Jäätävä määrä asiaa!

VAROITUS! Tämä postaus on pahasti TOPITOPITOPI -keskeinen. Kehuja, ylistystä jne. <3

Tämä viikko alkaa olemaan lopuillaan. Mitä siitä jäi käteen?

Ollaan Topin kanssa oltu aikalailla kahdestaan. Muutaman kerran ollaan kivoja "tyyppejä" tavattu ja tutustuttu enemmän. Täytyy sanoa, että mukavia ihmisiä olen elämääni saanut!

Silti hetkittäin tuntuu, että tekisi mieli eristäytyä ihmisistä. Haluaisin sulkea blogin, kadota facebookista ja lopettaa kerhoissa käymisen. Sanotaanko, että ihmissuhteet on vaikeita. Itse en henkilökohtaisesti tykkää riitelystä ja pyrin aina sopimaan kaikki riidat. Sääli, että kaikki eivät ajattele näin.

Enkä jaksa tähän väliin kuunnella kommentteja siitä, että miksi avaudun asiasta blogissani. Tämä on minun päiväkirjani, jossa haluan rehellisesti voida kertoa miltä minusta tuntuu. Joskus jokin asia ahdistaa niin paljon, että siitä pitää saada puhua tai kirjoittaa. Ja en tosiaankaan kirjoita ihmisistä tunnistettavasti. En kirjoita nimellä, en yhdistä kehenkään. Kirjoitan ainoastaan omista tuntemuksista ja sehän ei ole väärin?


Myös siis tänä aamuna heräsin Topin kanssa uuteen aamun päättäen, että me emme lähde mihinkään tänään. Kerhossa olisi ollut temppurataa, mutta oikeasti en jaksanut nähdä ihmisiä. Meillä on mukavaa kahdestaankin kotona ja Topi on saanut tällä viikolla jo nähdä kavereitaan.

Seitsemän aikoihin sängystä kuului iloista hihkumista ja naureskelua. Tällä kertaa en siis ollut näköjään napannut poikaa aamuyöstä viereeni. Kävin antamassa Topille maitopullon, jonka iskä aina jättää yöpöydälle ennen töihin lähtöä. Topia ei enää nukuttanut, joten laskin pojan lattialle makkarilelujen sekaan. Makkarilelut ovat siis niitä leluja, joilla Topi voi turvallisesti leikkiä sen aikaa, kun äiti koomailee sängyssä. Pikkuhiljaa olen uskaltanut nukkuakin hieman pidempään, kun Topi on alkanut viihtymään aamulla sen hetken itsekseen. Meillä on makkarista otettu kaikki vaarallinen pois ja poika tulee aina seisomaan sänkyä vasten, kun haluaa aamuhommiin.

Kahdeksan aikaan me siirryttiin yläkertaan ja syötiin aamupalaa rauhassa. Parhaiten ruoka uppoaa silloin, kun Tifan päästää ulos touhuamaan. Topin mielestä on kiva seurata "hauvaa" ja ruoka menee alas vahingossa. Eipä meillä muutenkaan kyllä oikeastaan ole syömisessä ongelmia.

Meidän takapiha.

Aamupalan jälkeen me leikimme yhdessä ja Topi leikki myös yksin. Olen lähiaikoina innostunut lukemaan muiden blogeja oikein urakalla ja ahkerasti olen kommentoinutkin niihin. Tätä tein siis leikkien ohella. Muistakaa, että tänne saa AINA linkata bloginsa, koska etsin uutta luettavaa! 

Topi on ihana nykyään, koska viihtyy niin paljon enemmän jo itsekseen. Pyöriskelee ympäri yläkertaa ja leikkii leluillaan. Onneksi saan tehtyä omiakin juttuja, ettei kaveri vain aina roiku lahkeessa.

Topi omissa touhuissaan.

