Herra kaks wee

Topi on nyt kaksi vuotias - oppimaan innokas. Pienen taaperon elämä koostuu lähinnä tutkimisesta, ihmettelystä ja tapojen matkimisesta. Opetellaan mikä on väärin ja miten autetaan kaveria parhaiten. Kaikki kiinnostaa ja joskus ei sitten taas mikään. Jokainen päivä on uusi seikkailu; täynnä kokemuksia ja uusia asioita. Lapset ovat persoonia, joten erot ovat suuret. Siinä missä toisen poika roikkuu lampussa, toisen tyttö taas istuu nätisti sohvalla lukemassa. Minkälainen Topi sitten on?

Yleensä tässä iässä kävellään, harjoitellaan ensimmäisiä sanoja ja ainakin yritetään oppia arjen pieniä tehtäviä. Topi on kävellyt nyt puolisen vuotta ja kehittynyt siinä mielettömän nopeasti. Koordinaatio on yllättävän hyvä ja kamalasti tuo poika yrittää hyppiäkin jo. Pallonkäsittely on ihan uskomatonta ja pienikin esine pysyy jaloissa sekä käsissä aika näppärästi. Puheen suhteen kehitys on ollut aina keskimääräistä nopeampaa. Ensimmäiset sanat tulivat jo ennen vuoden ikää ja ensimmäiset lauseet  taas vähän puolentoista vuoden rajapyykin jälkeen. 

Poika tuntee lähes kaikki sanat ja ei kyllä ole montakaan asiaa, jota Topi ei osaisi nimetä. Lauseitakin tulee, mutta usein ne ovat kahden sanan mittaisia. Joskus mukaan karkaa se kolmaskin ja keskustelu muuttuu heti astetta rakentavammaksi. "Missä isi on?" "Turpa kiinni hauva!" "Te on loppu." Yksinkertaisia lauseita, mutta tarkoittavat selkeästi jotakin. Puhe on välillä selkeää, mutta joskus ihmeellistä möngerrystä. Kirjaimet saattavat vielä vaihtaa paikkaa tai muuttua toisiksi. "Nähhään aamuvva äiti!" Eniten ongelmia tuottaa luonnollisesti r- sekä s-kirjaimet.

Arjessa poika on todella avulias. Jokaisessa asiassa pitää saada auttaa ja se tehdään myös kunnolla. Poika laittaa mielellään astiat koneeseen, purkaa kauppakassit ja vie roskat roskikseen. On hauska huomata, että edes joku huolehtii kaapinovien sulkemisesta tässä taloudessa, jos ne tuppaavat jäämään auki. Auttaminen on mielestäni sympaattista ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Toivon, että tämä piirre tulee pysymään vahvasti kiinni pojan luonteessa!

Olen monesti kuullut kysymyksen, että missä näin helppoja lapsia muka tehdään. En osaa vastata siihen, mutta helppohan tuo poika edelleen on. Ruokailut sujuvat keskimäärin siististi, maidot eivät lentele pöydille ja nukkumaan mennään hymy huulilla. Topi tulee kivasti toimeen ihmisten kanssa, mutta rakastaa yksinoloakin ja välillä leikkii rauhallisesti itsekseen sivussa.

Keskittymiskyky pojalla on ihmeen hyvä! Meillä katsotaan jo kokonainen lastenleffa putkeen ihan helposti ja joskus esimerkiksi piirretään tunnin verran ilman taukoja. Tarkkaavaisuus ja keskittyminen ovat varmaan piirteitä, joista saa kiittää nopeaa oppimista joissakin asioissa. Topille on helppo selittää sekä kertoa juttuja, koska pojalla on malttia kuunnella.

Ihmisenä Topi on erittäin sosiaalinen, mutta tahtoo ensin varmistua asioista. Haluaa seurata sivussa eleitä, puheita ja tapaa toimia. Hetken seurattuaan voi sitten tehdä päätöksen luottaako henkilöön vai ei. Tästä piirteestä voi toivottavasti olla tulevaisuudessa hyötyä. Välttyy nimittäin paljolta, kun ei harrasta ennakkoluuloja tai tee hätiköityjä johtopäätöksiä. En siis missään nimessä sanoisi, että poika olisi ujo - ehkä enemmän hitaasti lämpenevä.

