Aika puhua vaatteista. Lastenvaatteista.
Jokainenhan sen tosiasian varmasti on jo tiedostanut, että lapset kasvavat järkyttävän nopeasti. Sitä ehtii tottua uuteen vaatekokoon ja mieltyä tiettyihin housuihin. Sitten jo huomaatkin, että nilkat vilkkuvat paljaina. "Vastahan napsaisin näistä hintalapun pois..."
Aika moni äiti tuntuu olevan jollain tasoa hurahtanut lastenvaatteiden ostoon. Ei kaikki, mutta moni kuitenkin. Tulee tuhlattua kaupoissa, kirppisteltyä ja lahjoituksenakin saa monta pussillista. Vaatetta vain kertyy ja kertyy.
Mihin siis laittaa kaikki pieneksi jääneet vaatteet?
Säilyttää seuraavalle? Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen? Antaa kaverille? Myydä eteenpäin?
Vaihtoehtojahan on monia ja jokainen löytää varmasti jonkun ratkaisun. Toiset lahjoittaa, toiset myy. Toivon kyllä henkilökohtaisesti, että kukaan ei ainakaan heittäisi roskikseen...
Hyväntekeväisyysjärjestöjä on monia erilaisia. Keltaisia UFFin laatikoita näkyy varmasti siellä täällä; helppo vaihtoehto. Useimmat järjestöt saattavat puolestaan noutaa vaatteet jopa kotoota. Mikä onkaan hienompaa, kun tietää ilahduttavansa vähävaraisia?
Moni kyllä ei tunnu tajuavan sitä asiaa, että lahjoituksellakin on rajansa. Moni ei tajua sitä, että UFFin laatikko ei ole roskis. Hyväntekeväisyyttä ei ole roudata likaisia, rikkinäisiä ja kulahtaneita vaatteita minnekään lahjoitettavaksi. Vai haluaisitko sinä tiukan hetken tullessa välttämättä paitaa, joka on saumasta revennyt ja rinnusta korostaa keltainen tahra? Laatikkojen kyljissä on jo tarkat ohjeet siitä, mitä niihin oikeastan edes saa pudottaa.
On myös se toinen ääripää. Ihmiset, jotka eivät oikeastaan edes tarvitse vaatetta ja hakevat niitä silti lahjoituspisteistä. Toivon täysillä, ettei tämä ole mahdollista, mutta joskus lukiessani näihin liittyviä juttuja harmittaa ihmisten ahneus.
Lahjoituksen ei tietenkään tarvitse tapahtua järjestöille. Onko joku sukulainen, kaveri tai tuttu saamassa lapsen? Siinä on ainakin henkilökohtainen mahdollisuus tarjota vaatteita juuri kenelle itse vain haluaa. Minäkin käytin noin ekat 3kk tutultani saatuja vaatteita Topilla. Olisinko ostanut ehkä maksimissaan alle 10 vaatetta itse?
 |
Itse antaminen on jo suuri lahja.
Kuva TÄÄLTÄ |
En tiedä, mitä muut ajattelevat säilyttämisen suhteen. Kannattaako vaatteita makuuttaa kaapin perällä, jos sitten ei teekään ikinä lapsia? Tai jos niitä ei suoda? Haluaako sitä kuitenkin ostaa uudet henkilökohtaiset vaatteet sitten seuraavalle?
Itse tulee usein ajateltua luontoa kaikissa asioissa. Ahdistaa luonnonvarojen tuhlaus, saastuttaminen ja elävän maapallon pilaaminen. Onko meillä paikkaa tulevaisuudessa? Kierrätän, kulutan vähän vettä... mutta vikansa kullakin. Vaatteiden suhteen olen suurkuluttaja. Toki ostan PALJON kirppareilta, mutta liikaa uutenakin. Pärjättäisiin varmaan vähemmälläkin helposti.. Seuraavalle voisin säästää Topin vaatteet, jolloin kulutus vähenisi. Näen kuitenkin asian vähän mustavalkoisesti ja haluan pukea lapseni lähinnä omiin vaatteisiinsa. En halua, että toinen lapsi MAHDOLLISESTI miettii joskus, että hänellä ei ollut ikinä mitään uutta.