Muutenkin elämä on todella iisiä pojun kanssa. Ruokailut sujuu ja omaa aikaa saa, mutta myös monessa muussakin ollaan päästy helpolla. Ensinnäkin päivät ovat aika rauhallisia ja itku harvemmin kuuluu niihin. Ei raivoa, ei kiukuttelua eikä käninää. Kämpässä raikaa soivat lelut ja pojan jatkuva kälätys. Tänään Topi oppi toistamaan perässä tutti ("tytti"), etana ("etaja") ja vaippa ("paippa"). Nukkumaan laittaminen onnistuu sillä, että iskee pojan sänkyyn ja maitopullon kouraan. Hetken päästä pinniksestä kuuluu kuorsaaminen. Kammottaa edes ajatella, että jos seuraava lapsi ei olekaan yhtä rauhallinen. Karu pudotus todellisuuteen?

Rauhallinen ja helppo lapsi.

Tein tässä eilen päätöksen, että Topia aletaan pikkuhiljaa potattamaan. Alkuun odotin vähän kauhulla, että onko koko yritys ihan turhaa tämän ikäisellä. Yleensähän tuota touhua suositellaan vasta 1/2-1 vuotta vanhemman kanssa. Meillä on vaan sellainen ongelma nykyään, että Topin iho on TOSI herkkä vaipoille. Peppu on ihan kamalassa kunnossa koko ajan ja vaipanvaihto pelkkää itkua. Oma äitini on opettanut minut potalle 10kk iässä samasta syystä. Kaivettiin siis potta esiin ja olisihan se Topi pitänyt tuntea eikä turhaan jännittää! Siihen istahti ja siinä pysyi tyytyväisenä paikallaan. Pisua pottaan ei vielä ole tullut, mutta on jo iso saavutus, että kaveri jaksaa istuskella paikallaan vartinkin kerrallaan. Ajattelin käydä hakemassa kaupasta sellaisen soivan potan, josko sillä edistyttäisiin asiassa!

Pottailua rennoissa merkeissä, en aio painostaa Topia vielä ollenkaan.

Olin menossa illaksi töihin, joten kovin rennoksi päivä ei jäänyt. On jotenkin tosi ärsyttävää ensin verkkaisesti viettää mukavaa aamua ja sitten yhtäkkiä kiireellä ripseerata ripsiä, jotta ehtisi bussiin. Voisihan sitä varmana jättää meikkaamiset meikkaamatta, mutta itse koen sen mukavaksi piristykseksi päivään. On jotenkin siistimpi olo, kun vetää kevyen meikin naamalle. Olen tyytyväinen pärstääni myös ilman sitä suojakerrosta, jonka taakse piiloutua, mutta tämä nyt vain on oma tapani toimia. Topi on tosin kiinnostunut ripsareista, puuterihuiskuista ja muista, joten saan aina keksiä jotakin kivaa tekemistä pojulle, jos haluan olla nopeasti valmis. Tänään pieni mies istui tyytyväisenä kylppärin lattialla ja mussutti appelsiinipipareita. Välillä laitan suihkun päälle tai puhallan lattialle ilmapallon. Aina en jaksa panostaa ja luovutan yhden ripsareista Topille ihmeteltäväksi ja heiteltäväksi.

Meikitön. (Taino, toisessa silmässä eilistä ripsaria vähän levinneenä..)

Meikillinen.

Sitten vedettiinkin jo vaatteet niskaan, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti työmaata. Topille olen ostanut välikauteen kaksi vanuhaalaria, koska ne ovat ehkä kätevimpiä rattaissa. Lämpimiä ainakin ja todella mukavia. Itse käytän taas jo talvitakkia, koska iltaisin Helsingissä on todella kylmä, kun lähden kotiinpäin. Töihin mennessä taas joudun aina kiiruhtamaan bussiin ja meidän pysäkille on järkyttävä ylämäki, joten olen yleensä hiestä läpimärkä, kun istahdan bussin penkille. Ärsyttävää!

Toinen vanuhaalareista.

