Huhuilua väsymyksen valtakunnasta

Pää täynnä ideoita. Ihan mieletön inspis kirjoittaa! On suunnitelmia, raskauteen liittyviä postauksia ja uutta kotia. Tuon valtavan inspiraation kaverina on myös loputon väsymys ja huonovointisuus.

Väsyttää. Etoo. Nälkä. Voimat on lopussa. Nälkä. Vois nukkua tirsat. Nälkä. Taas vessaan. Huono olo. Nälkä. 

Raskausoireet ovat täällä. Olen jokaisesta todella iloinen, koska oireiden kehittyminen antaa tavallaan sitä toivoa vielä. En kuitenkaan muistanut, että se olisi ihan näin rankkaa ollut. Voisin nukkua 14 tuntia vuorokaudessa eikä sekään tunnu aina riittävän. Nukuttaa autossa, haukotuttaa jo lounaalla ja sänky huutaa kutsuvasti luokseen. Aina sopivissa väleissä onkin hyvä ummistaa silmät ja levätä hetken, jotta jaksaa. 

Ensin tekee mieli jotakin, sitten tuleekin kauhea ällötys sitä kohtaan. Sitten onkin jo nälkä, mutta mahaan ei toisaalta mahdu mitään sen edellisen aterian jäljiltä, joka oli noin tunti sitten.

Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut pahoinvointia. Sitä sanotaan, että raskaudet ovat aina erilaisia ja sen olenkin jo huomannut. Jatkuva pohjaton nälkä aiheuttaa huonovointisuutta ja ruokaa kaipaavaa kipuilua mahassa. Yhtäkkiä saattaa iskeä iso mieliteko johonkin, mutta ruoan valmistuttua tulee kylään ällötys. Olen monta kertaa jo harkinnut ryntääväni vessaan, mutta toistaiseksi on vältytty pöntön halailulta. Huonosta olosta välittämättä on vain pakko tunkea ruokaa ääntä kohti ja nieleskellä se vaikka irvistellen alas. Noin vartissa olo kohenee aina ja taas jaksaa porheltaa tunnin tai pari.

Tuntuu, että kaikki on tosi hektistä nyt, vaikka oikeastaan ollaan paljon kotosalla. On paljon rästihommia ja tekemistä, jotka kasaantuvat toistensa päälle. Ajattelin elää nyt vain rauhallisesti ja olla välittämättä niistä. Pikkuhiljaa voinnin kohotessa sitten ryhdistäytyä normaaleihin rytmeihin.

Raskaana oleminen voi tosiaan olla rankkaa, mutta en todellakaan valita! Toivottavasti nämä oireet olisivatkin merkki oikein kehittyvästä alkiosta. Soitin kontrolliultran suoraan Naistenklinikalta, jotka ehdottomasti ottavat sinne tutkittavaksi tässä tilanteessa. Heidän mielestään asia on hyvä varmistaa jo viikon päästä eli ensi torstaina suuntaamme kohti ultraa. Silloin saamme tietää, että mihin tämä elämä meitä kuljettaa... kohti surua vai suurta ihmettä.

Niin kauan, kun on toivoa.. en aio ahdistua! Niin kauan olen onnistuneesti raskaana, kunnes toisin todistetaan!

Fruit power!

Kuinka moni teistä voi pahoin raskauden aikana? Minkälaista pahoinvointi oli? Koska se alkoi ja koska loppui?

Alkuraskaus

Siitä on muuten aikalailla tarkalleen 3 vuotta, kun plussasin tuon ihanan esikoiseni. Sen jälkeen on tullut 3 positiivista uutista, joista jokainen on muuttunut nopeasti negatiiviseksi. Tämä nykyinen plussa on siis tähän mennessä pisimmälle kestänyt ja jotenkin tuntuukin erilaiselta. Osittain jopa varmalta. Pelkoja on silti ihan kamalasti, kuten monella muullakin tässä vaiheessa. Sitä miettii, että onko normaalia tuntea näin kovia mahajuilimisia tai onko normaalia olla lähes oireeton. Toisilla saattaa alkuraskaudessa olla pelkona myös verenvuoto, joka voi ihan hyvin olla vaaratonta. Täytyy myöntää, että jännitän kamalasti vessassa käymistä ja aamulla heräämistä. Entä, jos se NYT on mennyt kesken?