Edelleen odottelen myös sitä kuuluisaa uhmaa tulevaksi. Mielenkiinnolla seuraan muiden keskusteluja lentävistä tavaroista, itkupotku-raivareista ja hankalista päivistä. Sellaistako se tulee meilläkin olemaan sitten jossakin vaiheessa? Tähän mennessä Topi on tehnyt lähempää tuttavuutta kaupan lattian kanssa tasan kerran ja siitäkin on aikaa jo useampi kuukausi.

Olen ylpeä pojan käyttäytymisestä etenkin muita ihmisiä kohtaan. Meillä osataan sanoa kiitos, anteeksi ja tervehtia vastaantulevaa. Olen opettanut, että kassaneidin kanssa höpistään, bussikuskia kiitetään matkasta ja ikinä ei tungeksita missään. Hyvin on Topi näihin tapoihin oppinut ja pyytää aina anteeksi ohittaessaan ihmisiä ahtaassa tilassa, tervehtii myyjiä ja muistaa kiittää pienimmissäkin asioissa.

Hyväntuulisuudesta huolimatta kukaan tuskin hymyilee koko ajan kuin hangon keksi. Sama pätee myös Topiin! Joskus väsyttää, on nälkä tai aamu alkaa väärällä jalalla. Sitä ei huvita mikään, ruoka ei maistu tai kaikki on tyhmää. Tylsistynyt ärtynyt taapero osaa olla aika voimia syövä tapaus! Onneksi näitä päiviä on harvassa..

Yleensä päivät koostuvat autoilla leikkimisestä, kivien keräilystä ja touhuamisesta. Ehdoton suosikki kuitenkin on pitkät kävelyt hauvan kanssa tai elokuvien tuijottaminen. En ole nähnyt syytä kieltää television katsomista, koska se on kehittänyt esimerkiksi taitoja huimaa vauhtia! Arki on aika tasaista meidän perheessä, mutta sen takia otamme harvoin yhteen toistemme kanssa. ONNEKSI - vihaan nimittäin riitelyä mielettömän paljon! Noh, kukapa siitä tykkäisi?

Topi on myös oma persoonansa. Pieni poika, joka söisi ikuisesti jäätelöä, paijaisi jokaista maailman hauvaa ja haalisi huoneensa täyteen luonnon tarjoamia virikkeitä; risuja sekä kiviä. Välittävä. Avulias. Omaa loistavat unenlahjat. Puhelias. Rauhallinen. Keskittymiskyky huipussaan. Sopusuhtainen. Oppii esimerkin kautta. Sosiaalinen. Kohtelias. Rakastaa ruokaa sekä kauramaitoa. Sellainen on Topi parhaimmillaan. 

Helppo lapsi, helppo elämä?

"Mitä valitat, lapsesi on unelma! En voi ymmärtää, miksi jotkut valittavat, vaikka muilla on paljon vaikeampaa. Turha valittaa noin pienestä. Ärsyttää ihmiset, jotka pääsevät helpolla eikä sekään kelpaa."


Niin. Helpon lapsen kirous. Mikä on helppo lapsi? Mitä helppous tarkoittaa?



Aika usein kuulee puhuttavan siitä, että ihmiset haluavat antaa väärän kuvan elämästään. Esitetään vahvempaa, näytellään viisasta ja pidetään oma julkisuuskuva puhtaana. Harvoin myönnetään virheitä tai sitä, että jokin asia ei vain toimi.

Olen aina vannonut tämän blogin kanssa, että en mene siihen naurettavaan totuuden muokkailuun mukaan. Olen aina halunnut kertoa rehellisesti sen, mitä tässä päässä käyn läpi ja mitä meidän seinien sisällä aidosti tapahtuu. On tietenkin tietyt rajat, PAKKO OLLA. En silti valehtelemaan lähde tai sitä totuutta muokkaamaan.


Kun sanon, että omistan helpon lapsen niin oikeastaan tarkoitan sitä. Tiedän, että meillä asiat sujuvat luvattoman kepeästi ja päivät ovat aika perus pullaa. Tiedän, että Topi on elämästään suurimman osan ollut rauhaisa ja hiljainen kaveri, johon on helppo ottaa kontaktia. Tämä ei ole oman elämäni tai egoni pönkitystä, jollaisena se herkästi otetaan. Se, että joku pääsee jossakin asiassa helpolla tarkoittaa usein automaattisesti sitä, että olet valehteleva raukka. Turhauttavaa.