Melkein joka kerta unohdan jotakin kotiin ja tällä kertaa se oli tutti. Ehkä ainut paikka, jossa Topi saattaa ruveta hankalaksi on bussi. Siellä ärsyttää, kiukuttaa ja on kurjaa, kun ei pääse liikkumaan. Sitä joutuu vain istumaan paikallaan ja rattaatkaan eivät liiku. Toki olen aika mestari viihdyttämään Topia, mutta se tuttikin on kätevä joskus. Huomasin kuitenkin tänään, että selvisimme tosi hyvin ilman koko kapistusta. Ei tullut siitäkään huutoa. Topihan ei oikeastaan syö tuttia kotona ollenkaan. Tutit toimivat enemmän leluina, joita on kiva heitellä. Jos sattuu haaveri niin joskus pahimpaan ketutukseen tarjoan tuttia, mutta yleensä se lentää seinään. Liikenteessä sama juttu, mutta jostain syystä olen tarjonnut sitä tuttia kuitenkin. Miksi? Jos toinen ei koko kapistusta edes kaipaa, niin miksi muistutan siitä koko ajan? En tosiaan tiedä. Ehkä tästä lähtien laitan tutin taskuun äärihädän varalle, mutta yritän alkaa totuttamaan poikaa pois koko "turhakkeesta". Öisin saa tuttinsa toki pitää, mutta silloin se yleensä pysyykin suun sijasta kädessä. Hassu vauva!

Työmatkalta.

Töissä oli maailmanlopun meininki! Hei kamalaa, kaupat on huomenna kiinni! Äkkiä tyhjentämään hyllyt, että ei kuolla nälkään! Okei, ehkä vähän liioittelin. Oikeasti monet järkkäävät pyhinä kutsuja tai illallisia, joihin tulee useampi ihminen, joten kyllä sinne sitä ruokaakin pitää vissiin ostaa.

Vähän jännitti töissä, koska oli ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että kumpikaan meistä ei ollut kotona pojan kanssa. Minä töissä, iskä keikalla. Oma siskoni oli lupautunut vahtimaan Topia ja TAAS jännitin turhaan. Kaikki oli mennyt täydellisesti eikä mitään ollut sattunut. Poju oli ollut kuulemma maailman helpoin koko illan. Ei itkuja, ei kiukkuja eikä vierastamista. Kyllä sitä on helpon muksun pyöräyttänyt :D

Nyt istun kotona jumpsuit päällä ja pepsilasi vieressä. Topi nukkuu, Samu on tulossa keikalta kotiin ja valtakunnassa on kaikki hyvin! Tästä postauksesta tuli asteen sekava, kun yritin "hienosti" yhdistää mitä tänään tapahtui -postauksen, mitä opetellaan -postauksen sekä miten helppo lapsi Topi on -postauksen. Koittakaan kestää!


Loppuun sekotan vielä pakkaa ja lataan teille IHANAN kuvan tähän. Olen nimittäin uskomattoman onnellinen siitä, että meidän katon alla asustaa luottokaksikko. En puhu Samusta ja itsestäni, vaan Topista ja koirastamme Tifasta. Nuo kaksi leikkivät yhdessä, taistelevat luista ja vakoilevat naapureita ikkunasta. Topi tarjoaa Tifalle tuttejansa suuhun ja sitten taas pistää vastaavasti koiran luut suuhunsa, konttaa ympäri kämppää ja haukkuu. Höntti vauva! <3

PARHAUTTA!

Jos kiinnostuit seuraamaan meidän elämää päivittäin kuvien osalta, kannattaa liittyä Instagramiin! <-- Linkki!   Toivoisin myös, että linkkailisitte omia profiilejanne vaikka tähän tekstin alle, koska haluan päästä seuraamaan myös teidän kuvia!

Jos et innostunut instasta, voit liittyä Facebookkiin blogini sivulle. Pyrin myös sinne lisäilemään kuvia joka päivä! Tässä pätee myös sama juttu; antakaa linkkejä teidän blogien FB -sivuille!

Ihanaa viikonloppua!!

Vaaka

Klikkasin itseni tänään Vau.fi sivulle lukemaan lasten horoskoopeista ja pysähdyin siinä miettimään Topia. Tuo poikahan oli tässä asiassa niin sanottu rajatapaus. Topi on siis syntynyt 23.10. eli on horoskoopiltaan vaaka. Vain päivää myöhemmin olisikin ollut skorpioni.


