Epäonnistunutta

Tämä postaus on täynnä valitusta eikä se ole parhaimpia tuotoksiani. Joskus on vain pakko päästä sanomaan ääneen,  kun joku asia vaivaa.

Tuntuu, että tällä hetkellä kaikki epäonnistuu. Pitkään sujuikin ihan hyvin. Tiedän, ettei aina voi olla onnistumisen putkia, mutta silti...

Harmittaa esimerkiksi se, että sieltähän ne menkat taas tulivat. Ei sikäli yllätys, koska kierto venyi jo näin pitkäksi. Turhauttavinta tässä ehkä oli se, että jouduin aloittamaan taas keltarauhashormonin. Kroppa ei vaan halua toimia itse.. mikä tehtävässään epäonnistunut tapaus!

Tämän lisäksi tottakai laihdutus ei toimi. Lääkekuuri nostaa taas lukemia ja turvotus lisääntyy. Turha toivoakaan onnistuvansa tässäkään asiassa niin kauan, kun syön tuota hormonia.

Lääke aiheuttaa myös väsymystä ja saamattomuutta. Tuntuu, ettei jaksa mitään.  Ärsyttää, että olen nukahtanut lattialle kesken vatsalihasten tekemisen ja sohvalle, kun Topi on leikkinyt vieressä. Turhauttaa, ettei illalla jaksa nousta sohvalta hakemaan leipää tai edes lasillista vettä.

Olen epäonnistunut myös syömisien ja ruoanlaiton suhteen. Paska mutsi on syöttänyt lapselleen vähän aikaa purkkiruokia, kun kokkaaminen on venynyt myöhälle tai jäänyt välistä. Monesti tulee syötyä itse huonosti päivisin. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää.. iltapäivällä pakko syödä ja illalla taas väsyttää. Olen siis laiminlyönyt terveyttäni.

Plääh. Lista on oikeasti pitkä. Tuntuu, että liian moni asia tökkii. Juuri oma terveys, vireystila, jaksaminen, kroppa...

Ehkä nämäkin asiat vain liittyvät niihin hormoneihin. Kaikki tuntuu vaikeammalta, koska päässä flippaa kuurin takia. Ainakin päättelen näin. Kyllähän se käy järkeenkin? Vai?

On tietty niitä muitakin syitä, joiden takia stressaa. Konkreettisia juttuja eikä vain ajatuksia sekä tuntemuksia. Asioita, joita ei vain saa pois lopettamalla jonkun lääkekuurin.

Topillahan on esimerkiksi kehittymässä ongelma maidon suhteen. Alkuun oireet olivat lieviä ja suurinosa maitotuotteista sopi. Nyt ruoka-aine kerrallaan olen joutunut toteamaan, ettei tämäkään sovi enää. Hetki sitten juusto, kerma ruoassa tai vastaava pieni sopi ihan hyvin. Ei sovi enää.

Tänään Topi sai majoneesia, joka sisältää kananmunaa. Se osa, joka kosketti ihoa, aiheutti heti reaktion; punainen ihottuma.

Pelottaa, että mihin tässä ollaan menossa allergian kanssa?  Paheneeko tämä tästä vielä kovinkin? Olenko nyt kuitenkin tehnyt itse jotakin väärin tämän suhteen?

Sanotaanko, että nyt on tosiaan taas sellainen kausi, että kaikki harmittaa. Väsyttää kirjoittaa tänne blogiinkaan, koska varmaan vaan valittaisin. Enkä halua tästä mitään vikinä blogia. Vaikka joskus ärsyttääkin, ei se tarkoita sitä, että sitä kuuluu tuoda asia esille jatkuvasti.

Onneksi tiedän, että varmaan viikon sisällä puolet postauksen alkupäässä mainituista asioista helpottaa. Tiedän, että välillä pitää mennä huonommin, jotta hetken päästä kaikki voi taas olla hyvin.

Kirjoitin joskus aikaisemmin jo ihan samantapaisen postauksen. Silloin kaikki tuntui aika kurjalta ja olin varma, että pian helpottaa. Niin helpottikin, kunnes nyt taas tökkii. Tällaista tämä elämä vain on.

Kiitos, että sain vähän jakaa tuntemuksiani tietäen, että joku ne lukee ja mahdollisesti vähän välittää. Vaikka tämä blogi onkin itselleni eräänlainen päiväkirja, niin kyllä tämä on myös tärkeä vertaistuki.

Anteeksi, että kirjoitin tökerösti tämän postauksen. Kuten sanoin; oli vain pakottava tarve puhua :)

Ettei tekstistä jää vain kurja olo, niin laitan loppuun muutaman hyvänmielen -kuvan!

Iloinen lapsi on parhautta! <3

Aurinkoiset talvipäivät, oih!

Topi syö taas puuroa marjojen kera. Jes! Parasta, kun pakastin on täynnä Suomen luonnosta kerättyjä marjoja!

Yhtenä iltapäivänä poju suostui nukkumaan hetken kainalossa... ihana tunne!

Busimatkat/rattailut sujuu nykyään hyvin ja Topi kiukuttelee aina vain vähemmän!

Topissa on virtaa,  kun pienessä kylässä. Oikeastaan aika harvoin arkisin on edes aikaa murehtia. Onneksi!

Painavaa asiaa

Halloween bileistä 2011

Asioiden on pakko muuttua. En pysty enää katsomaan itseäni. Puistattaa, oksettaa ja kuvottaa. Peilistä katsova tyttö en ole minä.