Olihan meillä starttimme tähän maailmaan. Ei ollut helppoa ei. Ensimmäiset kolme kuukautta meni itkujen ja raivojen kanssa. Kukapa ei huutaisi, kun mahaan koskee 24/7? Muistan vain ne päivät ja yöt, jotka kirjaimellisesti kävelin ympyrää alakerrassa vauva sylissä. Vauva, joka kaikesta huolimatta huusi. Muistan kuinka en voinut minuuttia pidempään istua sohvalla, koska se sydäntä raastava huuto alkoi samantien. Muistan sen, kun piti valita kuunteleeko itkua vai kestääkö järkyttävää nälkää, kun kaikkeen ei vain pystynyt samaan aikaan.

Muistan myös sen aamun, kun heräsin useamman tunnin unien jälkeen siihen, että vieressä naureskeli iloinen vauva sen rääkyvän 'monsterin' sijasta. Onnellinen lapsi kirkkaiden silmien ja pienen hymyn kera. Siitä se "helppous" sitten taisi alkaa. Topi alkoi nukkumaan, Topi alkoi viihtymään. Pieniä mutkia on osunut matkan varrelle, mutta aika mukavaa on tuosta hetkestä lähtien ollut.

No, mitä tarkoitan helpolla? Miten sen määritän? 


Meillä mennään lähes 95% kerroista nukkumaan ongelmitta. Topi jää sänkyynsä illalla ja nukkuu pitkät hyvät yöunet. Ilta kahdeksasta aamu kymmeneen on sellainen perus määrä. Näiden päälle iltapäivällä 2-3 tunnin päikkärit. Välissä ruokailut, jotka sujuvat helposti myös. Harvemmin tulee sotkuja, melkein kaikki ruoka kelpaa ja pöydässä jaksetaan istua kivasti.

Luonteeltaan Topi on itsenäinen, rauhallinen ja oman tiensä kulkija. Päivisin voi olla, että en edes saa koko ajan leikkiä pojan kanssa, koska hän haluaa olla rauhassa. Tulee tehtyä paljon omiakin juttuja, koska Topi istuu lelufarminsa ääressä muutaman tunnin kepeästi. En oikeastaan edes tiedä miltä tuntuu, kun joku roikkuu lahkeessa tai tekee tuhojaan jatkuvalla mitalla. Tottakai lähestyvä uhma on vaikuttanut pojan tahtoon ja niitä raivareitakin tulee. Ne tosin kestävät oikeasti valehtelematta 15 sekuntia ja sitten jatkuu touhut. Kieltoja kuunnellaan, niistä opitaan ja sitten tehdään pahojen sijasta jotakin sallittua.

Vaatteiden vaihto on kivaa. On hauska auttaa äitiä etsimään oikeat paikat käsille ja jaloille. Hampaiden pesu on hupaisaa. On kivaa harjata ja päristellä harjan kanssa. Vaipan vaihto on hauskaa. On huvittavaa, kun äiti nyrpistelee nenäänsä. Ulkoilu on mahtavaa. On innostavaa rymytä menemään iskän kanssa.

Iloisuus, avoimuus ja sosiaalisuus. Hymyt, nauru ja höpinä. Innostuneisuus, uudet kivat asiat ja lapsen riemu. Ne ovat aika usein osana meidän päivää tai oikeastaan suurinosa päivistä koostuu näistä.

Kuulostaako helpolta? Sitä se on, myönnän...


Entä sitten, kun sattuu se päivä, ettei mikään suju? Entä sitten, kun sattuu se yö, että Topi vaan känisee? Se ilta, kun kaveri huutaa kaksi tuntia, kun ei suostu menemään nukkumaan? Entä se aamu, jolloin päätetäänkin tehdä pientä jäynää koko ajan? Eikö minulla olekaan oikeutta silloin valittaa turhautumistani, koska yleensä 'pääsen niin helpolla'? Enkö ole oikeutettu olemaan väsynyt, jos väliaikaisesti tökkii? Onko se minulle "ihan oikein", että meilläkin on joskus hankalaa?

Koska, näitäkin hetkiä sattuu kohdille. Ei tämä elämä mitään vaaleanpunaista hattaraakaan ole. Ei todellakaan! Topi osaa olla myös hankala, kun sille päälle sattuu. Ei ehkä niin isossa mittakaavassa, ei ehkä pahimmalla mahdollisella tavalla. Hankala kuitenkin.

Ja tiedättekö mitä! En todellakaan ala pyytelemään anteeksi sitä, että silloin valitan. Vaikka meillä kuinka helppoa olisikin normaalisti, on minulla silti oikeus väsyä näinä hetkinä. Minulla on oikeus olla turhautunut. Lopussa.

