Painavaa asiaa

Halloween bileistä 2011

Asioiden on pakko muuttua. En pysty enää katsomaan itseäni. Puistattaa, oksettaa ja kuvottaa. Peilistä katsova tyttö en ole minä.

Raskaus kerrytti 18kg ja roppakaupalla turvotusta. Synnärille jäi muistaakseni muutama hassu kilo, mutta en ajatellut asiaa silloin ollenkaan. Kotiuduin viikon päästä ja elämä alkoi rullaamaan. Paino laski kuin itsestään.

Vähemmän turvotusta jo.

Jouluna havaittavissa vielä pyöreyttä.

Moni ihminen tuntuu kehuskelevan sillä kuinka paino vaan putoaa ja putoaa, vaikka suuhun laittaisi mitä. Siitä voi varmaan kiittää imetystä. Imetin itse 4kk ja vaaka ilmoitti koko ajan laskevasta painosta. Ei mennyt aikaakaan, kun olin lähtöpainossa eli noin 60kg.

Tavoitteessa.

Ilo ja tyytyväisyyden tunne ei kestänyt pitkään. Alle kuukausi viimeisen maitopisaran jälkeen painoa oli kerääntynyt +3kg. Ahdistuin ja stressaannuin. Miten pitää syöminen kurissa ja harrastaa liikuntaa riittävästi,  kun on koko ajan vauvassa kiinni?

Yritin ja epäonnistuin. Syöminen muuttui huonoksi. Saatoin korvata ruoat suklaapatukoilla sekä Pepsillä. Joskus olin syömättä koko päivän ja aloitin vatsan täyttämisen vasta illalla. Yllättääkö ketään, että tämä ei auttanut tilannetta ollenkaan? Kesään mennessä painoin jo 65kg. Hyi.

Tätä kuvaa häpeän omalta osaltani syvästi...

Rupesin pikkuhiljaa katsomaan mitä suuhuni laitan. Rupesin kuntoilemaan. Halusin saada muutoksia ruokavalioon. Kysyin neuvoa ja noudatin niitä.

Söin aamupalan. Söin päivällä. Söin iltapäivällä. Napostelin illalla.

En halua kieltäytyä herkuista, koska totaali kieltäytymisellä lopputulos on vain epäonnistuminen. Vähentäminen on kuitenkin suotavaa aina. En kuitenkaan kokenut tarvetta siihen vielä. Paino putosi hyvin ja syksyllä vertasin kuvia toisiinsa. Ero oli jo huima.

Näyttää tosi hyvältä!

Vuosi synnytyksestä ja näytti tosiaan edelleen siedettävältä. Ruokavalio hapuili joskus, mutta pääosin pysyi kasassa. Herkkuja meni tasaisesti. Elämä hymyili tältä osin, vaikka lihakset olisivat olleet tervetulleita.

Sitten aloitin keltarauhashormonin syömisen. Paino räjähti käsiin. Kolmessa viikossa turposin ja painoa tuli ihan liikaa. 69kg - hyi helvetti suoraan sanoen. Nyt kavenneen mahan tilalla on iso pelastusrengas. Pyöreät kasvot näyttävät tuplat leveämmiltä. S vaatteet ovat vaihtuneet takaisin kokoon M. Itkettää.

Olen tosissani luopumassa herkuista. Sokeripossu tekee suuren uhrauksen. Litra limua päivässä on vaihtunut pariin lasilliseen. Pussi karkkia päivässä on vaihtunut kahteen viikossa. Syön ruisleipää, vaalea saa jäädä kauppaan. Korvaan pastan, riisin ja vastaavan kasviksilla,  tonnikalalla ja raejuustolla. Avocadoja, mandariineja, porkkanaa sekä kurkkutikkuja. Hyvästi nautinnollinen elämä.