Vaatteet ovat mielestäni henkilökohtainen juttu vauvasta aikuiseen. Jokaisella on oma tyylinsä. Toiselle sopii sininen ja toinen näyttää pieneltä porsaalta vaaleanpunaisessa. Voi olla pinnallista ajatella, että vauvalla olisi tyylinsä, koska eihän niin pieni edes tajua vaatteiden päälle mitään. Toisaaltaan itse näen asian niin, että vauva ei myöskään kärsi siitä, että äiti pukee lapsensa omalla tyylillään.
Uskon monella muulla olevan poikkimielistä sanottavaa ajattelutapani suhteen. Halusin vain myöntää, että minäkin osaan joissain asioissa olla hieman pinnallinen. Mielipide asia tämäkin lopulta on eikä niistä voi oikein edes kiistellä.
 |
Voiko vauvoilla olla oma tyyli?
Kuva TÄÄLTÄ |
Olen kyllä säästänyt Topin vaatteista parhaimpia äitiyslaatikkoon, joka on kukkuralleen täynnä. Osaan liittyy paljon muistoja ja osaa en jaksa metsästää sitten uudelleen enää. Suurimman osan kuitenkin myyn eteenpäin.
Myymiseenkin on monia tapoja. Voi myydä kavereilleen livenä; helppoa. Voi laittaa huutonettiin ja toivoa, että joku bongaa ilmoituksesi monen sadan muun joukosta. Voi liittyä Facebookin kirppareille ja myydä vaatteita salamavauhtia. Voi varata kirpparipöydän ja päästä helpolla.
Itse olen tykästynyt Facebookkiin. On helppoa ladata kuva, kirjoittaa kuvaus ja yleensä vaate on myyty hetkessä. Hankalinta on hinnoittelu. Moni tuntuu maksavan älyttömiä summia vaatteista netissä. Oikeuttaako se siis järkyttäviin hintapyyntöihin? Myönnän kyllä, että ainahan sille rahalle on käyttöä. Jos joku maksaa enemmän, niin miksi ei myisi siihen hintaan? En kyllä itse kehtaa ihan kiskureita vedellä mistään vaatteista. Yleensä tarkistelen vastaavien tuotteiden hintoja ja lasken loppusummaa aavistuksen alemmas.
 |
| Kuvan omistaa Facebook! |
Ongelmaksi muodostuu vain joka vuosi nousevat postikulut. Koon 86cm housuille tulee kuluja jo 1,80e toisessa luokassa ja LISÄKSI paketoimiskulut. Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että jos netissä laittaa uudenveroisien pöksyjen hinnaksi 3,80e niin käteen siitä jää vain 2e myyjälle. Ottaen huomioon sen paketoimisen ja postittamisen vaivan. Kahden euron takia?
Onko netissä kaupittelu sitten luotettavaa? Maksaako ostaja aina ostokset, lähettääkö myyjä tuotteen? Itselleni ei ole vielä osunut huijareita kohdalle, mutta olen kyllä hikoillut joskus kotisohvalla, kun pakettia ei kuulu. Vastaavasti omat pakettini ovat hukkuneet muutaman kerran, mutta onneksi AINA löytyneet. Sanoisin, että ostaminen ja myyminen on luotettavaa, jos sen tekee mahdollisimman järkevästi. Merkkivaatteissa pyytää kuvan, jossa päivämäärä -lappu vaatteen vieressä... tai postittaa tuotteen vasta maksun näkyessä jne.
En silti vieläkään jaksa tajuta Facebookissa vallitsevaa vaatteiden myyntiarvoa. Tuntuu, että ihmiset maksavat ihan päättömiä summia joistakin vaatteista. Monien jälleenmyyntiarvo saattaa vain kasvaa. Kilpailu lisääntyy, kun ryhmän seinälle jatkuvasti nousevat kuvat herättävät ihmisten mielenkiinnon. "Pakko saada, kun tuokin halusi!" Merkkivaatteissa tahrallinen ja reiällinenkin voi maksaa yli kymmenen euroa. "Koska se on hei Me&I..." Aina ei voi eikä tarvitsekaan tajuta..
Viime syksynä varasin ensimmäistä kertaa kirpputori pöydän. Silloin jännitti, että meneekö mitään kaupaksi ja saanko pöytävuokraa takaisin. Maksoin lopulta pöydästä vähän päälle 30 euroa ja sain myytyä vaatteita 440 euron edestä. Kyllä kannatti.