Olen aina sanonut, ettei toisten suruja ja murheita voi verrata toisiinsa. Ehkä näennäisesti asiat voivat painia eri mittakaavassa, mutta se tunne sisällä ei eroa mitenkään. Se jaksamattomuuden, voimattomuuden ja väsymyksen tunne. Se on aito fiilis, oli kyseessä kuinka iso asia tahansa.

Mielestäni jokainen on oikeutettu joskus valittamaan ja purkamaan sydäntään. Puhuminen auttaa ja se keventää taakkaa. Trust Me, puhun kokemuksesta.


Ja siksi valitan joskus, vaikka "omistankin helpon lapsen". En kettuillakseni, en loukatakseni toisia! Vaan, koska haluan jaksaa ne vaikeatkin hetket läpi täysijärkisenä.


Rakastan tuota lasta ikuisesti. Helppoudesta tai vaikeudesta huolimatta. Tulevaisuus saa kantaa meidän polulle mitä vaan ja aion sen kestää. Tosin... jaksaakseni aion siitä ääneen kyllä valittaa. Koska minulla on siihen yhtälainen oikeus.

Herättikö tämä teksti minkälaisia fiiliksiä?

Millainen minä olen?

Nyt kirjoitan ihan vain itsestäni.



En tiedä minkälainen kuva teillä on rakentunut "Operaatio Äiti. -blogin Anetesta". Joten kysyn teiltä; mitä nämä tekstit kertovat minusta? Millainen mielestänne olen?


Jos lukisin omia tekstejäni ulkopuolisen silmin, kiinnittäisin huomion ainakin ainaisiin ostospostauksiin. Ehkä pitäisin itseäni hieman leveilevänä jopa?

Huomaisin myös vahvat mielipiteet ja pitäisin itseäni itsevarmana. Ajattelisin, että olisin sanavalmis ja ehkä joskus jopa jyrkkä.

Pitäisin itseäni hössöttävänä, stressaavana ja hieman epävarmana äitinä.


Mutta mitä mielestäni oikeasti olen TAI mitä oikeasti pyrin olemaan?


Olen suhteellisen rauhallinen luonne. Aika harvoin haluan lähteä mukaan riitoihin tai väittelyihin, mutta niihinkin on tullut eksyttyä. Esimerkiksi kuitenkin äityleissä välttelen riitaketjuja ja päivitän mielummin sitä tasapaksua tylsää kauraa. En nauti konflikteista tai sanaharkoista. Vihaan nimittelyä, huutamista tai välirikkoja. Pyrin aina selvittämään kaikki kesken jääneet asiat, vaikka stressitaso nousee tuhanteen hankalista asioista jutellessa.

Ennen olin kamalan epävarma kaikessa. Tämän blogin, monien kiusaamisien ja äityleiden (voi kyllä!) myötä itsetuntoni on kohonnut paljon. Huomaan, että ehkä osaan tehdä jotakin oikein, koska ihmiset jaksavat seurata meidän elämäämme. Enkä enää alennu kiusaamisen kohteeksi, vaan osaan pistää hanttiin. Osaan jättää kiusaajat omaan kastiinsa ja jatkaa omaa elämääni ilman sitä kaikkea paskaa. Nykyään olen epävarma vain joissakin vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Olen vasta opettelemassa äitiyttä ja siksi kutsunkin tätä kaikkea Operaatio Äidiksi.

Mitä muuta? Olen ehkä vähän hölmö ja yksinkertainen. Joskus vastapuolesta voi tuntua, että keskustelee idiootin kanssa. En tajua välttämättä vihjailua, vitsejä tai pilkkaamista. Hymyilen vain typeränä ja jatkan toisesta aiheesta.

Pyrin hyvään. Haluan auttaa toisia ja tarjoan usein apuani. Ennen Topia kuuntelin monia ihmisiä ja tuin heitä vaikeissa asioissa. Välitin suoraan sydämestä. Ihmisten lisäksi huolehdin luonnosta, vaikka toki parantamisen varaa on vieläkin. Haluaisin antaa itsestäni mukavan, ystävällisen ja muut huomioonottavan kuvan.