Raskaus kerrytti 18kg ja roppakaupalla turvotusta. Synnärille jäi muistaakseni muutama hassu kilo, mutta en ajatellut asiaa silloin ollenkaan. Kotiuduin viikon päästä ja elämä alkoi rullaamaan. Paino laski kuin itsestään.

Vähemmän turvotusta jo.

Jouluna havaittavissa vielä pyöreyttä.

Moni ihminen tuntuu kehuskelevan sillä kuinka paino vaan putoaa ja putoaa, vaikka suuhun laittaisi mitä. Siitä voi varmaan kiittää imetystä. Imetin itse 4kk ja vaaka ilmoitti koko ajan laskevasta painosta. Ei mennyt aikaakaan, kun olin lähtöpainossa eli noin 60kg.

Tavoitteessa.

Ilo ja tyytyväisyyden tunne ei kestänyt pitkään. Alle kuukausi viimeisen maitopisaran jälkeen painoa oli kerääntynyt +3kg. Ahdistuin ja stressaannuin. Miten pitää syöminen kurissa ja harrastaa liikuntaa riittävästi,  kun on koko ajan vauvassa kiinni?

Yritin ja epäonnistuin. Syöminen muuttui huonoksi. Saatoin korvata ruoat suklaapatukoilla sekä Pepsillä. Joskus olin syömättä koko päivän ja aloitin vatsan täyttämisen vasta illalla. Yllättääkö ketään, että tämä ei auttanut tilannetta ollenkaan? Kesään mennessä painoin jo 65kg. Hyi.

Tätä kuvaa häpeän omalta osaltani syvästi...

Rupesin pikkuhiljaa katsomaan mitä suuhuni laitan. Rupesin kuntoilemaan. Halusin saada muutoksia ruokavalioon. Kysyin neuvoa ja noudatin niitä.

Söin aamupalan. Söin päivällä. Söin iltapäivällä. Napostelin illalla.

En halua kieltäytyä herkuista, koska totaali kieltäytymisellä lopputulos on vain epäonnistuminen. Vähentäminen on kuitenkin suotavaa aina. En kuitenkaan kokenut tarvetta siihen vielä. Paino putosi hyvin ja syksyllä vertasin kuvia toisiinsa. Ero oli jo huima.

Näyttää tosi hyvältä!

Vuosi synnytyksestä ja näytti tosiaan edelleen siedettävältä. Ruokavalio hapuili joskus, mutta pääosin pysyi kasassa. Herkkuja meni tasaisesti. Elämä hymyili tältä osin, vaikka lihakset olisivat olleet tervetulleita.

Sitten aloitin keltarauhashormonin syömisen. Paino räjähti käsiin. Kolmessa viikossa turposin ja painoa tuli ihan liikaa. 69kg - hyi helvetti suoraan sanoen. Nyt kavenneen mahan tilalla on iso pelastusrengas. Pyöreät kasvot näyttävät tuplat leveämmiltä. S vaatteet ovat vaihtuneet takaisin kokoon M. Itkettää.

Olen tosissani luopumassa herkuista. Sokeripossu tekee suuren uhrauksen. Litra limua päivässä on vaihtunut pariin lasilliseen. Pussi karkkia päivässä on vaihtunut kahteen viikossa. Syön ruisleipää, vaalea saa jäädä kauppaan. Korvaan pastan, riisin ja vastaavan kasviksilla,  tonnikalalla ja raejuustolla. Avocadoja, mandariineja, porkkanaa sekä kurkkutikkuja. Hyvästi nautinnollinen elämä.

Muutoksia ei ole tullut. Edes liikunta ja kuntoilu ei tunnu jeesivän. Tekisi melkein mieli alkaa oksentamaan suurinpiirtein,  koska olen epätoivoinen.  (Joo, en ala.) Mutta vihaan lukua vaa'assa ja vihaan turvonnutta mahaani.

Olenko säälittävä vikisijä? En ole. On varmasti olemassa ihmisiä,  jotka taistelevat isompien kilojen kanssa, mutta se ei oikeasti ole keneltäkään pois, että kerron ääneen mikä itseäni ahdistaa. Olen lyhyt ja 69kg on paljon tähän kroppaan. Katsokaa vaikka:

Maha pullottaa.. enää ei voi käyttää tällaisia paitoja.

Tässä asennossa ei näytä niiiiiin pahalta.

Sivusta näkyy karu totuus, kun ei jännitä vatsalihaksia.

Saa nähdä miten käy. Lähteekö kilot vai ei... pieni, mutta oikeastaan niin suuri asia. Varmasti tämä asia kalvaa jokaista ihmistä, joka asian kanssa taistelee.


Onko kellään samoja ajatuksia? Taisteleeko kukaan painonsa kanssa? Vinkkejä?


Ps. Nyt kun jätin kuurin pois, on paino kyllä pudonnut jo kilon... vihdoin!

The Reseptipostaus!

Lupasin teille jo viikonlopuksi laittaa kolme herkullista suolaista reseptiä, mutta sitten iski laiskuus liian tekemisen vuoksi. Kaikenlisäksi puuttui kuvat yhdestä reseptistä. Nyt on kuitenkin kokattu ja kuvattu tänään, joten voin vihdoin jakaa tämän ohjeen teille! Yritän kirjoittaa selkeästi.

Reseptit on napattu matkan varrelta enkä tosiaankaan tiedä niiden alkuperää. Omasta päästäni ne eivät kuitenkaan ole!

Napostelu:     Kinkku-aurajuusto suupalat

Palvikinkkupala

1 prk ananasmurskaa

Aurajuustoa (ei murua..)

