Mielipidepostaus: Matkiminen

Paljon olen aihetta miettinyt luettuani Tutipuun Lindizin postauksen ja siihen tulleet kommentit. (  LINKKI  ) Muutamassa muussakin paikassa nähnyt keskustelua matkimiseen liittyen.

Ensinnäkin sana itsessään tuo mieleeni ala-asteen ja ne sisarusten kanssa käydyt kinastelut. Äitiii toi matkii muaaaa! Ihan luonnollinen kehitysvaihe, jonka kautta lapsi oppii.

Ensimmäiset elinvuodet ovat matkimista, tapojen tarkkailua ja omaksumista. Esimerkin kautta sitä kasvaa ja oppii paljon uutta. Oikeastaan matkiminen kulkee koko lapsuuden mukana, mutta ilmenee vain erilaisissa asioissa. Taapero opettelee sanoja, teini ottaa mallia pukeutumisessa. 

Eihän siinä ole mitään väärää. Kaikessahan on lopulta kyse samasta.  

Aamulla vedät mukavat tohvelit jalkaan - samanlaiset, jotka näit ystävälläsi. Juot lounaalla kahvia, jota pomosi kehui maasta taivaaseen. Illalla menet jumppaan, koska se on nyt muotia. 

Elämä on toki itsenäistä ja niitä omia päätöksiä, mutta todella moni päätöksistä perustetaan toisten suosituksiin ja siihen, mitä on nähty muiden tekevän. Eikö se jollakin tavalla ole matkimista? 

Tästä pääseekin siihen, että ehkä itse sanassa ei ole mitään vikaa. Ehkä se ei tuo mieleen sitä lapsuuden matkimis -kinastelua, vaan enemmänkin joidenkin ihmisten asenne. 

Tuntuu, että nykyään halutaan olla jotenkin todella ainutlaatuisia ja erilaisia. Kukaan ei halua upota massaan. En toki väitä, että läheskään kaikki näin ajattelisivat. Osa kuitenkin. 

Otetaanpas esimerkki!

Äiti klikkailee netissä tylsistyneenä sivuja.. "Ää kaikilla on Meandia, plääh ei taas Rodinia.. HEI, tässähän on ihan uusi merkki ja vieläpä todella mahtavan näköinen!" Innoissaan mamma tilaa uniikit vaatteet lapselleen ja postilaatikon kilahtaessa ryntää hakemaan lastaan leikkien lomasta kuvattavaksi. Uusien vaatteiden kuvat läväistään instaan, faceen ja blogiin kaikkien nähtäväksi ja kuolattavaksi. Sitten tulee joku toinen, joka kiittää mielessään vinkistä ja innoissaan hankkii samanlaiset housut pojalleen. Tästäpä ensimmäinen äiti suivaantuu kotisohvallaan ja kiroaa matkijat suoraan helvettiin.

Aika kärjistetty esimerkki ja toivon, että maailmassa ei oikeasti ole tällaisia ihmisiä. Mutta ehkä liioittelusta ymmärsi jutun juonen.

Halusin kirjoittaa tästä, koska tosiaan monesti törmännyt aiheeseen ja miettinyt sitä. Koin tarvetta pohdiskella ääneen, että mikä edes on matkimista. Ja tässä on oma henkilökohtainen mielipiteeni:

Kirjoitan blogia, jossa esitellään vaatteita, leluja ja uusia hankintoja. Jatkuvasti etsin jotakin säväyttävää, johon pääsisin tuhlaamaan rahani. Haluan kirjoittaa kokemuksistani yhteistöiden kautta ja niiden ulkopuolelta. Ja otan tietoisesti "riskin", että joku ryntää hankkimaan omasta suosituksestani jotakin. Sana riski on sitaateissa sen takia, koska naurattaa edes ajatus siitä, että vetäisin kaksi purkkia herneitä nenään, jos joku käy hankkimassa samanlaisen paidan tai vaikkapa rattaat. 

Eikö niitä kuvia ja ostoksia esitellä juuri siksi, että muutkin saavat hyviä vinkkejä? Pitääkö elämän muka olla niin ainutlaatuista, että ne samat pöksyt toisen pojalla pistää ärsyttämään? 

Myönnän, että seuraan joitakin blogeja vaatevinkkien takia. Siten pääsee helposti kiinni uusiin mallistoihin ja merkkeihin. Tämän jälkeen pistän hyvän kiertämään ja esittelen samoja vaatteita omassa blogissani. 

Näin se homma toimii! Asiat kiertävät yhdeltä toiselle. Kukaan ei omista oikeutta yhteenkään vaatemerkkiin. Täytyy olla oikeasti aika vääristynyt maailmankuva, jos kuvittelee olevansa ainut, joka saa kyseisiä vaatteita ostaa.

Matkimisessa on toki omat puolensa, joita en hyväksy. Ja niistä ääripään esimerkkinä identiteettivarkaus! Toisen henkilöllisyyden, kuvien ja elämän varastaminen omaan käyttöönsä on ala-arvoista sekä jopa laissa kiellettyä. 

Nämäkin on niitä asioita, joissa järki käteen. Matkiminen on vain osa elämää, mutta pitää ymmärtää myös toisten yksityisyyttä kunnioittaa.

Pitäisikö loppuun todeta huumorilla.. 

Kuvat, teksti ja elämä ovat omiani. Kopioiminen kielletty. En kuitenkaan omista oikeutta vaatemerkkeihin, ideoihin tai vinkkeihin, joten käykää käsiksi!

Mitä mieltä te olette aiheesta? Onko kellään käytännön kokemuksia asiaan liittyen?

Asiaa Name It:stä

Kyseinen liike on aina kiinnostanut, mutta myös epäilyttänyt. Olen paikassa usein vieraillut, mutta lähtenyt tyhjin käsin pois. Miksi?


Vaatteet ovat oikein kivannäköisiä ja tyylikkäitäkin. Name It:stä löytää värejä ja erilaisia kuvioitakin, vaikka sitten taas joskus hyllyt saattavat olla täynnä sitä perus tylsää höttöäkin. Hinnat taas vaihtelevat  PALJON megakalliista ihan sinne halppiksiinkin.


Laadusta en oikein osaa sanoa mitään. Joskus kuulee sitä, että vaatteet muka nukkaantuisivat, venyisivät ja menisivät heti pilalle. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa vai onko kyseessä ainoastaan  tuntemattomamman merkin kirous?