Hassua tässä on se, että ensimmäisenä synnytyksen jälkeen, kun odottelin vauvan luokse pääsemistä aloin kamalasti googlettamaan tuota horoskooppia. Toinen sivu väitti vaakaa ja toinen skorpionia. Lopulta turvauduin erääseen mammaryhmään, jonka kautta sain vastauksen. En edes ymmärrä miksi takerruin silloin tällaiseen pikkuseikkaan? Kaipa yritin jotenkin vahvistaa sitä tunnetta, että minulla tosissaan oli nyt se vauva tässä maailmassa. Yritin tehdä asiasta täyttä totta faktojen perusteella, koska koko asiaa oli alkuun niin vaikea uskoa ja ymmärtää, kun lapsi makasi yksin valvonta-osastolla.

Vaakalapsi (23.9.– 23.10.)

Vaakalapsi

" Vaakalapset ovat puoleensavetäviä ja erittäin tietoisia. Jos he haluavat jotakin, he myös keskittyvät sen saavuttamiseksi. He ottavat ympäristönsä vastaan mieluummin hymyillen kuin riitoja etsien.

Luonne:

oikeudentuntoinen, diplomaattinen, pitää kauneudesta ja iloisuudesta, objektiivinen, maanläheinen, herkkä, myötätuntoinen, pitää järjestyksestä ja sopusoinnusta. Saattaa olla päättämätön, itserakas, epäluotettava, heikkoluonteinen ja riippuvainen.

Vaakalapset arvostavat sopusointua ja välttävät ristiriitoja. He ovat diplomaattisia, mutta välillä heidän on vaikea päättää. He ovat yhteistyökykyisiä mutta eivät menesty yksinään. Vaa'alla on silmää kauneudelle ja hyvälle designille, samoin kuin musiikille ja taiteelle.

Kaikki horoskooppimerkit voivat oppia jotakin vastahoroskoopiltaan. Vaaka voi oppia oinaalta olemaan suorempi joutuessaan ristiriitatilanteisiin sekä tekemään päätöksiä. "

Tässä tekstissä keskityn ylläolevaan kuvaukseen ja siihen miten se kohtaa Topin luonteen kanssa. Ihan nopeallakin silmäyksellä pystyn sanomaan, että Topimaisia piirteitä havaittavissa.

En tiedä uskonko horoskooppiin, mutta en tiedä taas miksi en uskoisi. Ehkä se on huuhaata ja ehkä ei. Aika usein vaan tuntuu luonteenpiirteet kohtaavan. Uskon siihen, että tiettyinä vuodenaikoina syntyy tietynlaisia ihmisiä ja siihen horoskoopit sitten perustuvat. En kuitenkaan usko ennustuksiin ja onnenjuttuihin, mitä roskalehdet ovat pullollaan. Mutta olisiko Topi sitten muka ollut erilainen, jos olisikin syntynyt päivää myöhemmin? Olisiko se muka määrittänyt sen, että tästä kaverista olisi tullut tulisieluinen ja voimakastahtoinen? Uskon kohtaloon valitettavasti ja uskon, että Topin oli tarkoitus syntyä juuri sinä päivänä kun syntyi ja siksi en ala jossittelemaan tuota Skorpioni juttua. Saa nauraa, mutta elämässä on paljon hölmömpiäkin asioita kuin tämä.

"Vaakalapset ovat puoleensavetäviä ja erittäin tietoisia. Jos he haluavat jotakin, he myös keskittyvät sen saavuttamiseksi. He ottavat ympäristönsä vastaan mieluummin hymyillen kuin riitoja etsien."

Topin luonnetta on vaikea arvioida tarkkaan, koska pojan temperamentti on vasta kehittymässä, mutta jotain pystyn tähän kirjoittamaan. En tiedä tarkoittaako tuo puoleensavetävyys kirjaimellisesti sitä, mitä ajattelen, mutta uskoisin näin. Ja allekirjoitan, että tuo poika on viehättävä. En sano sitä siksi, että olen äiti, vaan siksi mitä olen kokenut ja kuullut. Niin usein joka paikassa Topi naulitsee katseensa ihmisiin ja hurmaa heidät hymyllään. "Onpa suloinen poika!/Miten hurmaava pieni mies!/Onpa siinä viehättävä pojan alku!" Kaikki eivät ole luonteeltaan tällaisia, mutta en väitä, että poikani olisi muita erinomaisempi tai jotenkin parempi. Tämä vain on yksi asia, mikä Topilla näkyy vahvana luonteessa. Jollain toisella näkyy joku toinen asia.