1 prk Creme Bonjour Valkosipuli-tuorejuustoa

Lehtitaikinalevyjä TAI

Ruisnappeja

Paloittele kinkku astiaan. Sekoita joukkoon ananasmurska mehuineen sekä valkosipuli-tuorejuusto. Sekoita esimerkiksi sauvasekoittimella murskaksi ja lisää lopussa Aurajuustoa oman maun mukaan. (Itse laitan noin 80% mötikästä..) Sekoita kunnolla ja laita mössö jääkaappiin.

Lehtitaikinasta voit mini-piparkakkumuoteilla leikata suupalan kokoisia kuvioita, jotka sitten paistat paketin ohjeen mukaan uunissa. Tarkkaile silti koko ajan, etteivät ne pääse palamaan. Aikaa maalaisjärjen mukaan tulee vähentää, koska paistettavat ovat niin pieniä! Hieman jäähdyttyä revi/leikkaa palat poikittain kahtia ja lisää väliin täytettä. Laita valmiit herkut jääkaappiin, maistuu paremmalta kylmänä!

Ruisnapit ovat helpompia, koska niihin vain annostelet täytteen päälle. Näitä kannattaa kuitenkin säilyttää jääkaapissa pidempään, jotta nappi ehtii hieman pehmentyä. Mukavampi syödä!

Iltakevennys:   Helpot tonnikalapasteijat

Torttutaikinalevyjä

1 prk tonnikalaa öljyssä

1 prk Creme Bonjour Ruohosipuli-tuorejuustoa

Mausteita oman maun mukaan

Leikkaa sulaneet taikinalevyt ensin kahtia neliöiksi ja sitten kolmioiksi. Voitele ja paista ohjeen mukaan.

Sekoita tonnikalan sekaan tuorejuusto ja mausteet. 

Revi kolmiot kahtia ja täytä tahnalla. Nauti heti tai jääkaappikylmänä!

Pizzaperjantai:  Pizza herkkupohjalla

Taikina:

3dl maitoa

1/2 pkt hiivaa

1tl suolaa

2rkl öljyä

1rkl siirappia

1 1/2 dl kauraleseitä

6dl vehnäjauhoja

Täyte:

150g salamia

1 punasipuli

1 suippopaprika

1 prk Violan Paprika-Chilituorejuustoa

Emmental-juustoraastetta

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murustele joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on kokonaan liuennut maitoon. Lisää öljy, suola sekä siirappi. Sekoita pienissä erissä taikinaan kauraleseet sekä vehnäjauho. Sekoita alkuun puuhaarukalla ja lopuksi kädellä. Jätä kohoamaan liinalla peitettynä lämpimään paikkaan hetkeksi.

Leikkaa punasipuli ja paprika suikaleiksi. Kauli taikinasta leivinpaperin päälle iso pyöreä levy. Siirrä levy leivinpaperin avulla pellille. Voitele pohja tuorejuustolla. Levitä päälle salami, paprika- sekä sipulisuikaleet. Ripottele juusto. Taita reunaa parin sentin matkalta täytteen päälle ja paina siihen sormella ryppyjä.

Kohota liinan alla 10 minuuttia. Voitele reunat munalla.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia.

Miltä ohjeet vaikuttivat? Tulkaa kertomaan sitten mitä mieltä olitte, jos aiotte näitä kokeilla!

Topi syö

Näin pienen rauhoittumisen jälkeen jatkan kirjoittamista ja ohitan nuo anonyymien kommentit kokonaan. En ennenkään niistä ole välittänyt niin miksi välittäisin nyt? Oli muutenkin eilen hieman herkkä olo kaiken suhteen, mutta alkaakin taas olla se aika kuukaudesta ja näin synnytyksen jälkeen hormonitasot on heitelleet todella rajusti.


Teen nyt kuitenkin vähän vastalauseena kuvattoman tekstin. Kamera saa nukkua tänä iltana.

-- -- --

En tiedä, kiinnostaako ketään Topin syöminen. Kirjoittavathan aikuisetkin aamupaloistaan ja kuvaavat kahvihetkiään, joten ehkä tähän maailmaan mahtuu yksi vauvanruoka-postauskin.

Topi aloitti soseet ensimmäisen kerran 3kk aikoihin, koska pienellä todettu refluksi paheni jatkuvasti. Lääkärin mielestä kiinteään ruokaan totuttaminen oli syytä aloittaa heti. Paksu ruoka nousee epätodennäköisemmin ylös nimittäin, jos joku ihmettelee mitä hyötyä siitä muka on.

Alkuun maisteltiin muutama lusikallinen päivässä ja vastoin kaikkia suosituksia aloitin makeilla soseilla. Mustikka oli virallisesti ensimmäinen ja sen jälkeen tulivat muut marjat sekä erilaiset hedelmät. Aprikoosi ja persikka aiheuttivat ihottumaa, joten ne jätettiin pois ruokavaliosta. Näiden jälkeen siirryttiin tujumpaan sapuskaan eli ihan ruokasoseisiin. Ongelmia ei tullut ja refluksi rauhottui hieman. Ainoastaan parsakaali aiheutti kovaa mahakipua. Vasta kuuden kuukauden ikäisenä uskalsin kokeilla epäsopivia ruokia uudelleen, mutta reaktioita ei enää tullut.

Välillä tein soseet itse ja välillä ostin kaupasta. Olen aina ollut sitä mieltä, että tuskinpa ne kovin pahasta ovat ne valmiit soseet, kun niiden myynti on sallittua. Suurimmassa osassa ei ole lisättyä sokeria eikä ainakaan suolaa. Vettä toki löytyy enemmän, mutta on sekin tasan sama annanko desin kaupan laimennettua hedelmää vai muutaman lusikallisen sitä itsetehtyä täyttä hedelmää. En siis koe olevani mitenkään erityisen laiska ja huono äiti, vaikka joskus menenkin kassalle vauvanruokapurkit korissa kilisten.