Suosin myyntipaikkana Espoon
Nellaa ja Nuttua. Paikka on siisti, tilava ja toimiva. Ihmiset vierailevat siellä aktiivisesti ja lapsille löytyy hoitohuone sekä leikkipaikka. Tavara liikkuu oikeasti hyvin. Tilavan pöydän lisäksi (3 hyllyä ja rekki) voit jättää haalarit erilliseen rekkiin, kengät kenkähyllyyn, lelut leluhyllyyn, äitiysvaatteet vielä erilliseen rekkiin ja hoitotarvikkeet hyllykköön. Rattaita, syöttiksiä ja sittereitäkin voi toki myydä. Pöydän vuokra on tosiaan viikolta päälle 30 euroa eikä myyntiprovisiota ole.
Hinnoittelu on ehkä tässäkin suurin ongelma. Mitä uskaltaa pyytää, että ihminen maksaa? Tottakai jokaisen voisi laittaa vain eurolla menemään, jos haluaisi vain eroon. Mutta itselläni on yleensä NIIN hyväkuntoisia vaatteita, että olisi mukava saada niistä vähän enemmän takaisin. Omaisuushan niihin on laitettukin. Olen yleensä alkuun hinnoitellut vaatteet korkeammalle ja loppua kohti laskenut, jos tuntuu tavaran nököttävän pöydässä liian pitkään.
Huomenna vien taas monta pussillista poikien vaatetta myyntiin. 80cm --> Pöydästä löytyy tavallisia merkkejä sekä ihan Poppia, Meandia ja muutakin. Tavismerkeissä hinnat ovat 1-5 euron välillä ja seassa on ihan vain kerran pestyjä vaatteita, jotka eivät olleetkaan mieleen enää. Merkkivaatteet on hinnoiteltu 10-20 euron välille. Mukana on toki kenkiä, Racoonin haalari, Reiman vk-haalari sekä sukkia, hanskoja, pipoja ja kaikkea! En laita pöytään likaisia, nukkaantuneita enkä muutenkaan huonokuntoisia vaatteita. Melkein kaikki ovat kuin kaupan hyllyltä.
Olisin voinut pitää blogikirppiksen, mutta se vaatii niin paljon työtä. Haluan nyt alkuun kokeilla päästä suurimmasta osasta eroon näin. Katsotaan sitten vielä mitä jää jäljelle.
Sinne saa mennä penkomaan, jos on aikaa. Tämä ei ehkä ole ihan parhain erä vaatteita, koska tästä koosta ne helmet olen säästellyt seuraavalle. Mukana on muutamia lahjoituksena tulleita myös, jotka eivät olleet makuuni. Miikkaria löytyy useampi. Mutta kaivelkaa rauhassa, ne jotka sinne menette! Ehkä löydätte jotakin kivaa!
Miten tästäkin saa näin kovan stressin aikaiseksi? Miten joku hinnoittelu ahdistaa näin paljon? Facebookissa ihmiset tosiaan maksavat varmaan 60% enemmän vaatteista, kun kirppareilla. Huolestuttaa, että ylihinnoittelin. Mietin asiaa varmaan koko seuraavan yön... Huspois ajatukset!
Tässä tuli nyt vähän ajatuksia vaatteiden "hävittämisestä".
Mitä sinä teet pieneksi jääneille?
-- -- -- -- --
Täytyy vielä loppuun laittaa, että olen ollut kipeänä tämän viikon. Liittyy ilmeisesti ihaniin rakennevikaisiin munuaisiini. Tuomio tule huomenna... Siksi on ollut hiljaisempaa blogin puolella ja jaksaminen vähissä.
Arvontakin on suoritettu! (SkipHop) Lähipäivinä latailen teille videon tänne blogin puolelle ja paljastan voittajan. Jännää?
Olen myös työstämässä isompaa kertausta raskausajoilta. Kirjoitin silloin toista pienempää blogia, joten siltä ajalta ette löydä juuri mitään infoa täältä. Uskoisin, että monia saattaisi silti kiinnostaa ensimmäisen lapsen odotuksen aikaiset hassut ajatukseni?
Nyt Hyvää Yötä JA OSTAKAA TOPIN VAATTEET!! Pääsen sitten hankkimaan niillä rahoilla haalaria kevääksi ;)
.jpg)