Jokainen asia tuossa lainauksessa osuu poikaan. Topi tavoittelee asioita luonnollisesti, koska on oppivassa ja tutkivassa iässä. Kaikkeen ei yllä tai jokaista asiaa ei välttämättä saakaan helpolla, mutta mitä tekee Topi? Topi keskittyy ja hiljaisuudessa ahertaa. Ei huutoa harjoitellessa, ei turhautumista. Vain tiukkaan naulittu katse ja tavoite. 

En koe Topia myöskään riitaisaksi. Meillä ei taistella ja tapella asioista. Harvoin myöskään loukkaannutaan. Jos äiti tai iskä toruu, poika hymyilee vienosti ja valloittavasti eikä puhkea itkuun, mutta myös pahanteko loppuu. Topi jakaa tavaroitaan ja lelujaan avoimesti. Joskus joku toinen lapsi vie jonkin lelun pojun kädestä, mutta Topi hymyilee iloisesti ja tarjoaa vielä toistakin lelua päälle.

"oikeudentuntoinen, diplomaattinen, pitää kauneudesta ja iloisuudesta, objektiivinen, maanläheinen, herkkä, myötätuntoinen, pitää järjestyksestä ja sopusoinnusta. Saattaa olla päättämätön, itserakas, epäluotettava, heikkoluonteinen ja riippuvainen."

Näistä asioista on paha mennä sanomaan vielä mitään. Mistä tiedän onko poikani heikkoluonteinen tai riipuvainen, pitääkö hän kauneudesta tai onko hän maanläheinen? Ainoa asia tässä ehkä on se, että Topi pitää järjestyksestä ja usein sotkettuaan kerääkin tavarat paikoilleen tai sitten nostelee palikoita esimerkiksi pöydälle riviin.

"Vaakalapset arvostavat sopusointua ja välttävät ristiriitoja. He ovat diplomaattisia, mutta välillä heidän on vaikea päättää. He ovat yhteistyökykyisiä mutta eivät menesty yksinään. Vaa'alla on silmää kauneudelle ja hyvälle designille, samoin kuin musiikille ja taiteelle.

Kaikki horoskooppimerkit voivat oppia jotakin vastahoroskoopiltaan. Vaaka voi oppia oinaalta olemaan suorempi joutuessaan ristiriitatilanteisiin sekä tekemään päätöksiä."

Topi rakastaa musiikkia ja tanssii vaikkapa äidin rallatuksen tahdissa. Jo pienestä pitäen musiikki-tv ja laulaminen olivat isoja juttuja tälle lapselle. Meillä on kotona leikkipiano, jolla voi soittaa oikeita biisejä seuraamalla koskettimen valoja. Tämä on pojan lempipuuhaa nykyään ja saattaa mennä pitkäkin hetki, kun toinen makoilee soittimen ääressä ja soittaa sitä.

En itse tiedä paljoakaan noista horoskooppien vaikutuksista toisiinsa, mutta jos niissä on jotakin perää niin hienoa. Olen itse horoskoopiltani Oinas, joten olisi mukavaa, jos juuri minusta olisi apua Topille näin horoskooppi merkityksessä.

Vielä astrologin sanat Vaakalapsista:

"Vaakalapsia ei ole tehty kiinteisiin velvoitteisiin. Vaaka on ilma-merkki, joka kuuluu psykologiaan – ja siksi myös kommunikaatioon. Vaakalapset ovat vahvempia kahdenkeskisessä kommunikoinnissa – suurissa ryhmissä heillä saattaa olla ongelmia. He oppivat enemmän, jos heillä on katsekontaktin opettajan kanssa. Ilman suoraa kontaktia opittu katoaa taivaan tuuliin.