Lihoihin siirtymistä yritimme 5 kuukauden iässä ja se tuotti pahasti ongelmia. Topilla meni maha kovaksi kaikista niistä ja päätin siirtyä takaisin kasvisruokaan. Piti vain huolehtia riittävästä maidon saannista, kerran liha-annos jäi pois lautaselta. Vasta joskus 10kk iän jälkeen onnistuimme lisäämään kalan ruokavalioon ja sitä Topi sitten popsi melkein joka päivä. Kuukauden aikana kokeilimme pikkuhiljaa muitakin ruokia ja vihdoin maha oli valmis vastaanottamaan kaiken.

Maitotuotteet aloittelimme pikkuhiljaa samoihin aikoihin kuin lihat uudelleen. Turkkilainen jogurtti vaikutti parhaimmalta vaihtoehdolta, koska sitähän annetaan Tukissakin jo puolivuotiaille. Topille ei tullut reaktioita, joten aloimme lisäämään myös oikeaa maitoa ruoan tai korvikkeen sekaan. Meillä juodaan luomu maitoa, koska mahdollisimman puhdas on helpointa kestää masun puolesta. Neuvolassa suositeltiin rasvatonta maitoa, mutta siihen leikkiin en kyllä lähde mukaan. Mielestäni rasvaton maito on käsiteltyä kuraa, jota en lapselleni anna. Piste. Meillä juodaan Valion kevyt luomua. Topi on syönyt aamuisin ja iltaisin myös maustettuja lasten rahkoja. Tällä hetkellä maito tosin on ollut pienellä tauolla testin vuoksi, mutta tarkoitus on ottaa se takaisin käyttöön.

Kauhean pitkä litanja siitä mitä on syöty milloinkin, mutta mitenkäs meillä sitten syödään? 

Topi on istumisluvasta asti sormiruokaillut syömisen ohella. Syy tähän on se, että se kehittää lapsen taitoja ja esimerkiksi pinsettiote tulee nopeammin. Topi ainakin oppi TODELLA nopeasti. Useimmiten laitan tarjottimelle jotakin pientä purtavaa paloissa ja väleissä syötän lusikalla ruoan. Liikenteessä, jos en kehtaa alkaa sotkemaan annan tyhjän lusikan pojan käteen.

Näistä toiminnoista on ollut hyötyä ja uskon, että tämä poika syö kohta jo itse. Tiedän, että sormiruokailu sotkee järkyttävästi, mutta toisaalta en voi viedä pienen lapsen luontaista halua oppia itse. Enkä halua olla kahden vuoden päästä vielä syöttiksen toisessa päässä tyrkkimässä ruokaa lusikalla suuhun. 

Sormiruokaillaanko teillä?

Loppuun laitan vielä esimerkin siitä mitä päivän aikana syödään. Jos unohdin jonkin oikeasti oleellisen asian tästä tekstistä, niin please kommentoi ja kysy!

Aamupala klo 09-10

Puuro = Muksun valmisjauhepuuro, ihan ehdoton suosikki on mannapuuro. Silmät sirrissä on niin helppoa lämmittää korviketta mikrossa ja heittää jauhe sekaan. VALMIS. Ja ihan aitoa puuroa sekin on, vaikka onkin jauheen muodossa.

Sose/Kiisseli = Yleensä ihan Piltin/Muksun valmiita ruokia suoraan kaupanhyllyltä sekoitettuna puuron sekaan.

Talkmurut/Leipä = Puuron valmistamisen ajan tekemistä pojulle.

Vitamiinitippa = Yksi tippa D-vitamiinia joka aamu puuron sekaan.

Maitohappobakteeri-kapseli = Kapselin sisältä jauheet puuron sekaan. Tutkitusti maitohappobakteerin syöminen vaikuttaa lapsen terveyteen positiivisesti, kun sitä käyttää säännöllisesti vauvasta asti.

Makurahka = Pieni danoninon mansikka/banaani/omena rahka, JOS jää vielä nälkä.

Hakkarainen-pastilli = Xylitol pastilli imeskeltäväksi katkaisemaan happohyökkäys.

Lounas klo 12-13

Kasvis-sose = Yleensä kaupan valmis kasvis-sosepurkki, erityisesti bataatti-kesäkurpitsa on suurta herkkua.

Hedelmä/Marjasose = Tämäkin aika usein kaupasta ostettu, mutta joskus myös suoraan pakkasesta otettu äidin pikku kätösin tekemä smoothie. 

Leipä = Sormiruokailu täytyy muistaa joka ruoalla.

Hakkarainen = Happohyökkäys katki.

Välipala klo 14-16

Hedelmä = Useimmiten banaani.

tai

Hedelmäsose = Yleensä ollaan liikenteessä, joten valmispurkki tai sitten Ella's Kitchenin riisi/jogurtti/hedelmä "brekkie".

tai

Leipä/Riisipiirakka = Jotakin mitä kaupasta tulee haettua.

Hakkarainen = Hampaita suojellaan edelleen.

Päivällinen klo 17-18

Liha/Kala/Kasvis = Yleensä joko pakkaseen tehty ruoka, meidän ruoasta sivuun otettu osa, kaupasta ruokatiskiltä haettu annos tai ravintolasta/kahvilasta tilattu ruoka.

Jälkkäri = Hedelmäsose, hedelmä, smoothie tai vastaava.

Raejuusto = JOS ollaan kotona, niin lisään ruokaan.