Esikoisen kanssa pääsin alkuraskauden aika helpolla. Tein raskaustestin vasta noin rv9 (rv=raskausviikko) tienoilla eli todella myöhään. Olin tällöin kärsinyt pitkään epäsäännöllisestä kierrosta ja olin melkein kokonaan oireeton. Muistan syöneeni vaniljajäätelöä ja haukkuneeni sen valmistajan pataluhaksi, koska jäätelö maistui mielestäni kammottavalta. Vika ei tosin tainnutkaan olla valmistajassa, vaan raskaudessa. Pahoinvointia ei liiemmin muuten ollut, ei liitoskipuja eikä yhtään mitään. Pientä väsyä, isoa nälkää ja päänsärkyä. Siinä kaikki.

Tällä kertaa oireilin jo ennen testin tekemistä, mutta en tajunnut yhdistää niitä vauvaan. Joskus nimittäin tunnen juuri ennen kierron päättymistä samankaltaisia oireita, mitä raskaudenkin sanotaan tuovan. Näin jälkeenpäin voin kuitenkin sanoa, että se vahvistunut hajuaisti, oliivin/fetan/suolakurkun himo ja väsymys olivat ennakkoivia vinkkejä raskaudesta. Miten sitten päädyin tekemään raskaustestin?

Päälle viikko ennen plussaa aloin kärsimään ikävästä vaivasta. Tuntui siltä, että juuri sairastettu virtsatietulehdus olisi jäänyt päälle. Rakko oli täynnä, mutta tyhjentäminen ei onnistunut, kirveli ja sattui. Ravasin tiheään tahtiin yksityisellä, jossa mietittiin ja mietittiin syytä tälle. Kokeiltiin rasvoja, hiivalääkettä ja antibioottia eikä mikään jeesinyt. Oireet palasivat jälleen pitkäperjantaina ja suurinpiirtein nyyhkytin sykkyrässä matolla sitä epämiellyttävää tunnetta. Päätettiin, että lauantaina ajeltaisiin työpäivän jälkeen jälleen kerran Dextraan miettimään syytä sille kaikelle kärsimykselle. Työpäivän aikana mietiskelin vähän  kaikkea ja huomasin jossakin vaiheessa, että mahaa nippaili kivuliaasti sekä erikoisesti. Tästä pälkähti mieleeni, että menkat olivat myöhässä reippaasti, vaikka kierto on pysynyt puolisen vuotta säännöllisenä. 

Kotona mietin asiaa lisää ja päätin, että kaipa sitä voisi testata JOS jemmoista löytyisi joku vanha raskaustesti. Löytyihän sieltä ja hetkeä myöhemmin istuin tikku kädessä vessanpöntöllä. Tuijottelin sitä aika neutraalisti ja tulos näytti negatiiviselta. En ollut yllättynyt, vaan pikemmin ärtynyt kiertoni sekoamisesta. Yhtäkkiä havahduin siihen, että valkoiselle pohjalle oli tullut hennon vaalea viiva. Kädet rupesivat tärisemään, tuijotin viivaa epäuskoisena ja kaivoin kännykän esiin. Iskin kuvan erääseen speciaaliin ryhmään, jossa on kourallinen tyttöjä jakamassa elämäänsä toisilleen. Onnitteluja sateli. Muistan kiskaisseeni ensimmäiset kengät jalkaani ja lähteneeni ilman ulkovaatteita ovesta ulos. Juoksin niin lujaa, kun jaloistani pääsin ja olin ihan varma, että pyörryn kohta. Hetkeä myöhemmin seisoin työpaikalla pukkareilla ja pidin testitikkua  J:n  kasvojen edessä. Kumpikaan ei oikein saanut sanoja suustaan ja päädyttiin halaamaan pitkään.

Lähdettiin kaikesta huolimatta iltapäivällä sinne lekuriin, jossa selitin tehneeni haalean plussan kotona. Lääkäri pisti lähetteen pissakokeeseen SEKÄ verikokeeseen. Hetkeä myöhemmin kävelin ulos Dextrasta paperin kanssa, jossa luki isolla sana POSITIIVINEN. Verikoe antoi HCG:n määräksi 114, joten olin siis todistettavasti ja aidosti raskaana. Vihdoin.