Olen Topin lyhyen taipaleen aikana ostanut tuosta liikkeestä pipoja, huiveja ja harsoja ainakin. On sitä muutama jumpsuit ja paitakin tullut hankittua. Yhteenkään en ole ollut muistaakseni pettynyt. Tällä hetkellä lipastossa on yöpaitoja, parit bodyt ja muutama hassu paitakin. Edelleen käyttökuntoisia, siistejä ja toimivia. Tällä pienellä kokemuksella siis sanoisin laadun olevan ihan yhtä hyvä kuin muillakin merkeillä.


Meidän viereiseen kauppakeskukseen avattiinkin juuri uusi liike ja olen ehkä vähän jopa innoissani. Käytiin tänään kurkkaamassa valikoima ja ihastuin totaalisesti yhtiin housuihin. Sääli vaan, että ne taitavat olla "tyttöjen" pöksyt... Malli ja harmaan sävy iski kuitenkin niin paljon, että poika sai nyt ensimmäisen pinkin säväyksen lipastoonsa.

"Äiti.. onks tässä pinkkiä?"

Paita on myös Name Itistä joskus aikanaan ostettu.

Yritin suostutella poikaa seisomaan tai kävelemään, että saisin vihdoin kuvia tänne blogin puolelle. Kaveri on kuitenkin tiukasti päättänyt, ettei kävele jos joku huomaa tai asiaan keskittyy liikaa. Ei siis toivoakaan!

Älkää muuten välittäkö tuosta sotkusta kuvissa. En jaksa esittää mitään täydellistä, jolla koti aina kiiltää. Otan vain kuvat, vaikka Topi olisikin juuri pistänyt hulinaksi.

Tämän enempää en esittele tuon merkin vaatteita, koska en pidä lastani mallinukkena ja pukemalla viitsi pukea toista. Suosittelen käymään rohkeasti ihmettelemässä tarjontaa, jos Name It jostakin läheltä löytyy!


Palatakseni sinne liikkeeseen.. nappasin housut siinä kamalassa tungoksessa käteeni ja olin marssimassa kassalle, kun yhtäkkiä näin sen. Ihana ihana ihana välikausihaalari!

Pakkohan sitä sitten oli sovittaa Topille päälle. Meillähän on tunnetusti sellainen ongelma, että pojalla on pitkät jalat. Melkein kaikista haalareista jää puntit liian lyhyeksi ja muuten haalari istuukin ihan hyvin. Seuraavassa koossa lahkeet riittävät, mutta itse haalari on jättimäinen pussi. On tullut kokeiltua kaikenlaisia merkkejä läpi ja melkein kaikissa sama ongelma. Etenkin Reima on ollut todella iso pettymys!


Sain tutulta Name It:n Softshell -haalarin koossa 92cm meille kevääksi, mutta siinä nuo hihat yms. tuppaavat olemaan vielä liian pitkät. Muuten vaikutti istuvuudeltaan ihan hyvältä. Aika vain väärä. Siitä se ajatus sitten tänään lähti, että jos sovittaisinkin kokoa pienempää pojalle päälle. Lyhyestä virsi kaunis; haalari sopi täydellisesti!


Olin toki vannonut, ettei Topille tule KOSKAAN sinistä haalaria, mutta mieli muuttuu. Tämä sininen on jotenkin kuitenkin mieleeni, kun on sellainen harmahtavaan taittava. Ja väri sopii täydellisesti etenkin silmien suhteen!

Ihan täydellinen väri Topille!

Haalarin ominaisuudet ovat mielestäni oikein hyvät:


Waterproof  8000

Breathable  3000

Windproof


Kyselin vähän tuolla äityleissä kokemuksia Name It:n haalareista ja ne saivat vain kehuja osakseen. Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä, ei tullut yhtäkään negatiivistä kommenttia vielä! Lika on helppo pyyhkäistä pois, pitää vettä erittäin hyvin ja kestää loistavasti kulutusta. Monelle haalari on ollut istuva, jos muuten ollut hankaluuksia löytää sopivaa. Suosittelen siis itsekin, että kannattaa käydä haalaria edes kokeilemassa!


TARKOITUS oli tänään ostaa AINOASTAAN saappaat. Topi harjoittelee kävelemistä ja ulos tarvitaan kunnon kengät tottakai. Mietin pitkään valitsenko tavalliset välikausi lenkkarit, kumisaappaat vai jotakin muuta. Yleensähän kumisaappaat mielletään raskaiksi ja ikäviksi käyttää. Ne painavat jalkaa, niillä on hankala kävellä ja muutenkin vain ihan typerät ainakin Topin mielestä.


Lenkkarit olisivat periaatteessa siis olleet ratkaisu pulmaan. Ne ovat kevyet, mutta toimivat. Toisaaltaan eivät taas taida pitää sitä vettä juurikaan. Molemmat? Kamalaa rahanmenoa vain siksi, että ominaisuuksissa pitää olla vedenpitävyys ja keveys.


Sitten huomasin ne. Crocsin kumisaappaat! Kevyet. Vettäpitävät. Pienet ihanat unelmat! Vieläpä keltaisena <3


Näin keväällä tuskin tulee ihan heti niin kuivaa, joten ehkäpä meitä ei katsota kovin kieroon hiekkalaatikolla kumpparit jalassa. Kyseiset kumisaappaat ovat kuitenkin niin joustavat ja mukavatkin jalassa, että mielellään käytetään niitä siihen saakka, kunnes voi ostaa kesäkengät!

Hattu löytyikin jo valmiiksi hankittuna ja onneksi se sopii oikein hyvin kokonaisuuteen, kuten tähän postaukseenkin! Merkki on siis; NAME IT. Paksu, venyvä ja istuu hyvin. Loistava siis! Löytyi ainakin viime syksynä MONISSA eri väreissä. Meiltä löytyy hyllyltä vielä oranssinakin.

Sitten vielä suloisia sovituskuvia:

Tässä siis teille tällainen postaus tällä kertaa. Paljon puhetta, paljon kuvia.



Mitä te olette pitäneet Name It:n vaatteista? Oliko hyödyllinen postaus?

10kk neuvola

Se oli sitten neuvola käynti tänään. Saatiin yksi ylimääräinen aika 10 kuukauden ikään, koska Topin kehityksessä on ollut viivettä ja muutenkin ollut ongelmia refluksin sekä lihojen syömisen kanssa.

