne. Sitten kippasin sekaan pussin hernemaissiporkkanaa. Laitoin sopivasti vettä ja tavallista maitoa. (Maito ei ole pakollinen..) Lopuksi rikoin vielä kolme munaa ruoan päälle. Sekoitin ja uuniin 225 astetta noin puoleksi tunniksi.

Hyvää tuli ja Topi tykkäsi. Tosin jouduin vähän vetämään sileäksi sauvasekottimella, koska raukalla ei ole vielä hampaita. Osa meni pakkaseen, sillä ruokaa tuli todella paljon. Ainut huono puoli oli, että Topi oksensi kaikki ruoat uimisen jälkeen pihalle. Onneksi tämä johtui ilmeisesti vain klooriveden hörppimisestä. Emmaljungat kuitenkin kärsivät tästä episodista ja olivat yltäpäältä ihanassa oksennuksessa. Haju ei meinannut lähteä millään, joten kankaat oli pakko keplotella irti ja lykätä pesukoneeseen.

Meinasi palaa hermo, kun ne oli laitettu kiinni niin hankalasti. Ruuvimeisselin avulla saatiin irti ja todettiin, että käsinpesu pitäisi tehdä. Onneksi meidän pyykkikoneessa on käsinpesu ohjelma! Hermoa kiristi kaiken päälle vielä sitten se, että pinnasängyn pohjaa oli pakko laskea ja se vasta hankalaa olikin!

Topin ruoka.

Perjantaina meillä on kaverin kanssa kirpparipöytä Espoon Nellassa ja Nutussa. Sieltä voi käydä haalimassa 56-86cm poikien vaatteita. Löytyy kuulkaa vaikka mitä! Hinnat 1-5e, jopa täysin uusistakin vaatteista! Tämän lisäksi on jumppereita, villahaalareita, takkeja, kenkiä, pipoja, hattuja, tossuja, sukkahousuja, sukkia, leluja, lakanoita.. Kypärämyssyt ovat 1,50e/kpl, jumppikset 6-10e kpl, kengistä löytyy täysin uudet 50e arvoiset kangaroosit hintaan 18e, pussilakanat 3e/kpl. Puhtaita nukattomia, vain kerran pestyjä tai TÄYSIN uusia vaatteita. Popia vähän, mutta enimmäkseen Lindex, KappAhl, H&M, Tutta, Esprit, Name It jne.. Tulkaa tekemään löytöjä pöydästä 66! (Omat vaatteet on 66/2 ja kaverin 66/1.)


--


Tässä oli teille taas ihanan sekava teksti! Kaikkea yhdessä läjässä ja ilman päätä tai häntää. Joskus ei jaksa miettiä, vaan haluaa ainoastaan purkaa viime päivien asiat laiskasti "paperille". Sen olen tehnyt.


Nyt aika mennä katsomaan telkkua, koska huomenna on se työpäivä edessä...

PAITSI AINIIN! Sain kaksi ihan hupaisaa kommenttia tänään blogiini. Ensimmäisestä en tajunnut mitään.

"Anonyymi28.8.2013 18.31.00
Ei hera isä, sun lapsella on PAHOJA motoriikkahäiriöitä, ei ryömi/istu 7kk iässä??!! Ja sä blogitat Miikkareista.Ei huh huh."

Joku saa suomentaa, jos tajuaa mitä tuolla ajetaan takaa? :DD Eihän Topi edes ole 7kk vaan 10kk? Ilmeisesti jotakin kummaa pilaa.  Samalta tyypiltä tuli myös toinen kommentti ja se tuli tuohon esittelysivulle, jossa kerron itsestäni.

"Anonyymi28.8.2013 18.36.00
Miksi sun kuva on otettu niin, että sun melkein 20 ylikiloa ei näy?"


Mielenkiintoista. Olen tietääkseni aina ollut tässä blogissa rehellinen ja kertonut avoimesti asioista, kuten siitä, etten ole johonkin asiaan tyytyväinen. Ei mulla ole mitään syytä piilotella, että painan yli 10kg enemmän kuin ennen, en nyt vain koe järkeväksi laittaa mahakuvaa esittelytekstin alle. Tässä siis anonyymin ahdistukseen kuva isosta mahastani:

Nyt ei anon tarvi huolehtia enää siitä tietääkö kaikki varmasti, että täällä
 on tätä vararavintoa enemmän.

Ps. Anolle terveisiä sinne Nokialle! ;)