Olen kuitenkin ihan jäätävän "ujo". Uusien tuttavuuksien tekeminen, paikkoihin lähteminen tai esimerkiksi puhelimella soittaminen tuottavat vaikeuksia. Jännittää, pelottaa ja kammoksuttaa. Enkä edes osaa sanoa miksi. Tiedän vain, että kylmä hiki nousee pintaan, sydän hakkaa hulluna ja tekee mieli juosta karkuun. Jos pääsen paikalle, pärjään ihan hyvin. Olen puhelias, sosiaalinen ja otan kontaktia muihin. Kukaan ei huomaa, että olin juuri hetkeä aikaisemmin seisonut kalman kalpeana oven takana arpomassa uskallanko tarttua kahvaan.

Sosiaalisten tilanteiden välttely vaikuttaa toki paljon. Olen ehkä hieman kömpelö ja epäselvä. Saatan puhua ihan hulluna ja tätä kutsun itsesuojeluvaistoksi. Joskus puhuessa sylki tuo suuhun vääriä sanoja ja saatan kuulostaa vaikkapa törkeältä, vaikka en sitä tarkoita.

En koskaan ikinä haluaisi loukata ketään tietoisesti. En halua haukkua, mollata tai iskeä tikaria kylkeen. Olen perusluonteeltani hyväntahtoinen, mutta usein löydän itseni siitä tilanteesta, että joku loukkaantuu sanomisistani. Yritänkin muistuttaa itseäni (niinkuin moni muukin..), että ajattele nyt tarkkaan miten ilmaiset asian, jotta se ymmärretään oikein.


Ehkä jonakin päivänä opin ja saan ystäviä. Ehkä jonakin päivänä en enää ole tällainen. Ehkä jonakin päivänä olen täysin itsevarma ja osaan ilmaista mitä tarkoitan.

Tällä hetkellä olen vähän yksinäinen.

Luen kaikkien kommentit ja otan kritiikit vastaan, mutta pahimpia haukkumisia en enää julkaise.

Vaaka

Klikkasin itseni tänään Vau.fi sivulle lukemaan lasten horoskoopeista ja pysähdyin siinä miettimään Topia. Tuo poikahan oli tässä asiassa niin sanottu rajatapaus. Topi on siis syntynyt 23.10. eli on horoskoopiltaan vaaka. Vain päivää myöhemmin olisikin ollut skorpioni.


Hassua tässä on se, että ensimmäisenä synnytyksen jälkeen, kun odottelin vauvan luokse pääsemistä aloin kamalasti googlettamaan tuota horoskooppia. Toinen sivu väitti vaakaa ja toinen skorpionia. Lopulta turvauduin erääseen mammaryhmään, jonka kautta sain vastauksen. En edes ymmärrä miksi takerruin silloin tällaiseen pikkuseikkaan? Kaipa yritin jotenkin vahvistaa sitä tunnetta, että minulla tosissaan oli nyt se vauva tässä maailmassa. Yritin tehdä asiasta täyttä totta faktojen perusteella, koska koko asiaa oli alkuun niin vaikea uskoa ja ymmärtää, kun lapsi makasi yksin valvonta-osastolla.

Vaakalapsi (23.9.– 23.10.)

Vaakalapsi

" Vaakalapset ovat puoleensavetäviä ja erittäin tietoisia. Jos he haluavat jotakin, he myös keskittyvät sen saavuttamiseksi. He ottavat ympäristönsä vastaan mieluummin hymyillen kuin riitoja etsien.

Luonne:

oikeudentuntoinen, diplomaattinen, pitää kauneudesta ja iloisuudesta, objektiivinen, maanläheinen, herkkä, myötätuntoinen, pitää järjestyksestä ja sopusoinnusta. Saattaa olla päättämätön, itserakas, epäluotettava, heikkoluonteinen ja riippuvainen.

Vaakalapset arvostavat sopusointua ja välttävät ristiriitoja. He ovat diplomaattisia, mutta välillä heidän on vaikea päättää. He ovat yhteistyökykyisiä mutta eivät menesty yksinään. Vaa'alla on silmää kauneudelle ja hyvälle designille, samoin kuin musiikille ja taiteelle.

Kaikki horoskooppimerkit voivat oppia jotakin vastahoroskoopiltaan. Vaaka voi oppia oinaalta olemaan suorempi joutuessaan ristiriitatilanteisiin sekä tekemään päätöksiä. "

Tässä tekstissä keskityn ylläolevaan kuvaukseen ja siihen miten se kohtaa Topin luonteen kanssa. Ihan nopeallakin silmäyksellä pystyn sanomaan, että Topimaisia piirteitä havaittavissa.