Aamulla satoi vettä ammeesta kaatamalla ja edessä oli pieni kävelymatka. Jotenkin harmitti, ettei saanut jäädä lämpimän peiton alle kuuntelemaan ihanaa kaatosateen ropinaa. Puettiin kaikki lämpimästi päälle eli äitille ja pojalle taas villapaidat. Tämän lisäksi Topille laitettiin ensimmäistä kertaa kurahaalari ja kurahanskat sekä tätä yhdistelmää komistamaan sadehattu. Poika kurkkii vaunuista niin paljon, että suojista huolimatta tavallinen pipo olisi läpimärkä heti. Kaivoin myös kaapin kätköistä ihanan Emmaljungan jalkapussukan ja iskin sen raivosta kihisevän Topin päälle.

En ymmärrä mikä monella lapsella tuntuu olevan juuri ulkovaatteita vastaan. Pipo raivostuttaa, hanskat kiukuttaa. HUOH!

Ei ehkä niin edustava kuva, mutta tällaiset vaatteet Topilla oli.

Hyvin pakattu poika.

Päästiin pukemisruljanssin jälkeen ulos ja olikin hieman jo kiire bussiin. Arvatkaa oliko ihanaa huomata, että taivaalla porotti aurinko ja villapaita liimautui heti selkään. Voitte kuvitella minkälainen hikipallo poika oli, kun päästiin noin puolentunnin päästä perille. Voi raukkaa! Ei tullut taas arvioitua kovin hyvin asua ja taisi suomen sää vaihteeksi tehdä kepposet.



Neuvolassa puhuttiin paljon eri asioista. Puhuttiin siitä kuinka Topi on selkeästi muutaman kuukauden myöhässä kehityksestä verraten ikätovereihin. Jo pitkään opitut asiat on tulleet jäljessä niin fyysisesti kuin osittain henkisestikin.

Olen huomannu tämän itsekin. Äidinvaistot. Kaikki jaksavat silti aina toitottaa, että jokainen lapsi on yksilöllinen ja jokainen kehittyy varmasti omaa tahtiaan. Ei kannata kiirehtiä.


Viimeinen lause tuppaa hieman ärsyttämään, koska se alkaa olla kulutettu ainakin erään ihmisen toimesta puhki. Ihan tasan sama mistä puhun tai missä sävyssä, niin muka aina yritän kiirehtiä. Eikö nykypäivänä saa puhua rehellisesti siitä, että lapsi ei jotakin osaa? Jos kerron, että meillä ei vielä kontata eikä aiotakaan, niin miksi siihen täytyy tulla valittamaan, että minä kiirehdin? On suomalaiset kyllä joskus kummaa porukkaa, kun ei saa asioista ääneen sanoa ja kertoa missä mättää.

Jos sanon, että Topi ei osaa oikein vielä mitään, en tarkoita sitä pahalla. Ei haittaa pätkääkään, vaikka toinen "vasta" ryömii eikä touhota niinkuin muut. En ole pettynyt tai turhautunut tilanteeseen. Kunhan vain kerron miten meillä menee. Joten lopettakaa te (tiedätte kyllä kenelle puhun nyt) se turha spekulointi siellä ja lukekaa mitä sanon.


Topi sai lähetteen fysioterapiaan ja lastenlääkärille ajan keskiviikoksi. Lääkäri tutkii tuota fyysista liikkuvuutta ja henkistä kehitystä.  Hän antaa meille myös ohjeita sekä lääkkeitä refluksiin ja katsotaan lähetettä allergiatesteihin. Myös oikean käden nykimistä pitää seurata.

Joku sanoi, että on yhteiskunnan varojen tuhlaamista viedä lapsi fysioterapiaan pikkuasian vuoksi. Sanonpa vaan, että hyvä se on suutansa aukoa, jos omat lapset kehittyvät ihan tasaista tahtia. On se hyvä tulla sanomaan, kun ei näe kokonaiskuvaa. Minä näen ja mielestäni asiaan on aika puuttua sekä Topin liikkuvuuteen hakea apua. Ei sen takia, että häpeäisin pojan kehittymättömyyttä, vaan sen takia, että se on hyväksi lapselle itselleen.

Mielestäni se, että on huolissaan ja ottaa asioista selvää ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Hyvä äiti pitää huolen lapsestaan ja tarjoaa tälle mahdollisuuden apuun, jos sitä tarvitsee. Ja on ihan tulevaisuudenkin kannalta hyvä, ettei Topi skippaa konttaamis-vaihetta. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että 10kk ikäiseksi Topi liikkuu liian vähän, mutta tilanne ei ole huolestuttava. Akuuttia kiirettä ei ole ja luultavasti asiassa päästään etenemään ehkä vain ohjeistetulla kotijumpalla.

Mitä sitten tulee pojan henkiseen olemukseen, niin Topi kuulemma vaikuttaa sellaiselta lapselta, jolla on hyvä olla vain paikallaan ja katsella. Kaveri ei tarvitse erityisemmin huvituksia ja tekemistä, vaan viihtyy myös aloillaan. Mutta on tarpeeksi menevä ja kiinnostunut ympäristöstä, ettei tarvitse mitään muuta epäillä. Siitäkään ei kannata huolestua, että Topi ei pahemmin jokella, koska poju tapailee jo sanoja. Hauva, Heihei, Lamppu ja joskus Äiti.  Kieli on toki kankea ja joskus kirjaimet menevät sekaisin lopputuloksena siansaksa. Toiset lapset vain ohittavat jotkin kehitysvaiheet ja sille ei mitään voi. Toiset ovat laiskan tyytyväisiä, eivätkä pyri liikkumaan kovasti.

Puhuimme jonkin verran myös siitä, että onko huolestuttavaa, kun Topi ei vierasta tai eroahdistustakaan ei ole tullut. Joku jossakin taisi mainita, että nuo ovat normaaleja vaiheita, jotka kertovat esimerkiksi siitä, että lapsi erottaa olevansa eri ihminen kuin äiti ja olen kuullut myös vihjailuja siihen suuntaan, että olisin huono äiti, kun lapsi ei kaipaa luokseni. Meillä kuitenkin on kovin erilainen tilanne, kun suurimmassa osassa perheistä. Olen lukenut varmaan satojen äitien kirjoittavan, että mies ei osallistu lasten arkeen juuri ollenkaan ja äiti hoitaa melkein koko päivän yksin. Meillä hoitovuorot ovat jakautuneet kahtia ja Samu on viettänyt pojan kanssa samanverran aikaa kuin minäkin. En myöskään imettänyt suoraan rinnalta, joten sellainen side meiltä jäi automaattisesti puuttumaan. Topilla ei ole vain yhtä ihmistä, josta irtaantua vaan kaksi. Mutta ongelmana on se, että toinen meistä on AINA paikalla. Ei siis tule tilannetta, jossa Topi joutuisi jäämään yksin tai pelkäämään yksinjäämistä.