Riisikakku/Maissinaksu = Turvallinen ja siisti sormiruokailtava liikenteessä.

Hakkarainen = Vieläkin jaksetaan huolehtia hampaista.

Iltapala klo 19-19.30

Puuro = Samaa mitä aamullakin syöty eli mitä kaapista löytyy.

Sose/Kiisseli = JA taas samaa mitä aamulla puuron sekaan.

Makurahka = Danoninon pieni rahka.

Iltapalalla ei sormiruokailla, kun yleensä väsypeikko on jo kylässä. Myöskään Hakkaraista ei oteta, koska kylvyssä pestään hampaat.

Nämä olivat suuntaa antavia ja jotakin saattoi jäädä välistä, mutta näin Topi about syö päivän aikana. Määriä en jaksanut kirjoitella, mutta aika pieniä annoksia. Puuroa lautasen pohjallinen ja ruokaa pieni purkki. Leipääkin vain 1/4 kokoinen palanen, josta osa päätyy koiralle. Mutta hyvin tuo kasvaa, että ihan kaverin omaa tahtia mennään.

Maitoa Topi juo aamupalan jälkeen mennessään päikkäreille 100ml. Seuraavan kerran iltapäivällä 200ml, kun TAAS mennään nukkumaan. Illalla menee myös noin 200ml ja yöunille mennessä 100ml. Yöllä heräillään noin klo 24-02 ottamaan 100ml ja aamuyöstä klo 05-06 noin 100ml. Joskus yö menee ainoastaan ekalla syötöllä. Eli maitoa uppoaa 600-700ml noin karkeasti vuorokaudessa.

Olen ehkä vähän vastarannan kiiski joissakin asioissa, mutta en suostu pakottamaan poikaa vähentämään maidon juomista tai en suostu väkisin katkaisemaan yösyöttöjä. Eiköhän ne lopu, kun Topi on siihen itse valmis.

Nyt.. on aika kaatua sänkyyn. En kestä tätä väsymystä, joka nykyään piinaa....

Makee teksti

Tällä kertaa kirjoitan tekstin, joka liittyy itseeni. En kerro mitään syvimpiä salaisuuksia tai kerro lemppari musastani. Nyt tulee hieman erilaisempi postaus.


-- -- -- --


Sokeripossu. Donitsirohmu. Salmiakki-addikti. Suklaa-ahmatti. Herkkup***e.


Niinpä niin. Neljä kohtaa viidestä täsmää. Tämän postauksen jälkeen tiedät mitkä. Huom. Saa skipata, jos ei kiinnosta.


Lapsena meillä syötiin todella vähän karkkia, suklaata tai muitakaan herkkuja ja meidän synttärit tunnettin "terveys synttäreinä". En koe, että olisin tullut kohdelluksi väärin ja on erittäin hyvä, ettei lapsen kroppaa täytä sokerilla. Senhän ehtii sitten tehdä aikuisenakin.

Joskus ala-asteen jälkeen alkoi karkki houkuttelemaan ja siskojeni kanssa käytiin ostamassa lähikaupasta "salaa" namusia. Muistan pienet mentos-pötköt ja karkkirasiat. Nykyään puhutaan jo jumbopusseista.

Mitä enemmän rahaa tuli, sitä enemmän kiinnosti kaupan herkut. Sen aikaisen parhaan kaverini, joka sattui myös olemaan siskopuoleni, kanssa tyhjensimme koulun lähikauppaa välitunneilla. Tuli syötyä irtokarkkeja, suklaalevyjä, jäätelöä, keksejä ja limua. Siis ihan järjetöntä, mutta saatettiin ostaa 12 päkki jäätelötuutteja ja vetästä kaikki kotimatkalla.   _HYI_  !!

En ymmärrä miten olen pysynyt kropan suhteen hyvässä kunnossa sillä syömisellä tai miten ensimmäinen reikä hampaisiini ilmestyi vasta raskauden jälkeen. Jopa sairauteni oli loistavassa tasapainossa tuolloin.


Teinivuosien jälkeen innokas herkkujen popsiminen rauhottui. Tähän vaikutti omilleen muutto. Töissä tuli käytyä eikä siellä pystynyt tai edes saanut popsia mitään. Tienasin myös todella vähän eikä ollut penniäkään ylimääräistä upottaa karkkipusseihin. Limua olen juonut tasaiseen tahtiin jo monta vuotta, joskus tosin enemmän ja joskus vähemmän.

Raskauden aikana makeanhimo katosi tyystin enkä syönyt piiiiitkäään aikaan mitään herkkuja. Verigreippi, paistetut kasvikset ja muu suolainen ruoka himotti ihan hulluna. Näillä mentiin noin rv 30 asti, kunnes iski suklaanhimo. Yllättävää sinänsä, koska en koskaan ole suklaasta välittänyt. Salmiakki on ollut ehdoton suosikkini, mutta sitähän en korkean verenpaineen takia saanut syödä. Inhokki oli sitten vaniljajäätelö; en yksinkertaisesti voinut sietää sitä sen kahdeksan kuukauden aikana.

Topi syntyi ja makuaistit muuttuivat. Imetyskin vei osansa ja tuntui koko ajan väsyneelle. Oli pakko saada sokeria usein, jotta heikottava olo katoaisi. Salmiakkia tosin en ole pystynyt syömään juuri yhtään raskauden jälkeen, ainoastaan toffeen muodossa. Laihduin todella hyvin ja olin muutamassa kuukaudessa omissa mitoissani. Imetys loppui pikkuhiljaa siinä 4-5 kuukauden kohdalla, mutta epäterveellinen herkkujen napsiminen jatkui. Söin karkkia ja pullaa ja suklaata ja... vaikka mitä. Jostain syystä vaikka ei edes tehnyt mieli herkkuja, sokerikoukku oli paha ja aina lähti kaupasta se herkkupussi mukaan.