En tiedä uskonko horoskooppiin, mutta en tiedä taas miksi en uskoisi. Ehkä se on huuhaata ja ehkä ei. Aika usein vaan tuntuu luonteenpiirteet kohtaavan. Uskon siihen, että tiettyinä vuodenaikoina syntyy tietynlaisia ihmisiä ja siihen horoskoopit sitten perustuvat. En kuitenkaan usko ennustuksiin ja onnenjuttuihin, mitä roskalehdet ovat pullollaan. Mutta olisiko Topi sitten muka ollut erilainen, jos olisikin syntynyt päivää myöhemmin? Olisiko se muka määrittänyt sen, että tästä kaverista olisi tullut tulisieluinen ja voimakastahtoinen? Uskon kohtaloon valitettavasti ja uskon, että Topin oli tarkoitus syntyä juuri sinä päivänä kun syntyi ja siksi en ala jossittelemaan tuota Skorpioni juttua. Saa nauraa, mutta elämässä on paljon hölmömpiäkin asioita kuin tämä.

"Vaakalapset ovat puoleensavetäviä ja erittäin tietoisia. Jos he haluavat jotakin, he myös keskittyvät sen saavuttamiseksi. He ottavat ympäristönsä vastaan mieluummin hymyillen kuin riitoja etsien."

Topin luonnetta on vaikea arvioida tarkkaan, koska pojan temperamentti on vasta kehittymässä, mutta jotain pystyn tähän kirjoittamaan. En tiedä tarkoittaako tuo puoleensavetävyys kirjaimellisesti sitä, mitä ajattelen, mutta uskoisin näin. Ja allekirjoitan, että tuo poika on viehättävä. En sano sitä siksi, että olen äiti, vaan siksi mitä olen kokenut ja kuullut. Niin usein joka paikassa Topi naulitsee katseensa ihmisiin ja hurmaa heidät hymyllään. "Onpa suloinen poika!/Miten hurmaava pieni mies!/Onpa siinä viehättävä pojan alku!" Kaikki eivät ole luonteeltaan tällaisia, mutta en väitä, että poikani olisi muita erinomaisempi tai jotenkin parempi. Tämä vain on yksi asia, mikä Topilla näkyy vahvana luonteessa. Jollain toisella näkyy joku toinen asia.

Jokainen asia tuossa lainauksessa osuu poikaan. Topi tavoittelee asioita luonnollisesti, koska on oppivassa ja tutkivassa iässä. Kaikkeen ei yllä tai jokaista asiaa ei välttämättä saakaan helpolla, mutta mitä tekee Topi? Topi keskittyy ja hiljaisuudessa ahertaa. Ei huutoa harjoitellessa, ei turhautumista. Vain tiukkaan naulittu katse ja tavoite. 

En koe Topia myöskään riitaisaksi. Meillä ei taistella ja tapella asioista. Harvoin myöskään loukkaannutaan. Jos äiti tai iskä toruu, poika hymyilee vienosti ja valloittavasti eikä puhkea itkuun, mutta myös pahanteko loppuu. Topi jakaa tavaroitaan ja lelujaan avoimesti. Joskus joku toinen lapsi vie jonkin lelun pojun kädestä, mutta Topi hymyilee iloisesti ja tarjoaa vielä toistakin lelua päälle.

"oikeudentuntoinen, diplomaattinen, pitää kauneudesta ja iloisuudesta, objektiivinen, maanläheinen, herkkä, myötätuntoinen, pitää järjestyksestä ja sopusoinnusta. Saattaa olla päättämätön, itserakas, epäluotettava, heikkoluonteinen ja riippuvainen."

Näistä asioista on paha mennä sanomaan vielä mitään. Mistä tiedän onko poikani heikkoluonteinen tai riipuvainen, pitääkö hän kauneudesta tai onko hän maanläheinen? Ainoa asia tässä ehkä on se, että Topi pitää järjestyksestä ja usein sotkettuaan kerääkin tavarat paikoilleen tai sitten nostelee palikoita esimerkiksi pöydälle riviin.

"Vaakalapset arvostavat sopusointua ja välttävät ristiriitoja. He ovat diplomaattisia, mutta välillä heidän on vaikea päättää. He ovat yhteistyökykyisiä mutta eivät menesty yksinään. Vaa'alla on silmää kauneudelle ja hyvälle designille, samoin kuin musiikille ja taiteelle.

Kaikki horoskooppimerkit voivat oppia jotakin vastahoroskoopiltaan. Vaaka voi oppia oinaalta olemaan suorempi joutuessaan ristiriitatilanteisiin sekä tekemään päätöksiä."