Ja onhan tuo poika kovin itsenäinen. Viihtyy hyvin omissa leikeissään ja harvoin huutelee perään. Yleensä katsoo kummissaan, kun menen vessaan, mutta sitten ryömii tekemään omia touhujaan. Reipas pieni poika - tai liian laiska seuraamaan!


Ruoan suhteen katsellaan niitä allergiatestejä, että olisiko niihin tarvetta. Oksentelun avuksi taas pyritään ottamaan jotakin refluksilääkettä. Neukku sanoi myös, että voidaan aloittaa maidon tarjoaminen pikkuhiljaa. Kuulemma pitäisi antaa rasvatonta maitoa, mutta olen kyllä eri mieltä. Meillä juodaan kevyt maitoa ja piste! Kyllä lapsikin niitä rasvoja jonkin verran tarvitsee. Olen myös kuullut, että luomumaito olisi jostakin syystä iisimpää vauvan mahalle ja siihen kannattaa totuttaa ensimmäisenä. Mukaan kaupasta lähti sitten Ingmanin Luomu Kevyt Maito. Huomenna sekoitetaan sitä hieman korvikkeen sekaan ja totutellaan uuteen juomaan.

Saimme myös toisen suosituksen; yösyöminen pois. On kuitenkin hieman ristiriitainen olo tämän suhteen, enkä tiedä mitä teen asian kanssa. Olen aina halunnut kasvattaa osittain lapsen tahtisesti. Meillä mennään nukkumaan, kun väsy tulee ja herätään, kun ei nukuta. Ei ole mitään tarkkoja kellonaikoja millekään asioille. Ruokaakin saa, kun on nälkä tai maitoa, kun tekee mieli. Tuntuu vain hullulta rajoittaa sitä maidon juontia, jos toinen sitä kokee tarvitsevansa. Tuskinpa tuo enää 15 vuotiaana nousee keskellä yötä hörppimään lasillista maitoa. Ja toisaaltaan, mitä hiton väliä jos nouseekin?!

En muutenkaan ymmärrä sitä outoa hinkua kellontarkkaan rytmittämiseen, mikä neuvoloilla on tavoitteena. En itse elä rytmissä, vaan jokainen päivä on omanlaisensa. Päiväunetkin pitäisi muka vähentää yhteen. Ja minkähän takia?

Meillä syödään päivällä hyvin, joten yösyönnistä ei ole haittaa. Meillä nukutaan pitkät unet öisin, joten päikkärit eivät vaikuta siihen. Mielestäni meidän tapa toimia on ihan hyvä.

Lopuksi otettiin mittoja. Olin veikannut millin pieleen pituuden ja paino-arvio heitti sadalla grammalla.

8kk neuvola                       10kk neuvola

71,5cm                                73,9cm

9120g                                  9680g

46,5cm                                47cm

Eipä tässä sitten muuta. Täytyy vaan sanoa, että ei todellakaan ärsytä niin, että kihisisin kiukusta, vaan ihan periaatteesta vaan huokailen täällä joillekin ihmisille. Riemulla odottaen, mitä anonyymit nyt tällä kertaa keksii!

Oli pakko pitkän päivän päätteeksi tehdä jotakin terapeuttista, joten pyykkasin ja vaihdoin pikkuherran lakanat. Kyllä näyttää tuo unipussi suloiselta, eikö?

Miten teillä on toimittu yösyömisen kanssa tai päiväunien? Lapsen tahdissa vai pakottamalla uusiin tapoihin?

Äiti ja oma aika

Onko äidillä omaa aikaa tai oikeutta siihen? Saako joskus lähteä ulos yksin, kun mies hoitaa lasta? Saako joskus hypätä viihteelle ja viedä lapsi mummilaan?

Mikä on oma mielipiteeni asiaan?

Äitiys on hieno asia ja siihen on sitouduttava, jos lapsia hankkii. Äitiys ei mielestäni kuitenkaan määrity siitä kuinka paljon olet lapsesi kanssa. Pitää löytää kultainen keskitie. Ei tietenkään ole hyvä, jos äiti juoksee joka paikassa koko ajan ja on oikeasti harvoin kotona. Mielestäni ei myöskään ole kovin tervettä viettää lapsen kanssa joka hetki, joka päivä ja joka viikko kaksin.

Mutta mikä minä olen arvostelemaan? Ihmiset ovat erilaisia ja toiset kaipaavat sitä omaa aikaa enemmän kuin toiset. Ei ole oikeastaan yhtä oikeaa vastausta tähän asiaan. Toinen haluaa olla lapsensa kanssa koko ajan, koska se on paras tapa viettää aikaa. Toinen taas haluaa käydä ystävillään ilman, että lapsi roikkuu helmassa. Kumpi näistä äidestä on parempi? Ei kumpikaan. 

On typerää, että äidit kisailevat tällaisella asialla. Mitä se kenellekään kuuluu, miten kukakin viettää aikansa, jos lapsi voi hyvin? 

Sain idean tähän postaukseen muutamasta kommentista, jotka tulivat edelliseen tekstiin. 

"Äideille ei kuulu omaa aikaa, on vain lasten aikaa"   

"Mutta miksi sä haluat toisen lapsen jos (vaadit ja) tarvitset noin paljon omaa aikaa?"

Olen aina miettinyt, että miksi ihmiset jaksavat puuttua toisten tekemisiin? Miksi se suu on ihan pakko avata? Johtuuko se siitä, että toiset kuvittelevat itse olevansa jotenkin erinomaisia ja täydellisiä, koska toimivat erilailla?

Olen huomannut, että joillakin äideillä on tapana omia lapsiaan hyvin vahvasti. Se on varmaan se suojeluvaisto ja äidinrakkaus. Olen itse hieman kyllästynyt katselemaan tuota toimintaa ja yrittänyt olla avoimempi. Lapsen isäkin haluaa varmasti olla läsnä poikansa/tyttönsä elämässä, mutta ei välttämättä uskalla ohittaa karhu-emoa. Olen usein poistunut ovesta ulos ja jättänyt pojat oman onnensa nojaan. Ainakaan meillä ei tarvitse miettiä pärjääkö isä vai ei, koska hän osaa käyttää omia aivojaan.