Kiloja tuli ja paljon! Oli pakko alkaa ottamaan itseään niskasta kiinni. Hetken olen nyt taistellut näiden himojeni kanssa. Vihdoin pystyn kävelemään kaupasta ilman sitä pientä suklaapatukkaa, joka tekee mieli ostaa. Tiedän, että se on vain mieliteko enkä oikeasti koko patukkaa tarvitse. Olen ostanut kotiin esimerkiksi merkkareita lievittämään karkkihampaan kolotusta. Niitä ei pysty kovin montaa popsimaan, kun alkaa jo ärsyttämään.

En ole koskaan ymmärtänyt karkkilakkoja tai himolaihdutusta. Olen enemmän liikunnan ja terveellisen ruoan perään. Haluan silti suoda myös itselleni joskus ne elämykset ja haluan ostaa jotakin hyvää, jos sitä oikeasti tekee mieli. Niin olen nyt edennyt asian kanssa. Kaupassa mietin haluanko jotain oikeasti vai ainoastaan siksi, että pätkis on asetettu kassahihnan viereen houkuttelevasti.

Mielestäni olen laihtunut ja samalla pystyn kokemaan makunautintoja välillä. Jonain viikkona se on neljä karkkipussia ja joskus se on yksi. En viitsi stressata asiaa liikaa, mutta todellakin keskityn päätöksiin paremmin. Tällä mennään.

Listaan kuvina suosikkiherkkuni:

Vanha Uutuus. Ihanaa, että nämä on taas kaupoissa!

Ehdoton dippisuosikki sipsien kanssa!

Donitseja voisin syödä AINA!

Paras limu! Cokis kakkosena.

Jäätelömaku tulee kalliiksi, tosin vaniljaisia en syö edelleenkään.

Paras musta karkki. Etenkin, jos dippaa valkosipulidippiin.

Lähiaikoina on tullut ostettua tämä pussi. 

Kestosuosikki.

Niiiiiin hyviä. Tämän vuoden uutuus.

Jos syön suklaata, niin tämä lähtee kaupasta mukaan.

Näillä on hyvä lieventää makeanhimoa, tosin niitä ruskeita vihaan.

Parhainta koko maailmassa on IRTOKARKIT.

Ps. Kuvat on haettu googlesta, anteeksi huonolaatuisuus.


Jos sinun pitäisi mainita YKSI suosikki karkkipussi, mikä se olisi? Vastanneiden kesken suoritetaan arvonta, jossa voi voittaa kyseisen karkkipussin. HUOM. Myös suklaalevyt lasketaan. Edellytyksena se, että herkku löytyy ruokakaupasta. Varaudu antamaan siis osoitteesi.

Topin päivä liikenteessä

Monissa blogeissa olen lueskellut toisten lasten erilaisista päivistä. Pitkään jo olen miettinyt, että väsään samanlaisen postauksen myös itse. Tosin poikkean tästä muotista sillä tapaa, että teen postauksen Topin päivästä liikenteessä. Mitä tapahtuu, kun astutaan ulos ja lähdetään esimerkiksi kirppareille? Miten sujuu olemiset, nukkumiset ja syömiset? Milloin herätään ja mitä tehdään kotona kun palataan?


---


Kello pärähti tänä aamuna poikkeuksellisesti 07.15. Silmät ristissä nousin sängystä sulkemaan ärsyttävän renkutuksen. Kurkkasin Topia, mutta tämäpä veteli vielä sikeitä ihan tyytyväisenä. Ihan hyvä sinänsä, koska meillä oli aamuhommiin aikaa tunti ja sain siis meikata rauhassa. Meikkaaminen on itselle sellainen asia, jonka avulla herään aamuisin. Olen KAMALA aamutorkku ja ripsarin kanssa väkertäminen vaatii sen verran tarkkuutta, että siinä piristyy hetkessä.

Pieni uninen poika.

Meikkasin ja pidin ääntä, valot oli päällä, mutta poika vaan nukkui. Olin ekaa kertaa siinä tilanteessä, että piti herättää Topi. Mietin erilaisia tapoja tähän ja päätin kokeilla musiikkia. Epäonnistuin surkeasti. Tai siis kyllä poju heräsi, mutta säikähti ihan kamalasti. Nappasin toisen siis kainaloon hetkeksi ja mentiin sängylle heräilemään. Nopeasti tuttu ilopilleri tuli esiin ja syötiin mannapuuro, puettiin ja lähdettiin. Oli ihan kamalan kylmä pihalla, joten otettiin nyt ekaa kertaa vk-haalari käyttöön. Siinä vaan oli se kurja juttu, että haalarin lahkeet ovat liian lyhyet. Hienoa.. täytyy siis metsästää uusi.

Hereillä!

Edellisenä iltana bongasin erään kirpparin sivulta, että sinne oli tullut kullanarvoinen pöytä. Hehe, vaatteitahan ne vain on. Päätettiin kaverin kanssa, että mehän ne kanssa haetaan sieltä. Tähdättiin paikalle siis noin puolisen tuntia ennen paikan aukeamista. Meinasin myöhästyä pahasti, koska bussi tuli 7 minuuttia etuajassa. Onneksi kerkesin toiseen, koska juoksin pysäkille kuin kilpahevonen (ainakin näytin varmaan hevoselta). Näin ollen ehdin siis myös junaan, jossa kaveri odotteli vauvansa kanssa.

