sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Se on taapero


Pinniksestä sänkyyn. Kun vauvasta tulee taapero. Älykkyysosamäärä kasvaa humisten. Ja muuta sellaista.


Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, etten enää edes ohimennen voi sivuta sanaa vauva. Pyöreys kasvoista, vauvamaiset ääntelyt ja se eräänlainen passiivius ovat tiessään. Asiasta konkreettisen taitaa tehdä meidän pitkät keskustelut, syöttötuolin varastoon pakkaaminen ja ihan oikea sänky.

Elämä on ihmeellistä. Ikävät asiat saavat kellon matelemaan ja mukavat asiat vievät aikaa eteenpäin liki valonnopeudella. En halua enkä mitenkään pysty uskomaan, että ensi kuussa pidetään 2v synttärit. Miten se on mahdollista!? Ihan vasta tappelin sen vinon kakun kanssa, suunnittelin stressaantuneena muita reseptejä ja suukotin poikaa poskelle ensimmäisen syntymäpäivän johdosta. Melkein itkettää, että vuosi voi karata käsistä näin älytöntä vauhtia!

Olen aikalailla vitkutellut kaikkien muutosten kanssa. Sitten AINA iskee se hetki, kun tarttuu härkää sarvista ja päättää toimia. Tutti on nyt poissa. Ruokalappuja ei enää käytetä. Rattaat jäävät yhä useammin kotiin ja bussimatkat istutaan penkillä. Muovisten aterimien ohelle on ostettu metallisia ja haarukoiden käsittelyä on treenattu.




Muutosten mukana luottamus kasvaa. Jatkuvasti uskaltaa laskea kauemmas itsestään, koska luottaa lapseen ja siihen, että päästä löytyy jo edes hieman järkeä. Sitä uskaltaa antaa juoda kauramaitoa sohvalla ilman pelkoa mukin kaatumisesta. Voi sallia kylpyrauhan, kun ohella viikkaa pyykkejä. Huoneen ovenkin jättää jo huoletta auki yöksi.

Kerroin jo aikaisemmin, että ostettiin pojalle se juniorituoli ja kunnon sänky. Alkuun vieroksuin tuota reunuksetonta korkeaa tuolia, vaikka Topi onkin aina rauhallinen ruokapöydässä. Mietin, että olipas huono idea ja olin valmis palauttamaan sen, mutta sitten päädyinkin kyselemään muilta kokemuksia. Tottahan se on, ettei suurinosa yli 2 vuotiaista enää syöttiksessä istu. Noh, ei istu Topikaan enää. Hienosti on poika tuolilla pysynyt ja pyytää aina käden, kun haluaa laskeutua pois. Tuolin korkeus on hyvä ominaisuus, koska kukapa haluaisi syödä niskat kenossa? Yksi asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja syöttisKIN on lopullisesti raivattu pois.



Sänkyyn muuttaminen olikin aavistuksen hankalampaa. Oltiin pehmitetty siirtymää etukäteen poistamalla pinniksestä kaksi (irroitettavaa) pinnaa, mutta on avoin sänky silti täysin eri asia. Ja muutosta ei helpottanut ollenkaan se seikka, että Topilla oli vahva lääkitys päällä, joka teki pojasta todella väsyneen ja kireän.



Ensimmäinen ilta meni itkiessä ja sängystä karatessa. Yritin mennä sen ohjeen mukaan, jota suositellaan eli kantaa pojan hiljaa sänkyyn yhä uudelleen. Sitä sanotaan, että lapsen viereen jääminen kostautuisi myöhemmin eikä kannata alkaa lasta paapomaan.



Hetken itkua kuunneltuani alkoi ottamaan päähän. Miksi pientä lasta ei saisi paapoa? Taaperot tuppaavat usein turvaamaan rutiineihin ja tuttuihin asioihin, onhan täysin vieras sänky ja järjestys siis varmasti pelottavia! En tiedä onko itsessäni jotakin vikaa, mutta en vain kykene missään asiassa opettamaan itkun ja pakottamisen kautta. Muutokset ja uudet asiat tehdään yhdessä lasta tukien. Sitten myöhemmin opetellaan tekemään samat asiat yksin.

Niinpä marssin huoneeseen ja kaappasin räkä poskella ulvovan lapsen syliini. Meillä ei turhia itkuja itketä ja harmituksen saa purkaa äitiä tai isää vasten. Siinä nappasin pojan vauva -asentoon ja heijasin hiljalleen niin kauan, että toinen rauhottui. Sitten laskin Topin sänkyyn uudestaan ja hain viereen patjan. Ei mennyt kovin kauaa ja poika oli unessa.



Seuraavana iltana iskä jäi patjalle makoilemaan eikä Topi yrittänyt kertaakaan karata sängystä. Hetken höpötteli, naureskeli ja istuskeli sängyssään kunnes nukahti. Vielä kolmantena päivänä menin patjalle nukuttamaan, mutta lähdinkin tällä kertaa pois pojan vielä istuskellessa hereillä. Yhtäkään inahdusta tai jalkojen tepsutusta ei kuulunut ennen aamua. Siitä lähtien ollaan palattu normaaliin ja unien aikaan poika kannetaan sänkyyn sekä peitellään. Mukaan nukkumaan saa valita pari lelua, joilla poika yleensä hetken leikkii ja nukahtaa sitten. Kertaakaan ei ole tarvinnut enää kuunnella itkua eikä kantaa lasta takaisin. Koen siis hoitaneeni homman kotiin loistavasti. Täten meillä ollaan virallisesti irtauduttu vauvuudesta. Jospa sitten vielä jossakin vaiheessa pureudutaan projektiin vaipat!







Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut uuteen sänkyyn siirtymisessä?




9 kommenttia:

  1. Meillä meni alkuun hyvin ja Kikkara viihty sängyssä mutta tarhan alotuksen jälkeen kikkara kömpii viereen joka yö. Mua ei haittaa. Jos tarve viereen on, niin sinne saa tulla =)

    Kiva postaus! Reipas Topi ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Topikin olis tervetullut viereen, mutta sillä on ihmeellinen oman tilan tarve :D Mälsää! :D

      Poista
  2. Meillä poitsu vaihto pinniksestä "isojen poikien sänkyyn" vähä reilu kaks vuotiaana. Vaihto jännitti mua, kun nukku vihdoinkin täysiä öitä.. Meillä oli pinnis ja toinen sänky kuukauden molemmat et sai valita kummassa nukkuu.. Aina se iso sänky vaan voitti! Muutos suju täysin ilman ongelmia! Pidettiin iltajutut ihan samana kun pinniksessäkin eli istun siinä vieressä ja lauleskelen niin pitkään et poitsu nukahtaa.. Mää en itse koe siinä ongelmaa, musta on aivan ihana päivän jälkeen olla siellä hämärässä, jutella pienen kaa ja sit katsoo kun hän nukahtaa.. Se toimii hyvin meillä, mää en oo koskaan ees halunnu et jätetään yksin nukahtaan.. Tarhassa päikkäreille nukahtaa ilman mitään ja samoin isänsä kans.. Toi on vaan meijän juttu =0)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso sänky on tottakai kivempi, tottakai sitä haluu olla iso poika eikö ;)

      Paitsi Topi joka halus mielummin pinnikseen :D

      Ja toi on hyvä, että jokasella on omat juttunsa. Toiset haluu lauleskella uneen, mitä väliä? Tuskin sitä enää 15 vuotiaalle "tarvii" tehdä ;)

      Poista
  3. Hyvä Anette! Mä niin tykkään sun asenteesta, mäkään en pakota! Mä kuuntelen lasta ja hänen tarpeitaan. Musta liian moni kasvatusneuvo on tehty siitä näkökulmasta, et miten asioista saadaan mahdollisimman helppoja vanhemmille!

    Nää Topipostaukset saa mut muuten elämään paremmin hetkessä. Ei sitä muista miten nopeasti lapset kasvaa, mutta kun näkee missä suunnilleen kaksivuotiaat kehityksensä kanssa on, niin ymmärtää miten paljon Sophiekin tulee kasvamaan tulevien 10kk:n aikana. Ymmärtää nauttia näistä viimeisistä "vauva"hetkistä. :) <3

    VastaaPoista
  4. 1v synttäreiden jälkeen vaihdettiin tavalliseen sänkyyn, ei mitään ongelmia. Iltaisin hyvän yön toivotukset, suukot ja soittorasia soimaan, sitten nukahti. Nyt täyttää marraskuussa kaksi ja edelleen mennään yhtä helposti, nyt luetaan iltaisin aina muutama aukeama satua ihan huvikseen ja haluaa ottaa unipupun kainaloon, muuten ei ole mikään muuttunut edelleenkään. :) Ruokaillessa saa itse valita istuuko tavallisella penkillä tyynyn päällä vai syöttiksessä. Harvemmin enää syöttikseen haluaa, mutta sitä ei viitsi poiskaan laittaa kun kylässä käy niin paljon pienempiä leikkikamuja jotka sitä vielä tarvii. :)

    VastaaPoista
  5. Meillä on vielä syöttötuoli, koska meillä käy sellaisia vieraita, jotka sitä tarvitsee, mutta Kevinkin haluaa vielä istua siinä. Kuitenkin pojalla on keittiössä myös oma lapsen korkuinen pöytä ja tuolit, jossa hän myös ruokailee, piirtelee yms. joten meille ei varmaan tuollaista korkeaa tuolia tule ollenkaan.

    Oon niiiiin kade tosta teidän sängystä! Jestas.. Mies ei vaan lämpee (vieläkään) joten pysytään meidän omalaatuisessa sängyssä :D
    Ja hyvä kun kirjoitit tuosta sänky jutusta, muistin, etten ollut kirjoittanut uusia tietoja talteen. Ja jos et vielä ole lukenut, niin tuo meidän sänkyprojekti löytyy täältä:
    http://parempiayhdes.blogspot.fi/2014/07/isojen-poikien-juttuja-sangyn-vaihto.html

    VastaaPoista
  6. Meillä on käytössä vielä pinnis ja syöttis. Kerrospeti löytyy siskon huoneesta jossa on ala peti varattuna pojalle, mutta hieman arveluttaa tuo siirtyminen sinne, kun samassa huoneessa joutuvat nukkumaan niin yöunet taitaa lyhentyy. Sisko joka herää kukonlaulun aikaa ja poika joka nukkuis joka aamu yli 10, ellei sisko olis möykkääs toises huonees :D Syöttötuoliin osaa ite kiivetä ja tulla sieltä poiskin, joten syö välillä siinä taikka ihan "isojen poikien" penkillä :)

    VastaaPoista
  7. Meillä uuteen sänkyyn siirtyminen sujui hyvin, vaikka ihan muuta odotettiin. Maalistyttö riehui pinniksessä, joten ajateltiin menon olevan ihan päätöntä uuden sängyn myötä mutta hommassa kävikin päinvastoin; nukkuminen rauhoittui. Lukuunottamatta näitä muita vaiheita, joita meillä ollaan viime aikoina käyty läpi.

    Mutta tosiaan, pakottaa ei kannata, kaikkeen ehtii kyllä. Lapsentahtisuus on monessa asiassa valttia!

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!