Monet äidit ovat herkästi neuvomassa ja höösäämässä, kun isän olisi tarkoitus jäädä hoitamaan lasta. Vouhkaaminen ei ainakaan nosta itseluottamusta. "Taas sinä laitoit väärät vaatteet päälle!" "Voi ei, tämä täytyi tehdä näin eikä noin!" Lapsi on kuitenkin kahden ihmisen yhteinen, joten mietin usein miksi äiti on se joka päättää kaikesta. Eikö miehellä saa olla mielipidettä? On surullista, että jotkut eivät anna isän edes tavata lapsiaan, vaikka mies olisikin kunnollinen heppu. Tehdään asioista ja tapaamisajoista niin mahdottomia, että mies päättää perääntyä. "En ole selkeästi tervetullut heidän elämäänsä."

Isän lisäksi on anoppia, mummia ja ukkia. Kaikki haluavat sylitellä ja hoivata sitä pientä ihmettä. Miksi moni tällaisessa tilanteessa valittaa, että heidän lapsensa omitaan? Äiti saa usein kuitenkin olla lapsen kanssa todella paljon, joten tuskin se tunnin sylittely on keltään pois. Itse annan kaikkien halukkaiden pidellä, hoivata ja tutustua. Ehkä (?) se näkyykin Topin luonteessa, koska poika ei vierasta ja on sellainen sosiaalinen hymypoika!

Sama koskee sitten hoitoon antamista. Miksi se on niin vaikea luottaa lapsi oman äitisi tai anopin hoitoon? Ovathan he jo kasvattaneet mahdollisesti useammankin lapsen. Olen pohtinut, johtuuko monen äidin "en tarvitse omaa aikaa" siitä, että he eivät halua antaa pientä aarrettaan hoitoon? Onko tuo lause vain tekosyy? 

Tämä on mielipiteeni, enkä tuomitse ketään. Mietin vain asioita ja tapoja toimia. Jokaisella on varmana omat syynsä miksi toimii juuri sillä tavalla, en siis arvostele. Ajattelen vain yleisellä tasolla ääneen. Miten teillä toimitaan, onko se hyvä ratkaisu vai pitäisikö jonkun olla toisin?

Itse olen ollut lapsessani aika tiiviisti kiinni. Topi on ollut muutaman kerran hoidossa, ensimmäisen kerran jo 2kk ikäisenä muutaman tunnin. Meillä on kuitenkin käynyt varasylejä ja auttavia käsiä. Iskä on hoitanut poikaansa viikonloppuisin ja iltaisin. Nyt 7kk jälkeen sain vihdoin kuukauden "lomaa" enkä pode siitä  huonoa omaatuntoa.

Ehkä joku kukkahattutäti kauhistelee tätä asiaa, mutta tämä oli se mitä minä tarvitsin. Halusin hengähtää hetken ja antaa isälle mahdollisuus päästä sisään pojan arkielämään. Olin kuitenkin koko lomani ajan kotona ja läsnä, vaikka se oli isä, joka vaihtoi vaipat, syötti tai kylvetti. En siis ollut koko kuukautta täysin irti pojastani, vaan melkein aina paikalla, jos äitiä tarvittiin.

Eräs kommentoija näki asiakseen arvostella toisen lapsen hankkimista, "kun vaadin omaa aikaa näin paljon" ja "joku muu ei voi kahta lasta koko ajan hoitaa".  Vastataanpa nyt sitten tähänkin asiaan. Haluan ensin kysyä sinulta kysymyksen.. miksi näet oman aikani nauttimisen vaatimisena? En ole vaatinut ketään hoitamaan poikaani vaan jokainen on tehnyt sen vapaaehtoisesti. En koskaan vaadi, että joku muu joutuu tekemään minun hommani. Osaan vain ottaa vastaan avun, kun sitä tarjotaan. Tottakai tiedän, että kaksi lasta vaatii hyvin paljon enemmän. Miksi en tietäisi, koska olen hommaan ryhtymässä? Ihmettelen myös, että miksi joku muu ei voisi hoitaa kahta lasta samaan aikaan. Tulenhan minäkin pärjäämään kahden kanssa päivisin.

Täytyy vielä loppuun tarkentaa erästä asiaa, että se ei tuota lisää väärinkäsityksiä. Kirjoitin viime tekstissä, että kotona olo ahdistaa helposti ja lähden usein liikenteeseen sen takia. Missään en sanonut, että ahdistus johtuisi pojastani. Sillä ei ole mitään tekemistä Topin kanssa! Uskon, että moni äiti tai ei-äiti voi allekirjoittaa sen asian, että neljän seinän sisällä oleminen ei ole aina niin kivaa. Meidän kämppä on kesällä todella kuuma ja ei todellakaan huvita tuijottaa samoja maisemia 24/7. Siispä lähden jonnekin. Ehkä Topi on hitaammin kehittynyt ryömimisessä yms, koska ollaan usein kylässä/kaupoilla/ulkoilemassa. (Ollaan me kotonakin, mutta poika nukkuu melkein 18 tuntia vuorokaudessa, joten lattialla olemiselle ei kamalasti jää aikaa.)

En tiedä teistä, mutta jos se joidenkin mielestä tekee minusta huonon äidin, että tahdon olla joskus yksin enkä aina halua istua sisällä, niin olkoon! Minähän en muiden mielipiteistä välitä. 

"Minä ainakin oon äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä, työkaveri...mulla on monta eri minää, eri tilanteissa. Toki 

äitiminä on aina taustalla, mutta ei se sitä tarkoita että olisin vain äiti - olen paljon muutakin.

Ja on ihan sallittua, jopa suositeltavaa, ottaa välillä "lomaa" lapsista oman ajan, harrastusten, tms muodossa."

Emmaljunga Scooter 2.0 vs Brio Race (ja vähän syöttiksistä)

Ne on nyt hankittu. Ne on nyt noudettu. Niitä on nyt kokeiltu. Rattaat siis.

Mitä tykkään niistä?

Taustatietona täytyy ensin mainita, että vihasin ennen Emmaljungia niihin liittyvän massahysterian takia! En yleisestikään tykkää, että kaikki ostavat jonkin tietyn tuotteen vain juuri sen takia, että kaikki ostavat sen. Ja sitten hinta kapuaa taivaisiin ja perustellaan tuotteen hyvyys sillä, että hintalapussa on se suuri luku.

"Huonolla tuurilla sulla hajoaa 800 euron tuote ekalla kerralla ja hyvällä tuurilla käytät 200 euron tuotetta ongelmitta 10 vuotta." Napattu eräästä keskustelusta.