Väsy pikku-ukko odottelee junaa saapuvaksi. Huom. lämpimät vaatteet.

Juna oli täysi, jatkobussi meni nenän edestä.. mutta perille päästiin. Ei huvittanut seisoa puolta tuntia paikallaan, joten käveltiin vähän ympäristössä. Huomattiin kesken meren ihailun, että oville käveli kaksi äitiä. Siinä vaiheessa tuli sellainen "NOUUUU" hetki, kun oltiin niin hölmöjä ja jätettiin meidän paikka. Onneksi nämä äidit ajattelivat samoin kuin me ja hekin lähtivät kävelylle. Rynnättiin oven eteen kuin haukat ja naurettiin meidän hulluudelle. Kuka oikeasti on näin vaatteiden perään? Ööö...

Vettä ihailemassa.

Lopulta parkkeerattiin oven eteen ja Topi nautti ihanista syksyn lehdistä.

Sain mitä halusin ja tämän jälkeen tuli taas se ihana tunne, jota en osaa selittää. Innostunut, onnekas ja iloinen. Tämän takia käyn kirppareilla; paljon halpaa ja mahtavaa löydettävää! Hullu mikä hullu.

Edellinen jäikin sopivasti pieneksi! Pientä haituvaa, ei vikoja. 9€

Kaappiin odottamaan, oli vaan niin halpa... Kuin uusi. 13€

Pesua vailla, ei vikoja. 4€

Tätä metsästettiin. Ei vikoja! 8€

Ei vikoja. 7€

Kirpparikierroksen ajan Topi leikki tietysti muiden lasten kanssa kiltisti. Tosin kerran taisi kaverin vauvaa tukistaa.. huoh! Vauvat ei tunnu aina tajuavan mikä sattuu ja mikä ei. Poju osaa kivasti jakaa leluja ja antaa niitä mielellään muille, jos joku haluaa juuri sen mikä on Topilla kädessä. Me ollaankin harjoteltu kotona TOSI paljon kiitos ja ole hyvä -leikkiä. JEE, tuottaa tulosta! (Ei löytynyt tältä päivää kirpparileikki-kuvia, mutta lisään muutaman vanhan, ettei postaus ole pelkkää sepustusta..)

Suurinosa ajasta on vain vilinää.

Yleensä, jos kierretään parit kirpparit läpi niin pidetään taukoja väleissä. Onhan lasten pakko syödä, rentoutua ja saada kuiva vaippa päälle. Helsingissä paras paikka on ehkäpä Kamppi, koska siellä on suhteellisen laadukas lastenhoitohuone. Tilava huone vaipanvaihtoon (kolme paikkaa), leikki-alue ja paikka, josta löytyy mikro sekä syöttötuoleja. Käydään kuitenkin usein Cafe Picnicissä, koska sieltä saa lastenannoksen neljällä eurolla. Siihen kuuluu mehu/maito, rusinat ja uuniperuna esim lohella, kurkulla ja patongilla.

Vanhempia kuvia Kampin hoitohuoneesta.

Siistit lattiat, joilla voi ryömiä.

Kiipeilypaikkoja Topille..

Ja niiiin ihanat leikkijutut seinällä. Topi on ihan hulluna niihin. Kamala itku tuli tänään, kun piti lähteä.

Yleensä Topi nukkuu päiväunet heti herättyään tai ainakin muutaman tunnin sisään. Ihmettelin, kun kaveri oli vuorotellen möksmöks ja vuorotellen höhötteli itsekseen. Ratikkamatka oli aika mielenkiintoinen, kun kaksi lasta kiljui vuorotellen. Itseäni ei lapsen itku haittaa, mutta muita tuntuu vaivaavan ja pitää sitten mulkoilla oikein kunnolla. Sille vauvan itkulle ei vaan aina voi mitään. Tosi usein olen huomannut, että jotkut vanhukset ovat suurinpiirtein jakamassa vuoden paskin mutsi palkintoja, kun lapsi pitää vähänkin liian kovaa meteliä.

Iloinen vauva.

Vihainen vauva.

Yleensä Topi viihtyy aika hyvin bussissa eikä kiukuttele. Itku alkaa väsyneenä tai masun kurniessa. Inhimillistä siis. Toiset lapset viihtyy matkustaessa ja toiset ei. Kyllä Topiakin saa joskus viihdyttää leluilla, pelleilyllä tai ottamalla syliin. Mikäs sen parempaa, kuin katsella ikkunasta ohikiitäviä maisemia? En kyllä itsekään jaksaisi istua puolta tuntia rattaissa bussin seinä naaman edessä. 

Tällä kertaa ajattelin vinkumisen ja ailahtelevan mielialan johtuvan nälästä, koska aamupuurosta oli jo aikaa. Mentiin kauhealla tohinalla syömään, mutta ruokakaan ei pojalle maistunut. Topin kaveri söi sitten senkin edestä. Jatkettiin matkaa Lindexille palauttamaan vaatteita, koska niissä oli häläreistä jääneitä reikiä. Palautukseen meni varmaan joku 10 vaatetta yhteensä.. Ihan naurettavaa, että sitä varashälytintä ei voi tunkea parempaan paikkaan. Saatiin hyvitykset kortille ja vielä alekupongit päälle. Kummastelin kuittia allekirjoittaessa sitä, että oli yhtäkkiä niin hiljaista. Vilkaisin taakse ja Topi oli sammunut rattaisiin pystyyn. Tajusin hämilläni, että kello oli jo kaksitoista eikä yhtiäkään päikkäreitä oltu nukuttu. Harvinaista, että meillä nukahdetaan ilman maitoa, mutta raukka olikin niin rätti väsynyt. Yleensä kyllä huomaan HETI, kun on aika mennä nukkumaan, koska Topi tavallaan pyytää sitä. Tällä kertaa kävi näin.