Meillä on ollut paljon puhetta tulevaisuudesta. On puhuttu yhteenmuutosta, lapsista ja tulevista vuosista. Ollaan mietitty sitä, että halutaan perustaa perhe ja hankkia yhdessä paljon lapsia. Kumpikaan meistä ei olisi koskaan uskonut, että juuri nyt oli vauvan aika tulla. Tämä pieni ihme yllätti sekä tulevan äidin että isän. Elämä antaa parastaan, kuten joku lukija kirjoitti kommenttikentässä.

Tein tuon raskaustestin rv4+3 ja tänään ollaan viikko pidemmällä eli rv5+3. Toistaiseksi olen jälleen melko oireeton. Kaikkea pientä vaivaa kyllä löytyy, mutta ei mitään sellaista, joka haittaisi näkyvästi elämää. Pahoinvointia ei ole, ällötystä ei ole eikä enää ole myöskään kipua. Alkuun maha oli vähän sekaisin, kivulias ja täynnä ilmaa. Se aiheutti huolestuttavia jomotuksia ja olin ihan varma, että tämäkin menisi vielä kesken. Väsymys on hiipinyt pikkuhiljaa kylään ja valvominen on liki mahdotonta. Hajuaisti on edelleen aika herkkä, mutta ei aiheuta kuvotusta. Pahin oireista on ehkä nälkään yhdistettynä ruokahaluttomuus. Maha kurnii koko ajan, mutta mikään ei maistu!

Suunniteltiin vähän, että mentäisiin noin rv7+1 varhaisultraan tarkastamaan, että onko kaikki hyvin ja löytyykö masusta ketään. Sykkeenkin pitäisi näkyä noilla viikoilla jo. Tuntuu, että sinne on mahdottoman pitkä aika enkä malta yhtään odotella tässä jännityksessä. Miksi aika matelee, kun on jotakin odotettavaa?  Ensimmäinen neuvola on 27.04., jossa varmaan saadaan niitä kuuluisia lippulappusia. Tässä sitä nyt taas ollaan - matkan alussa kokemassa kaikki uudestaan. Miltähän se tuntuu tällä kertaa? Erilaiselta vai ihan samanlaiselta? Erona edelliseen on se, että pääsen kirjoittamaan tästä raskaudesta kaiken ylös tänne blogin puolelle. Operaatio Äiti. muuttuu siis äitiys-, mielipide-, ja lastenvaateblogin ohella raskausblogiksi! 

En koskaan ole perustanut kamalasti vauvamaha-kuvista, mutta kaikkeahan sitä on kokeiltava. Aion siis näihin postauksiin ujuttaa otoksia tästä kasvavasta pötsistä niin kauan, kun jaksan ja muistan. Otin tänään ensimmäiset kuvat ja "järkytyin" lievästi. Alkuraskaudessa saattaa joskus tulla paljon turvotusta ja uskon tämän olevan juuri sitä itseään. Mahahan vastaa samaa, kun viime raskauden rv16! Apua! Vielä kaksi viikkoa sitten olin huimasti litteämpi keskivartalosta, joten saa nähdä millaiseksi palloksi tässä päädytään! No, olkoon turvotusta tai ei, mutta vauvamaha <3

Minkälaisia raskausoireita teillä oli? Mistä tajusitte testata? Kuinka moni on käynyt varhaisultrassa ja millä viikoilla?

Keltarauhashormonista

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, sain viime keskenmenon jälkeen reseptin keltarauhashormoniin. Yleensä olen kuullut, että määrättäisiin Terolut niminen valmiste, mutta itse sain Primoluttia.

Ensimmäinen tavoite oli saada kierrot tasaiseksi ja tätä myöten tuoda ovulaatio kuvioon. Tai ainakin toivoa, että näin kävisi. Seuraava tavoite olisi, että raskautuminen VIHDOIN onnistuisi.

Aloitin ensimmäisen kuurini yk 6 kp 16 eli 21.10.2013. Mikäli joku ei tunne lyhenteitä niin yk = yrityskerta ja kp = kiertopäivä. Kierto sujui hyvin, ovulaatiota en tunnistanut ja yritys oli jäissä keskenmenon takia. Kierto kesti 28 päivää ja menkat alkoivat "ajallaan" 3.11.2013. Normaaleja kipuja ei tuntunut ja pystyin jopa tekemään jotakin sohvalla makaamisen sijasta. Vuoto oli niukkaa ja kesti muutaman päivän.