Yksi näistä massatuotteista on yli-ihanainen Tripp Trapp. Saat maksaa itsesi kipeäksi tuolista (n.180€) ja sitten siihen pitää vielä ostaa vauva-osa ja kaari päälle. (50€? kpl?) Tuolia mainostetaan kaatumattomana ja on kuulemma markkinoiden paras ja ainoa, jota ei kumoon saa. Ja taas täytyy keventää lompakkoa, koska kaatumattomuus vaatii muovipalat jalkoihin. Mikä on oma kokemukseni kyseisestä syöttiksestä? Topi istuskeli sellaisessa ja riemuissaan heilui edes takaisin ja tömäytti sitten selkänsä vauhdilla selkänojaan ja koko tuoli kippasi. Onneksi vahdittiin vieressä ja Iskä sai kopin.

Olimme fiksuja emmekä "Trippistä" hankkineet. Ihan yhtä laadukas on puolet halvempi Emman syöttötuoli. Kummassakin taitaa olla samat ominaisuudet. Enkä meinaa, että joku olisi tyhmä sen hankkiessaan. Tarkoitan, että jos olisimme maksaneet itsemme siitä kipeäksi, olisi syy ollut kaatumattomuus ja kaatumatonhan se ei sitten olekaan.

Mehän hankimme muovisen ja mielestäni upean näköisen syöttiksen, jossa voi mm. selkänojaa säätää moneen eri asentoon (makaavasta pystyyn), muuttaa tuolin korkeutta, tarjottimen saa pois ja alla on tavarakori.

Monelle turhakkeita varmaan, mutta itse olen ollut tyytyväinen. Pystyasennossa on helpompi syödä ja makuuasennossa sitten juoda, koska pienen miehen voimat eivät riitä ihan loppuun asti kallistamaan pulloa. Jotenki tosi kätevää, kun voi heittää sekunnissa selkänojan toiseen asentoon. Tavarakori on hyvä, koska sinne saa kaikki tarvittavat käden ulottuville eikä tarvitse ravata edestakaisin. Korkeuden säätö on myös kiva, koska ollaan miehen kanssa luonnollisesti eri pituisia. Joku joskus sanoi, että tarjotin on täysin turhake. En allekirjoita tätä, koska meillä se on ollut ihan loistava!! En haluaisi tietää miltä puupöytä näyttäisi sormiruokailun jälkeen.. Ja muutenkin, kun ne sapuskat eivät tahdo pysyä sormissa, on nuo tarjottimen korkeat reunat ihan hyvä juttu; ei päädy kaikki ruoka lattialle kömpelöiden sormien takia.

Ja pakko vielä sanoa, että tätä syöttistä ei kyllä kaada kukaan.. Olen pari kertaa yöllä pimeässä kävellyt päin ja ei ole koko hökötys hievahtanutkaan.

Ainoa miinuspuoli on se, että tottakai vie aikalailla tilaa. Onneksi on jättikeittiö, niin ei haittaa!

Voisitko  itse  ostaa?

Cam Cam-Pione 159€

Kokoontaitettava, kätevä syöttötuoli CAM:ilta. Taittuu kokoon yhden käden otteella korissa oilevasta kahvasta. Istuimen korkeuden voi säätää 6:een eri asentoon. Selkänojaa ja jalkatukea voi säätää 4:ään asentoon. Takapyörissä on jarru, jolla tuli voidaan lukita paikoilleen. Tuolia on helppo liikutella takapyörien ja edessä olevien rullien avulla.

Poikkesin UPEASTI aiheesta. Perus minä.

Palataan Emmaljungiin. En tosiaan tykännyt niistä periaatteen vuoksi. Massa mikä massa. Kokeilin myös muutamia huonoja vaunuja liikkeessä ja niiden käsiteltävyys ei muka sopinut itselleni.

Nyt sain sitten kuitenkin niin paljon kehuja noista Scootereista, että aloin tutkimaan ominaisuuksia. (Nehän ovat ihan kirjaimellisesti rattaat, joten en ollut vaunuja hankkiessa edes kokeillut niitä.)

Ehdoton vaikeassa maastossa

Scooter2.0 on perusratas (ei tarkoitettu vastasyntyneelle) – Emmaljungan vauhdikkain, joustavin ja kevyin! Scooterin erinomainen hinta-laatusuhde on johtanut myyntimenestykseen. 

Scooter2.0 on ehdoton kun liikutaan metsässä, lumessa tai muutoin vaikeassa maastossa. Scooter2.0 on täydellinen ratas sinulle, joka haluat helppokulkuiset rattaat, jotka toimivat kaikkialla, ja jotka lisäksi taittuvat pieneen tilaan. Scooter2.0 -ratasta voit käyttää lapsella, joka osaa istua itse. Rattaan valjaiden säätäminen 6 kk ikäiselle onnistuu hienosti erillisen ”minimizer - tyynyn” (lisävaruste) avulla. 

Lisävarusteena voit ostaa vaunuusi sopivan Delux jalkapeitteen.

Nämä sisältyvät:

5-piste valjaat, Eteen kääntyvä kuomu, Heijastimet, Kevytpyörät, Sadesuoja, Säädettävä työntöaisa

Toinen, jota kehuttiin oli Brio Race. Taisin tosiaan jossakin mainita, että mielestäni ne näyttävät vähän lelurattailta, mutta ovat kyllä todella suositut ja liikenteessä niitä näkyy joka päivä.

BRIO Race kuomurattaat - helppokäyttöiset ja virtaviivaiset kuomurattaat vauhdikkaalle ja sporttiselle perheelle! Näissä BRIO Race kuomurattaissa yhdistyy moderni muotoilu ja lukuisat toiminnot, mutta kaikki kuitenkin mahdollisimman pienessä koossa. BRIO Race rattaissa on runsas lepotila, suuri kuomu ja säädettävä työntöasia sekä tilava tavarakori.

BRIO Race kuomurattaisiin on tälle vuodelle lisätty paljon uusia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi parannettu makuuasento, tilavampi tavarakori, suurempi kuomu ja mukava pääpehmuste.BRIO Race kuomurattaista on saatavilla lukuisia herkullisia värivaihtoehtoja ja paljon lisävarusteita!