Muutoksia ei ole tullut. Edes liikunta ja kuntoilu ei tunnu jeesivän. Tekisi melkein mieli alkaa oksentamaan suurinpiirtein,  koska olen epätoivoinen.  (Joo, en ala.) Mutta vihaan lukua vaa'assa ja vihaan turvonnutta mahaani.

Olenko säälittävä vikisijä? En ole. On varmasti olemassa ihmisiä,  jotka taistelevat isompien kilojen kanssa, mutta se ei oikeasti ole keneltäkään pois, että kerron ääneen mikä itseäni ahdistaa. Olen lyhyt ja 69kg on paljon tähän kroppaan. Katsokaa vaikka:

Maha pullottaa.. enää ei voi käyttää tällaisia paitoja.

Tässä asennossa ei näytä niiiiiin pahalta.

Sivusta näkyy karu totuus, kun ei jännitä vatsalihaksia.

Saa nähdä miten käy. Lähteekö kilot vai ei... pieni, mutta oikeastaan niin suuri asia. Varmasti tämä asia kalvaa jokaista ihmistä, joka asian kanssa taistelee.


Onko kellään samoja ajatuksia? Taisteleeko kukaan painonsa kanssa? Vinkkejä?


Ps. Nyt kun jätin kuurin pois, on paino kyllä pudonnut jo kilon... vihdoin!

Mitkä vaatteet ekaan kuvaukseen?

Topilla on huomenna ensimmäinen "koulukuvaus" eli siis oikeasti ihanan vauvakerhon järkkäämä tilaisuus, jossa saa niitä peruskuvia otattaa. Kuvauttaminen ilmaista, valokuvat maksaa jonkun verran.

Meillä on paljon ihania vaatteita. On ollut vaikea valita jo niihin omiin kuviin aina edustusvaatteet, joten nyt pyörin ja hyörin ajatuksissani; mitkä vaatteet haluan nähdä loppuelämäni niissä ihka ensimmäisissä kuvissa?

Turhamaista jonkun mielestä ihan varmana, mutta tämä on vähän sama juttu kun ihan ne omatkin vaatteet aikanaan koulukuvissa. Kyllä sitä haluaa vain parasta, kun kyseessä on kuitenkin valokuva, joka menee sukulaisillekin. Varmasti moni muukin äiti on repinyt hiuksensa päästään näin yksinkertaisen asian takia?

Mutta pitäisikö lapsi pukea kauluspaitaan tai bodiin? Vihaan itse sellaisia ylikaiken, koska ne on jollain tasoa tosi höntin näköisiä. Ainakin Topilla. Haluaisinko tyylikkäät ja siistit vaatteet? Muodikkaat? Vai syötävän suloiset? Topi on suloisen pyöreä vauva, joten esimerkiksi eläinteemaiset tai meandin vaatteet istuvat hyvin. Mutta niin istuu ne "baseball"-takitkin.

Vieritän tämän nyt teidän niskoille, sori.
Ihanat 173 lukijaa! Auttakaa turhamaista äippää "hädässä" :D (+ muut bloglovineista ja muista sekä anonyymit sivustaseuraajat!)

Ps. Kuvasin parhaat yhdistelmät... kuvien määrästä voi varmaan suhteuttaa omaa valinnan vaikeuttani...


Jumppikset olisivat siitä hyvä vaihtoehto, että ne ovat vauvamaisia eikä näytä siltä, kun vauva olisi tungettu mahdollisimman epämukavaan asuun. Tässä mielestäni parhaat viisi:

1. Tätä dinopukua ajattelin ihan alunperin.

2. Turkoosi sopii Topille hyvin.

3. Uusin meandin jumppis olisi myös ihan kiva kuvissa.

4. Ja sitten yksi hillitympi jumppis.

5. Tähtikuvio toimii myös aina.

Sitten onkin erilaisia settejä. Housuja/paitoja, housuja/bodeja ja haalareita:

6. Tämä setti sopii Topille niiiin hyvin, on vauvamainen ja ihana. Mutta näyttääkö
kivalta kuvassa?

7. Pirtee syksyteemainen meandi setti. Liian tyttömäinen?

8. Tämä olisi tyylikäs, mutta mustavalkoista muistaakseni piti vältellä?

9. Pilvihuppari ruskeilla housuilla? En ehkä tykkää itsekään niin paljoa..

10. Kiva raitasetti, siisti ja hillitty. Mutta liian perus?

11. Paras yhdistelmä meandia ja popia. Pirteäkin!

12. Tässä olisi teemaa huivissa ja housuissa. Paita ei näytä noin hölmöltä sitten päällä,
mutta onko tämäkään ihan niiin kiva?

13. Yksinkertainen, toimiva.

14. Tämä on virallisin yhdistelmä, mitä voisin harkita.

15. Suloinen setti. Kettu tosin näyttää vähän hullulta...

Mikä toimii parhaiten? Minkä itse valitsisit? MIKSI?


Saa nähdä miten kuva onnistuu. Topille alotettiin tänään lääke korvatulehdukseen ja on muutenkin vähän ressu. En usko, että kovin helpolla hymy irtoaa. Ei se tosin haittaa, koska ainakin kuva sitten on luonnollinen. Useammin Topi näyttää söpön hämmästyneelle, kun hymyilee!

A Beautiful Body

MAMI GO GO:sta räjähdysmäisesti levinnyt ilmiö on saavuttanut myös tämän blogin. Kyseisen blogin kirjoittaja on haastanut ihmiset laittamaan itsestään kuvan ja pienen tarinan. Kuvan tulee olla aito ja rehellinen, tästä hetkestä otettu vartalokuva raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Haaste on heitetty - ja otan sen vastaan.


A Beautiful Body


En tykkää kropastani. En tykkää löllyvästä kengurunnahkapussista mahan tilalla. En tykkää suuresta takapuolestani. En tykkää roikkuvista käsistäni. En tykkää numeroista vaa'an näytöllä. En tykkää pyöreistä kasvoistani. En tykkää pulleasta löllyvästä olemuksestani.

Mutta hyväksyn näistä jokaisen, koska ne ovat jälkiä upeasta matkasta, jonka olen kokenut tullakseni pienen ihmeellisen pojan äidiksi.

Olen aina ollut kapea ja urheilullinen. Nyt lihaksien tilalla on pehmeää kudosta, jota moni tässä maailmassa kammoaa ja välttelee.

En silti vihaa itseäni. Tiedän, että raskaus muuttaa kroppaa ja olin siihen valmis. Tiedän, että synnytyksestä on vasta yhdeksän kuukautta ja pienellä työllä saan varmasti tämänkin ruhon kapeammaksi. Ymmärrän myös, että joitakin asioita tulen kantamaan mukanani loppuelämän, mutta hyväksyn sen.

Minä olen äiti. Tämänhetkinen elämäni on kliseisesti sanottuna niin kaunista, että kyllä sinne yksi virtahepo mukaan mahtuu.

Sen pidemmittä löpinöittä, tässä tulee kuvat. Teki mieli muokata, vetää mahaa sisään ja vaikka mitä. Haasteeseen kuuluu kuitenkin laittaa rehelliset kuvat, joten näin teen. Ei vaatteita hämäämässä, ei meikkiä kaunistamassa. Tässä olen aito minä:

Juttuja kuvina

Tästä tulee nyt kuvapainotteinen postaus! (Kuvien laadussa voi olla vikaa, koska opettelen uuden SAMSUNGIN kameran käyttöä vielä ;) ((Kaikki kuvat kännykällä otettuja, osassa sitten taas upea laatu näkyy!)) Ei ole aikaa kirjoitella pidempään, kun yritän päästä uuteen rytmiin. Aamulla on myös jotakin jännittävää edessä ja sen vuoksi haluan pian nukkumaan!