Topi rakastaa musiikkia ja tanssii vaikkapa äidin rallatuksen tahdissa. Jo pienestä pitäen musiikki-tv ja laulaminen olivat isoja juttuja tälle lapselle. Meillä on kotona leikkipiano, jolla voi soittaa oikeita biisejä seuraamalla koskettimen valoja. Tämä on pojan lempipuuhaa nykyään ja saattaa mennä pitkäkin hetki, kun toinen makoilee soittimen ääressä ja soittaa sitä.

En itse tiedä paljoakaan noista horoskooppien vaikutuksista toisiinsa, mutta jos niissä on jotakin perää niin hienoa. Olen itse horoskoopiltani Oinas, joten olisi mukavaa, jos juuri minusta olisi apua Topille näin horoskooppi merkityksessä.

Vielä astrologin sanat Vaakalapsista:

"Vaakalapsia ei ole tehty kiinteisiin velvoitteisiin. Vaaka on ilma-merkki, joka kuuluu psykologiaan – ja siksi myös kommunikaatioon. Vaakalapset ovat vahvempia kahdenkeskisessä kommunikoinnissa – suurissa ryhmissä heillä saattaa olla ongelmia. He oppivat enemmän, jos heillä on katsekontaktin opettajan kanssa. Ilman suoraa kontaktia opittu katoaa taivaan tuuliin.

Nämä lapset ovat hurmaavia ja he osaavat myös käyttää hurmaavuuttaan hyväkseen. He ovat usein tarkoituksellisia ollessaan kontaktissa ympäristön tai aikuisten kanssa. Suloisella hymyllään he osaavat manipuloida. Ystävät ovat näille lapsille tärkeitä nuoruusikään asti. He tietävät, kuinka paljon muut välittävät heistä mutta ovat suorassa yhteydessä vain harvojen kanssa.

Vaakalapset ovat luovia ja esteettisiä ja pitävät maalaamisesta, piirtämisestä ja tanssimisesta. He pitävät pukeutumisesta – tytöt haluavat olla prinsessoja tai balettitanssijoita. Sopusointu ja tasapainoisuus ovat tärkeitä vaakalapsille. He eivät pidä riitelystä ja mieluummin hymyilevät vilpillisesti saavuttaakseen tahtonsa. He ovat taitavia ilveilijöitä."

--  --  --  --

Vähän erilainen teksti, jota kaikki eivät ehkä ymmärrä. Itseäni nämä asiat ovat AINA jaksaneet kiinnostaa, joten ajattelin purkaa ajatuksiani ylös.

Anteeksi, jos kuulostan Topin suhteen ylistävältä ja hehkuttavalta. Olen sitä mieltä, että jokaisen luonteessa on hyvät vahvuudet ja huonot heikkoudet. Vauvasta heikkouksia on todella vaikea sanoa, joten keskityin tässä tekstissä niihin positiivisiin puoliin tällä kertaa.

Lopuksi sanon omin sanoin sen mitä poikani on luonteeltaan.

Topi on rauhallinen, hurmaava ja mietteliäs pieni poika. Päivät sujuvat päällisin puolin tasapainoisesti ja ilman riitelyä tai huutamista. Asiat voidaan hoitaa sujuvasti ilman itkemistä ja tappelua. Topin hurmaava tapa hoitaa tilanteet saa äidinkin joskus lepsumaan. Tuo sydämeen porautuva hymy valloittaa katsojan. Topi on avoin ja sosiaalinen sekä nauttii paljon ympärillään olevista ihmisistä. Parasta on katsella muita matkustajia bussissa, kuunnella aikuisten keskustelua sivussa ja tapittaa noilla sinisillä silmillä kaikkea mahdollista mitä tässä maailmassa on. Usein poika tykkää vaipua omiin ajatuksiinsa ja saattaa tutkia asioita tarkkaan sekä hartaasti. Vaikeat asiat läpäistään keskittymällä täysillä tavoitteeseen. Oppimisen ja oivaltamisen riemu kumpuaa pojan sisältä nauruna sekä ylpeytenä "katso äiti mitä minä osasin!!". Kaiken tämän rauhallisuuden päälle täytyy kuitenkin lisätä myös epävarmuus valinnoista. Otanko tämän vai tämän, mitä nyt kannattaisi tehdä? Valinnanvaikeus vie hankaliin tilanteisiin ja esimerkiksi pieniin haavereihin, kun Topi ei osaa päättää pitääkö lelut käsissään vai nouseeko seisomaan ja tekeekin molemmat. Sisäinen rauhallisuus ei takaa kuitenkaan aina rauhallista fyysista puolta ja joskus energia purkaantuu ulos vipinällä sekä vilinällä. Onhan tuo poika minusta tullut, joten ei pidä unohtaa sitä, ettei Topikaan mikään itse täydellisyys ole, joka ei ikinä itke tai raivoa. On niitä hetkiä, kun jokin suututtaa ja äitinsä tapaan Topi saattaa kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, mutta myös laantua yhtä nopeasti takaisin omaksi hymyileväksi itsekseen.