Nämä sisältyvät:

Kuomu, Heijastimet, Pyörät, 5-piste valjaat

Vertailua:

- Ensinnäkin Emmaljungat ovat kalliimmat, mutta niissä tulee mukana sadesuoja, joka Brioihin pitää hankkia itse.  E: 339€ ja B: 279€ (+ sadesuoja ~20€)

- Emmaljungan jalkapeite on myös kalliimpi. E: 59€ Maininta, että suojaa tuulelta ja SATEELTA. B: 29€  Maininta, että suojaa tuulelta.

- E: Eteen kääntyvä kuomu, joka suojaa auringolta. B: Pelkkä kuomu, aurinkolippa maksaa 29€

- Molemmissa about samankokoinen tavarakori.

- Mitat kokoontaitettuna E: 88x53x52 cm (sis renkaat, pit x lev x kork) B:  90 x 53 x 36 cm (runko)

- Värivaihtoehdot E: 13kpl B: 5kpl

- Työntöaisa E: Eri asentoihin säädettävä B: Korkeutta voi säädellä

- Heijastimet löytyy molemmista.

- Renkaat E: Puhkeamattomat 310/230 mm alu-look kevytpyörät B: Umpikumiset kevytpyörät  (Molemmissa jousitus)

- Emmaljungissa tuli mukana lokasuojat, Brioissa ei ilmeisesti tule.

- Molempiin saa seisomalaudan.

Tiedot on poimittu rattaiden ominaisuus-tiedoista. Tein vertailun sen pohjalla, mitä tekstissä kerrottiin. Emmaljungilla oli kattavampi ja selkeämpi kuvailu.


Omia huomioita on vielä se, että Brioissa ei taida olla lisätaskuja, mutta Emmaljungissa on kolme tilavaa taskua isoilla toimivilla vetskareilla.

Valitsimme siis TITTIDII (tosi yllätys, kun olen jo kertonut...) EMMALJUNGAT! Väriksi halusimme neutraalin pojalle sekä tytölle sopivan. Valinta oli yhteinen ja kerrankin olimme samaa mieltä. RUSKEA oli paras eli virallinen värin nimi Coffee!

Plussat:

- Todella kevyet
- Kääntyy helposti
- Voi ohjata kepeästi hankalissakin oloissa yhdellä kädellä vauva sylissä
- Upea ulkonäkö ja viimeistely
- Lisätaskut isoilla toimivilla vetskareilla
- Kurkistusaukko kuomussa, josta näkee mitä paapero touhuaa
- Älyttömän yksinkertainen jarru ja varmasti lukkiutuva
- Pienet ja mahtuu bussiin kivasti
- Laadukas jalkapussi
- Kätevä sadesuoja, joka peittää koko rattaat
- Renkaat ei todellakaan puhkea, koska eivät ole ilmatäytteiset (eli ei tarvi täyttää <33 )
- Helpot valjaat
- Vauva viihtyy ja näkee ympärilleen
- Tekonahkaiset yksityiskohdat
- Renkaat saa helposti irti


Miinukset:

- Kasaamis mekanismi ei ole paras niistä, joita olen nähnyt (Tosin emme edes kasaa näitä)
- Työntöaisassa voisi olla vielä yksi asento, ettei olisi matkustajien tiellä bussissa
- Istuinosan asentoa säädettäessä kuomu on hieman kömpelösti tiellä joskus (vaatii oikean tekniikan?)
- Makaava asento puuttuu istuinosasta
- Muidenkin rattaiden tavoin keikkaa helposti, jos aisalla paljon tavaraa ja vauva nostetaan pois kyydistä



Siinä oli nyt joitakin mitä mieleeni tuli. Toivottavasti tästä on joillekin ehkä hyötyä?

Unohdin sanoa, että tosiaan Emmaljungat valitessani menin itseeni ja ajattelin olevani typerä, jos en niitä ota. Mielestäni ei ole mikään syy jättää tavaraa kauppaan vain siksi, että se on "massatuote", jos laatu on oikeasti kohdillaan. Ja näitä tutkiessa tulin tulokseen, että parempaa laatua et saa. Rattaat on tehty Ruotsissa ja siellä tunnetaan Pohjoismaan olosuhteet. Luin jostakin, että Briot olisi valmistettu Kiinassa...

Muutama taisi myös mainita, että Emmaljungissa runko saattaa vääntyä herkästi. Mutta jooh.. eiköhän se voi vääntyä melkein missä tahansa muussakin. Oma mielipiteeni.

Rattaissa maistuu uni. Söpö ilme!

Rattaissa on helppo ottaa relasti. 

Huom. Tämä teksti on tehty oman tutkimukseni ja mielipiteideni pohjalta. Jos mielestäsi Briot ovat paremmat, niin asia saa olla niin. Mielipiteet ovat sallittuja jokaisen kohdalla, eikö? :) Eikä ketään pitäisi kovastikaan hetkauttaa mitkä rattaat kukakin hankkii! Eli en väheksy Briosta tykkääviä. Piste.

Rakas Iskä

Haluan sanoa ihan alkuun; TIEDÄN, ettei kaikilla ole samanlainen tilanne kuin meillä. Kaikki eivät voi valita onko lapsella isä vai ei. Toiset raskautuvat yhden illan jutusta ja jotkut miehet eivät vain halua olla oman lapsensa elämässä mukana. Aina ei voi valita. On varmasti myös ihmisiä, jotka omalla tyhmyydellään ajavat miehen tiehensä ja rajoittavat ihan suotta lapsen ja isän tapaamisia. Meitä on moneen junaan ja jokainen tehköön asiat omalla tavallaan. Minä en arvostele. Kirjoitan vain omasta tilanteestani.


---  --- ---


Monesti kuulee ihmisten sanovan, että vain äiti kelpaa. Jos isä yrittää jotakin, menee homma pelleilyksi tai itkuksi varsinkin ihan vauva-iässä. Monesti kuulee ihmisten valittavan, että mies ei tee mitään vapaaehtoisesti. Pitääkö tämä teillä paikkansa?

Rakastan miestäni (yllätys?) todella paljon. Jokaisessa ihmisessä on varmasti vikoja, mutta ehkä olen vielä jossakin huumassa tai vastaavassa, koska en ole huomannut niitä juurikaan S:ssa. Pikkuvikoja löytyy, mutta ne ovatkin sitten sen tasoisia, että en todellakaan jaksa välittää. Vai haittaisiko sinua liiallinen siivoamisen vouhkaaminen tai nukahtaminen telkkaria katsoessa? Asiat voisivat olla huonomminkin.

Mikä tekee elämäni miehestä niin hienon, että ylistän häntä blogissani? 

En tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa! Olen itse ujo ja joskus kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, mutta S on vielä kömpelömpi. Minä nolostun helposti, mutta parempi puoliskoni vain jatkaa välittämättä kaatuneesta lasista tai väärin muistetusta nimestä. S tulee juttuun kaikkien kanssa ja jättää vaikutuksen moneen. Mummini, joka ei helposti "hyväksy" uusia miehiä sukuun, oli sulaa vahaa S:n tavattuaan. Aivan kuten minäkin.

Mieheni ei polta tupakkaa eikä läträä alkoholilla. 10 pistettä ja papukaijamerkki! Tämä on itselleni erittäin tärkeä asia. Ihminen, joka kunnioittaa terveyttään ja lapsemme terveyttä. Tupakka ei MINUN mielestäni kuulu samaan taloon lapsen kanssa.

Ystävällinen, auttavainen ja muut huomioon ottava. Ketään ei saa jättää yksin, kaikkia tulee auttaa ja kukaan ei ole paha. Kysyin eräs päivä mieheltäni, että auttaisiko hän ihmistä, josta emme kamalasti menneisyyden takia pidä esimerkiksi nostamalla vaunut bussiin/junaan ja hän vastasi, että tottakai auttaisi.

Yksi tällä hetkellä tärkeimmistä asioista on se, mitä S tekee Topin eteen. Jo ensihetkestä asti, kun isä ja poika kohtasivat, heidän välilleen syntyi side. Sitä sidettä ei ole mikään rikkonut ja hankalista ekoista kuukausista huolimatta, mieheni on ollut läsnä koko ajan. Kun minä itkin yöllä kannettuani monta tuntia huutavaa lasta, S nousi auttamaan nukuttuaan vain pari tuntia ja lähti sitten suoraan töihin.

Isän rooli voi olla raskas, koska usein mies on se, joka tuo ruoan pöytään. Ymmärtäisin kyllä hyvin, jos S haluaisi pitkän työpäivän (lähtee aamulla klo 05 ja palaa kotiin klo 17) jälkeen lösähtää sohvalle ja avata television. Aikanaan sanoin, että voin ihan yhtä hyvin hoitaa Topia joskus illalla. Sydämeni meinasi pakahtua rakkaudesta, kun sain vastauksen; "Ei, kyllä minä hoidan. Minäkin HALUAN olla poikani kanssa."

Meillä ei ole yhtä vanhempaa ylitse muiden vaan kaksi. Äiti ei ole ykkönen ja isä kakkonen, vaan molemmat ovat samalla viivalla.

Tähän väliin oma mielipiteeni. Ilman isää eläneenä voin sanoa, että lapsi tarvitsee isän. Kaipasin, toivoin ja rukoilin; ehkä jonain päivänä isä tulisi takaisin elämääni? Pidin äitiäni kauheana ihmisenä, koska hän ei ollut antanut meidän tavata enkä kuunnellut järkipuhetta. Sitten isäni kuoli. Monta tuskan täyteistä vuotta meni ja mietin häntä usein. Miksi isä ei halunnut tavata minua? Mikä minussa on pielessä? Masennuin ja ne vuodet olivat aika rankkoja. Tänä päivänä olen kuitenkin aikuistunut ja tajuan kaiken. Tosi asiahan on se, että isäni käytti huumeita eikä äitini mitenkään voinut antaa meidän tavata. Vika ei ollut äidissäni eikä todellakaan minussa. Valinta oli isäni.

Kuten sanoin, mielestäni jokainen lapsi tarvitsisi isän. Ilman isää eläminen tuo helposti itsesyytöksiä ja ikäviä ajatuksia päähän. Eikä pieni lapsi voi mitenkään ymmärtää, että aikuisten valinnat ja päätökset eivät ole aina niin yksinkertaisia.

Olen onnellinen, että Topi on syntynyt parempaan tilanteeseen kuin minä. En ajattele, että minä olisin tehnyt oikean valinnan valitessani S:n, vaan enemmänkin mieheni on tehnyt oikean valinnan valitessaan sen mitä hän itse on. Kuten äitini ei olisi voinut vaikuttaa siihen, mitä isäni oli.

Välillä meinaan purskahtaa itkuun, kun näen Topin onnesta kiiluvat silmät S:n palatessa töistä kotiin. Tai, kun Topi ojentaa kätensä päästäkseen S:n syliin ja painaa sitten päänsä isänsä rintakehälle leveän hymyn kera. Katselen kyynel silmäkulmassa ovensuusta, kun pojat leikkivät yhdessä leluilla, pelleilevät ja nauravat.

Jotta voisin olla mahdollisimman paras äiti, minun on oltava joskus erossa pojastani. Haluan omaa aikaa ja tilaa. Silloin on uskallettava luottaa siihen, että joku toinenkin osaa huolehtia siitä rakkaimmasta aarteesta. Pitää muistaa, että Topi on yhtä tärkeä miehelleni kuin minulle. Siispä astun ulos ovesta rentoutuneena ja tietäen, että kotiin palatessani kaikki on mennyt hyvin. Joka ikinen kerta.

Jonain päivänä Topi kasvaa isoksi pojaksi ja muistaa aina, että hänellä oli äiti sekä isä.

Ensimmäinen ilta kotona.

Iskän syli-apina. (27.11.2012)

"Onks toi mun Iskä?!" (01.12.2012)

Love, hugs and kisses <3  (13.12.2012)

Iskä on paras nukuttamaan - tosin nukahtaa myös itse.  (21.12.2012)

Maito maistuu kummalta vaan.  (23.12.2012)

Iloinen Iskä, kun poika tuli vastaan töihin!   (04.01.2013)

Siinä on hyvä olla, sydämen lähellä.  (08.01.2013)

Hemmoteltu! Vaunuissa ei voi nukkua, mutta sylissä kyllä ;)  (08.01.2013)

"Little help , please!"  (20.01.2013)

Yhteinen satuhetki.  (07.03.2013)

Samaa näköä?  (08.03.2013)

Ja taas se nukahti nukuttaessa..  (10.03.2013)

... ja taas!  (29.03.2013)

Juuri herännyt läheisyyttä kaipaava Nöppönen; kyllä Iskän sylissä kelpaa!  (03.04.2013)

Turvallinen olkapää.  (19.05.2013)

Yllättäen taas sylissä eikä rattaissa... ;)  (20.04.2013)

Yhteinen iloinen hetki.  (21.05.2013)

"Tätä ihmistä minä rakastan kamalasti..!"   (02.06.2013)