Siihen putosi.

Raukka </3

Lindexilta otin tällaisen osana hyvitystä. 9,95€

Tauon jälkeen käytiin enää yhdellä toisella kirpparilla. Ei haluttu koko päivää olla liikenteessä tällä kertaa. Turha reissu omasta puolesta, koska kaikki ihanat miikkarit oli tahrallisia. Kuinka joku edes jaksaa myydä sellaisia eteenpäin? HUOH. Aappamakuupussin kuitenkin bongasin ja olihan se pakko ostaa. Topi käyttää vielä nimittäin niitä alustoinan mm. meidän sängyssä nukkuessaan. Eikä ollut mitenkään kamalan kalliskaan. Noh, säästyipä rahaa sitten kerran muuta ei löytynyt.

Hyväkuntoinen, 8€

Kotimatkalla on yleensä pakko poiketa hakemaan välipalaa kaupasta. Topi tykkää kamalasti Ella´s Kitchenin soseista. Ne on oikeasti hyvänmakuisia, kivoja yhdistelmiä ja käteviä syöttää vaikka bussissa. Hintaa on toki melkein 2e/kpl, mutta laadusta maksan!

Hypättiin välipalan jälkeen molemmat omiin busseihimme ja matka kotiin alkoi. Topi halusikin sopivasti nukkumaan päivän toiset päikkärit. Maitopullo suuhun ja se oli siinä. Itse selailin nettikirppareita sen aikaa ja katselin tulisiko mitään löytöjä. Tällä kertaa ei napannut. Eikä sitä rahaakaan kyllä nyt taida kamalasti olla enempää. Parit omat tuotteet sain kyllä myytyä. Topi nukkui varmaan noin 45 minuuttia ja heräsi auton varashälyttimeen meidän parkkipaikalla. Samu oli töistä matkalla kotiinpäin, joten kävin vain postilaatikolla pyörähtämässä ja sitten palattiin pysäkille iskää odottamaan. Postilaatikossa odotti muutama nettilöytö.

Päikkäreille maidon avulla.

"Kuka sieltä heräsi?"

Hieman haituvaa, enemmän käytetty. 5€

Uudenveroiset. 18€

Hyväkuntoinen pieneksi jääneen tilalle. 12€

Siinä oli Topi liikenteessä. Kirjoitin niin paljon, että en tässä vaiheessa tiedä tuliko tekstistä yhteneväinen ja järkevä vai ei! Jatkan vielä tähän hieman siitä miten sitten loppupäivä sujui, mutta sen teen lyhyemmin kuvien avulla.

Iskää vastaan on kiva mennä, kun Topi aina riemastuu heilumaan ja kirkumaan onnesta.

Käytiin kaupassa pikaisesti ostamassa ruokaa.

Leikittiin hetki hiekkiksella eli syötiin hiekkaa kilokaupalla taas.

Unohtamatta sitä, että silmiinkin oli pakko sitä hiekkaa tunkea.

Topi on kontannut koko päivän ja olisi halunnut lähteä ihanan hauvan perään.

Sisälle päästessä poika oksensi vaatteille ja vaihdettiin uusi jumpperi päälle. Topi leikki itsekseen, kun äiti siivosi ja iskä laittoi ruokaa.

Iltaruoasta osa päätyi jumpperille, joten taas meni vaatteet vaihtoon. Ei ollut vihannes lasagne Topin mieleen.

Hetkeäkään ei saanut syödä rauhassa, kun eräs oli kerjäämässä sapuskaa vieressä.

Luettiin satuja, kuunneltiin musiikkia, tanssittiin ja sitten tulikin iltapalan aika. Mannapuuroa marjoilla ja banaanirahkalla.

Syömisen jälkeen on aina iltakylvyn paikka. Topi jaksaa joskus istua ammeessa jopa puolikin tuntia.

Kylvyn jälkeen tulee aina pieni virtapiikki, joka puretaan sängyssä riehumalla.

Sitten pestään hampaat ja se vasta kivaa onkin.

Topi harjoittelee myös itse.

Hups, pikku vintiö karkasi leikkimään vielä. Joskus Topia ei väsytä ihan heti, mutta menee kuitenkin
nukkumaan aina, kun sänkyyn laitetaan.

Omassa sängyssä on parasta nukkua puhtaissa lakanoissa. Maitopullon myötä tulee uni ja seuraavan
kerran herätään puoliltaöin vinkumaan tuttia. Aamuyöstä tarvitaan maitohörppy, jolla jaksetaan sinne 7-9 asti.

Sellainen oli tämä päivä. Jokainen on erilainen ja oikeastaan ikinä ei tehdä samoja asioita. Tästä sai kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä miten päivät sujuvat.

Miltäs näytti? :)

Loppuun haluan kerrankin laittaa pari biisiä youtubesta. Ja nämä liittyvät kyllä tekstiin, koska kuunneltiin nämä Topin kanssa illalla.

Tätä biisiä Topi vihaa. Vihasi jo pienenä vauvana ja aina kiukutteli, kun tuli tvstä. Tänään alkoi jo kahdesti itkemään, kun laitoin soimaan. Aamulla ensimmäisenä sekä illalla. Ei väkisin!

Topin lempibiisi ja tämäkin jo vauva-ajoilta. Topi pisti kunnon pepun heilutuksen pystyyn, kun laitoin soimaan. Tanssittiin yhdessä.

Uusi sekopää-biisi, jota kunnellaan. Jää ikävästi päähän soimaan.