Nämä lapset ovat hurmaavia ja he osaavat myös käyttää hurmaavuuttaan hyväkseen. He ovat usein tarkoituksellisia ollessaan kontaktissa ympäristön tai aikuisten kanssa. Suloisella hymyllään he osaavat manipuloida. Ystävät ovat näille lapsille tärkeitä nuoruusikään asti. He tietävät, kuinka paljon muut välittävät heistä mutta ovat suorassa yhteydessä vain harvojen kanssa.

Vaakalapset ovat luovia ja esteettisiä ja pitävät maalaamisesta, piirtämisestä ja tanssimisesta. He pitävät pukeutumisesta – tytöt haluavat olla prinsessoja tai balettitanssijoita. Sopusointu ja tasapainoisuus ovat tärkeitä vaakalapsille. He eivät pidä riitelystä ja mieluummin hymyilevät vilpillisesti saavuttaakseen tahtonsa. He ovat taitavia ilveilijöitä."

--  --  --  --

Vähän erilainen teksti, jota kaikki eivät ehkä ymmärrä. Itseäni nämä asiat ovat AINA jaksaneet kiinnostaa, joten ajattelin purkaa ajatuksiani ylös.

Anteeksi, jos kuulostan Topin suhteen ylistävältä ja hehkuttavalta. Olen sitä mieltä, että jokaisen luonteessa on hyvät vahvuudet ja huonot heikkoudet. Vauvasta heikkouksia on todella vaikea sanoa, joten keskityin tässä tekstissä niihin positiivisiin puoliin tällä kertaa.

Lopuksi sanon omin sanoin sen mitä poikani on luonteeltaan.

Topi on rauhallinen, hurmaava ja mietteliäs pieni poika. Päivät sujuvat päällisin puolin tasapainoisesti ja ilman riitelyä tai huutamista. Asiat voidaan hoitaa sujuvasti ilman itkemistä ja tappelua. Topin hurmaava tapa hoitaa tilanteet saa äidinkin joskus lepsumaan. Tuo sydämeen porautuva hymy valloittaa katsojan. Topi on avoin ja sosiaalinen sekä nauttii paljon ympärillään olevista ihmisistä. Parasta on katsella muita matkustajia bussissa, kuunnella aikuisten keskustelua sivussa ja tapittaa noilla sinisillä silmillä kaikkea mahdollista mitä tässä maailmassa on. Usein poika tykkää vaipua omiin ajatuksiinsa ja saattaa tutkia asioita tarkkaan sekä hartaasti. Vaikeat asiat läpäistään keskittymällä täysillä tavoitteeseen. Oppimisen ja oivaltamisen riemu kumpuaa pojan sisältä nauruna sekä ylpeytenä "katso äiti mitä minä osasin!!". Kaiken tämän rauhallisuuden päälle täytyy kuitenkin lisätä myös epävarmuus valinnoista. Otanko tämän vai tämän, mitä nyt kannattaisi tehdä? Valinnanvaikeus vie hankaliin tilanteisiin ja esimerkiksi pieniin haavereihin, kun Topi ei osaa päättää pitääkö lelut käsissään vai nouseeko seisomaan ja tekeekin molemmat. Sisäinen rauhallisuus ei takaa kuitenkaan aina rauhallista fyysista puolta ja joskus energia purkaantuu ulos vipinällä sekä vilinällä. Onhan tuo poika minusta tullut, joten ei pidä unohtaa sitä, ettei Topikaan mikään itse täydellisyys ole, joka ei ikinä itke tai raivoa. On niitä hetkiä, kun jokin suututtaa ja äitinsä tapaan Topi saattaa kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, mutta myös laantua yhtä nopeasti takaisin omaksi hymyileväksi itsekseen.

Naurattaa vähän kirjoittaa tätä tekstiä. Koska jonkun toisen silmiin saattaa kuulostaa ihan uskomattomalta häränkakalta, mutta minä tunnen poikani ja näin näen hänen luonteensa. 

Niitä negatiivisiä luonteenpiirteitä odotellessa ja lähestyvää uhmaa peläten... ;)