Naurattaa vähän kirjoittaa tätä tekstiä. Koska jonkun toisen silmiin saattaa kuulostaa ihan uskomattomalta häränkakalta, mutta minä tunnen poikani ja näin näen hänen luonteensa. 

Niitä negatiivisiä luonteenpiirteitä odotellessa ja lähestyvää uhmaa peläten... ;)

Kun minusta tuli Äiti

Äitiyden mukana on tullut paljon uusia tapoja ja piirteita, on opittu uusia asioita ja sietämään juttuja mistä ennen ei pitänyt. Seuraavaksi joitakin niistä.

Minusta on tullut...


Pikasuihkuttaja; suoriudun uskomatonta vauhtia suihkussa käymisestä, nyt puhutaan parista minuutista. JA KYLLÄ, peseydyn hyvin enkä huonosti.

Avoin; ennen laitoin vessan oven visusti lukkoon ja huolehdin, että paita pysyy päällä suorassa peittäen kaiken kriittisen. Nykyään käyn huussissa ovi auki ja voisin imettää keskellä kauppaa, jos tarve vaatisi.

Väsynyt; valehtelematta väsyttää koko ajan.

Huonomuistinen; raskauden jälkeinen dementia vai varhaisdementia? En muista MITÄÄN ikinä.

Pyöreä; aina niin solakka ja urheilullinen tyttö on nyt stereotyyppisen pullantuoksuinen... eh -pyöreä äiti.

Ennustaja; tiedän usein mitä tapahtuu seuraavaksi ja ennakoin estääkseni megaluokan katastrofeja. Vähän niinkuin supermies?

Kuuro; sopivalla hetkellä täytyy osata sulkea korvat hetkeksi ja keskittyä muuhun maailmaan.


Minulla on...

Super rakko; tulee käytyä muuten todella harvoin vessassa nykyään, uskomatonta mihin kaikkeen sitä pystyy, jos vessaa johon rattaatkin mahtuvat ei ole lähettyvillä.

Herneen kokoinen vatsalaukku; kyllä mä syön ihan kohta, okei mä vaihdan vaipan ja sitten syön, äiti laittaa sut nukkumaan ja syö sitten.. vika pala banaanista riittää ainakin neljäksi tunniksi pitämään nälän loitolla.

Vaisto; uskomaton kyky, joka kertoo samantien kun jokin on vialla.

Säilytystila lopussa; noku kyllä Topi nyt noin hienon paidan tarvitsee!

Tyhjä lompakko; se nyt vain on tosiasia, että lapsiin menee rahaa.

Oma aika vähissä; ai mitä se oma aika olikaan?


Olen oppinut...


Nukkumaan koiranunta; maito on öisin haettu jo ennen ensimmäistä kunnon inahdusta.

Ottamaan paskaa niskaan; kirjaimellisesti. Oksennusta ei pidä unohtaa.

Kauneudesta; kilo ripsaria ja markkinoiden uusin huulipuna ei kerro kauneudesta, kaunista on kirkkaan onnelliset silmät päiväunien jälkeen tai punaiset posket hiekkalaatikolla.

Sietämään likaa; aina ei voi olla puhdasta, kun talossa asuu pienen pieni termiitti.

Arvostamaan hiljaisia hetkiä; niitä kun ei voi olla ikinä liikaa!

Rakastamaan uudella tavalla; tämän ymmärtää vain toinen äiti <3



Minä haluaisin...


Muistaa jokaisen hetken ikuisesti.

Nähdä poikani kasvavan terveenä ja onnellisena.

Lisää lapsia.

Ymmärtää joskus enemmän.

Saada apua ja tukea, kun sitä kaipaan.



Kaiken kaikkiaan   OLEN TÄLLÄ HETKELLÄ...


Maailman Paras Äiti;  niinhän me kaikki ;)