Seuraavassa kierrossa yritys oli taas kovaa. Ovistikut tosin jäivät ostamatta, mutta uskon tunteneeni ovulaation muutama päivä ennen kuurin aloittamista. Tai ainakin kyljissä tuntui menkkamaisia pistelyjä. Primolut nro 2 alkoi yk7 kp16 eli 18.11.2013.

Kierto vaikutti lupaavalta oireiden suhteen. Tai olisi vaikuttanut, jos en söisi tuota pirullista hormonia, jonka sivuvaikutuksiin kuuluu raskausoireet. Mitäpä sitä kaartelemaan tosiasiaa; menkat alkoivat taas ajallaan 30.11.2013 ja kierto oli suhteellisen tasainen eli 27 päivää. Taas kivutonta sekä niukkaa.

Tällä hetkellä tekee mieli luovuttaa ja jättää Primolut kokonaan pois. Ensinnäkin olisin naiivisti toivonut sen auttavan raskautumiseen kuin sormia napsauttamalla. Toisekseen, en kuollakseenkaan kestä sivuvaikutuksia.

Olen kuurin loppua kohden kuolemaakin väsyneempi. Tuntuu, ettei 8h yöunista ja muutamista päikkäreistä ole mitään apua. Ei jaksa, ei pysty, ei huvita. Väsymys tuntuu jokseenkin samalta, kun raskaana ollessa.

Paino on noussut. Tiesin toki, että e-pillereissä oleva keltarauhashormoni nostaa painoa, mutta en ajatellut yhtään sen pidemmälle. Mitä luulette sitten käyvän, kun vetää pelkkää sitä itseään? +5kg kolmessa viikossa, turvotus ja ällöttävän lihava olo. Tekee mieli hakata päätä seinään.

Mielialoissakaan ei ole kehumista. Ihan vähän ennen kuukautisia itketti, nauratti ja suorastaan vitutti vaihtelevasti. Tuntui, että pienet turhatkin asiat ärsytti. Vihaan yleisesti sellaisia urpoja, jotka huutavat toisille ihmisille liikenteessä pikku asioista. Elämä ei ole niin vakavaa, että pitäisi ärtyä siitä, jos joku rynnii edessäsi. Täytyy olla itse se fiksumpi ja käyttäytyä aikuismaisesti. Mutta nyt löysin itseni useamman kerran puremasta hammasta yhteen. Jopa Topin pieni vänkääminen saattoi ärsyttää, vaikka yleensä olen itse rauhallisuus.

Tähän kaiken päälle ne raskausoireet, jotka ovat valheellisia. Kukaan ei halua turhaan rasittavaa rintojen arkuutta, kukaan ei halua naamaansa täyteen finnejä. Kukaan ei halua arvuutella johtuuko oireet lääkkeestä vai raskaudesta.

Onko tämä kuuri nyt tämän arvoista? Entä, jos lihoan Dallas-pullaksi huomaten, että koko hormonin syöminen oli turhaa? Jos tämä on jo näin rankkaa, niin miltä tuntuu sitten ne kaikki ronklaukset, tutkimukset ja piikittelyt? Mikäli niihin siis joudun..

Kohta on vuosi täynnä yritystä ja saadaan aika lapsettomuus-klinikalle. Seriously? Kuulostaa kyllä todella typerältä sana lapsettomuus, kun tuossahan tuo yksikin jo tuhisee. Miksi ihmisen kroppa päättää flipata ja lopettaa toimintansa? Miksi on keksitty sellainen sana, kun sekundäärinen lapsettomuus? Miiiiiiiiksi?

Vuosi sitten:

Olin noin 15. viikolla raskaana.

Rv 15 (pienen pieni)

Ilmestyi kamalaakin kamalampi biisi:

Oli kesä tulossa:

Tifa oli vielä pentu:

Rakas jättikanimme Doffa oli hengissä ja nautti ulkoilusta:

Kärsin raskauden alkuhaitoista:

Raskauden "vastoinkäymiset"..

Hulluuteen ajava päänsärky rv 14-16

Herkistynyt haju-aisti.

Hääviimeistelyt olivat täysillä päällä:

Kaiken kaikkiaan elin mukavaa ja jännittävää vaihetta elämässä! Häät, masussa kasvava pieni ihme, kesä sekä ihana koiranpentu <3

Missä sinä olit vuosi sitten?