--- --- ---

Alethan ovat nyt meneillään kaupoissa ja on tullut hankittua vaikkapa mitä! 

Lindex 92cm

Lindex 74cm

Lindex 80cm

Yllä olevat vaatteet maksoivat yhteensä noin 10 euroa. Lindexillä oli tarjous, että alennuksien päälle kanta-asiakkaille vielä 20% lisää alea. Nuo ostin jo eilen samalla reissulla, kun mies haki oman Samsung nelosensa! Kävin myös tänään Lindexissä shoppailemassa, koska halusin itselleni vaatteita. Laskin, että kaikki ostokset olisivat maksaneet yhteensä 155€, mutta alennuksien jälkeen hintaa tuli noin 40€. Huhhuh mikä säästö!

Lindex 86cm ja 16/18

Lindex koko 38

Shoppailu apulainen.

Sovituskoppi-posetukset. Kerrankin mahduin koppiin rattaiden kanssa!

Lindex: Oranssi paita koko M ja Farkut koko 31/32

Lindex Paita koko S

Poika hikoili ihan hulluna ja jouduin ostamaan uuden hatun Lindexistä (siitä ei ole kuvaa) sekä hihattoman paidan H&M:stä. Löysin kyseisestä liikkeestä myös kivan peiton uusiin rattaisiin! Näiden lisäksi shoppailin vielä söpöjä juttuja, joita en voi paljastaa ;)

H&M Peitto 9,95€

Jostain syystä kylmä kahvi on himottanut lähipäivinä ja käytiin kesken shoppailun juomassa Jäälatte Caramel-siirapilla. (Topi söi kylläkin sosetta..)

Kauppakeskuksessa oleminen oli hyvä idea, koska kotona sekä ulkona oli ihan liian kuuma pienelle miehelle.

Oltiin siis koko päivä liikenteessä ja kulkuneuvoina toimi ne ihanat EMMALJUNGAT! Saapuivatkin jo eilen myymälään ja pakkohan ne oli heti noukkia. Rakastan rattaiden ulkonäköä ja käsiteltävyyttä. Ne ovat vain niin PÄHEÄT! Topikin tykkää todella paljon! En ole vielä päättänyt myynkö matkarattaat pois.. meillä kuitenkin on olemassa myös punaiset Nalle Puh-rattaat, jos halutaan joskus lähteä ulkomaille.

Ihka uudet.. pakko maistaa!

Näin hienot!

Topi ottaa relasti.

Ne punaiset sateenvarjo-rattaat.

Päivä oli hieman väsyttävä. Topi ei yhtään tykännyt siitä, että iskä ei ollutkaan kotona. Raukka itkeskeli aika paljon isänsä perään. Helle ja kyyneleet tekivät päivästä rankan. Topi ei oikein halunnut syödä eikä nukkua äitin kanssa, mutta eiköhän se tästä taas sutviudu, kun tottuu uuteen rytmiin ja arkeen.

Verikokeissa Topi kävi jo heti tiistaina. Ei ollut kuulemma itkenyt ekalla pistoksella ollenkaan! Karjaissut vaan ääneen kuin mikäkin äijä! (:D) Suonta ei kuitenkaan löytynyt, joten jouduttiin pistämään uudelleen ja siitäkös sitten riemu oli revennyt. Onneksi poju on nopeasti rauhoittuva ja itku loppui pian. Pahempi itku taisi tulla siitä, kun laastarit napattiin irti.

Onko teillä käyty jo verikokeissa? Miten meni?

 Muita kuvia ei nyt sitten ole. Mutta ei aina tarvitse tehdä megapostauksia, eihän?

PAITSI HEI, yksi kuva vielä! Topi löytyi aamulla väärinpäin jalkopäästä ja jalat tuli pinnoista ulos. Pehmolelutkin heitelty minne sattuu. Höppänä!