Kulissien takana

Kirjoitan lukihäiriöstä, ajatuskatkoista ja eräänlaisesta keskittymisen puutteesta. Ensin tulee kappale raakaversiona ja sen jälkeen heti putkeen kursivoitu osa puhtaaksi kirjoitettuna. Pääset ihan itse valitsemaan kumman version haluat lukea; ensimmäinen on täynnä virheitä, toisessa saattaa taas oikeinkirjoituksen lisäksi olla enemmän sanottavaa. Ehkäpä kannattaa lukea molemmat?

Kukaanhan ei ole täydeliinen, jokaisella on ne omat kompastuskivensä. Usein saankin kehuja kirjoitustaidoistani, teksteistäni ja tavastani kirjoittaa. Hieman häiritsee ajatuksen tasolla, kun miettii kuitenkin kuinka vaikeaa tämä joskus on. Saaatan kirjoittaa yhtä tekstiä 4-5 tuntia ja joudun jatkuvasti tarkistamaan sekä selaamaan.

Kukaanhan ei ole täydellinen, jokaisella on ne omat kompastuskivensä. Olen usein saanut kehuja kirjoitustaidostani, teksteistäni sekä tavastani kertoa asiat. Tämä häiritsee hieman ajatuksen tasolla, kun miettii kuitenkin kuinka vaikeaa kaikki joskus on. Saatan kirjoittaa YHTÄ blogitekstiä jopa 4-5 tuntia ja joudun jatkuvasti kirjoituksen lomassa tarkistelemaan sekä selaamaan Googlea. 

Hei olen Anette ja minulla on eräänlainen lukihäirö. Sen lisäki olen bloggaaja. Aion julkaista tämän postauksen raakaversiona. Se on taattu kirjoitusvirheistä, ajatussoluimsta sekä muutenkin on yleisilmeeltään sekava.

Hei, olen Anette ja minulla on eräänlainen lukihäiriö. Siitä huolimatta olen myös bloggaaja ja rakastan kirjoittamista. Tämä postaus tulee raakaversiona sekä korjattuna. Se on taattu kirjoitusvirheistä, ajatussolmuista sekä on muutenkin yleisilmeeltään sekava.

Mitenköhän tämän selittäisi parhaiten, jotta tajuatte jutun pointin? Päässänihän juokseen yleensä täydellisiä ja puhtaita ideoita, joita en vain saa millään paperille asti. Patis pitkän kaavan kautta. Jokin yhtes tökkii. En kuule ajatuksiani, eikä aivoni toimi ajattelun luomisen lomasta. Kirjaimet jää välistä, vaihtaa paikkaa ja unhdon välissä mitä juuri kirjoitinkin. Sanoihin tule vääriä päätteitä ja joskus löydän tekstin seasta sanoja, jotka eivä oikeastaan tarkoia yhtään mitään. Entäs pilkut ja yhdyssanat? Älä edes kysy.

Mitenköhän selittäisin tämän asian fiksusti, jotta te siellä ruudun takana tajuaisitte asian parhaiten? Päässänihän juoksee yleensä täydellisiä ja puhtaita ideoita, joita en sitten vain saa millään paperille asti. PAITSI tietenkin pitkän kaavan kautta työskentelemällä kovasti. Joku yhteys päässäni vain tökkii enkä kuule ajatuksiani. Aivoni eivät toimi luomisen lomasta, vaan ovat keskittyneet ajatteluun. Kirjaimet jäävät välistä, vaihtavat paikkaa ja unohdan hetkessä mitä juuri kirjoitinkaan. Sanoihin saattaa tulla vääriä päätteitä ja joskus löydän tekstin seasta sanoja, joiden olemassaoloa en ole tiennytkään. Entäpäs pilkut ja yhdyssanat? Älä edes kysy!

Korjaan tekstiä todellakin ainakin 10 kertaa ensimmäisen version jälkeen. Napsaan ne virheet pois, sujautan kirjaimet oikeille paikoille, korvaan väärät sanat oikeilla ja yritän oikeista pitkän ajatustyön kautta tekstiä sellaiseksi, milä se on päässäni.

Saatan todellakin korjata tekstiä ainakin 10 kertaa ensimmäisen version jälkeen. Nappaan virheet pois, sujautan kirjaimet oikeille paikoilleen, korvaan väärät sanat toisilla ja yritän kovasti oikaista tekstiä sellaiseksi, mitä se päässäni oli.

Joku voisi saoa, että tämä on huijaammista. Väittää, etten silloin ole aito ja kirjoita omana itsenäni tai, että tämä olisi pakkopullaa ja vääntämistä. Jos näin väittää, ei todellisudessa tiedä yhtään mitään tästä ongelmasta. Kuten yllä sanoin, ajatukset vielä päässäni hienosti, mutta eivät tule paperilla asti kuin tekemällä työtä itsensä kanssa.

Joku voisi sanoa, että tämä on huijaamista. Väittää, etten ole nyt ollenkaan aito ja kirjoita omana itsenäni. Saattaisi sanoa, että blogini on siis pakkopullaa ja vääntämistä. Jos joku näin tulee väittämään, ei hän todellisuudessa tiedä tästä ongelmasta mitään. Vääntämistä tämä saattaa olla; oman itsensä likoon laittamista, mutta ei koskaan pakkopullaa! Kuten yllä sanoin selkeästi; ajatukset ovat vielä päässäni täydellisiä, mutta eivät vain halua tulla helposti paperille.

Olen tarkka. En pidä virheistä enkä kengertelevasta tekstistä. Vihaan töksähtelevää ulosantia ja mietin jo nyt aionko tosissani julkaista tämän tekstin. Ei se tarkoia, että jos on jokin vika niin sitä ei saisi yrittää edes korjata asiaa. Vai pitäisi tyytyä olemaan huono ja antaa mailman nähdä se? Enkö saa koittaa korjata ja oppia?

Olen todella tarkka. En pidä virheistä enkä kangertelevasta tekstistä. Vihaan tökkivää ulosantia ja mietin JO NYT, että aionko todella julkaista tämän postauksen. "Antaa ihmisten kurkistaa kulissien taakse." Mutta eihän se lopulta missään nimessä voi mennä niin, että vikoja ei saisi korjata! Vai pitäisikö sitä muka tyytyä olemaan huono ja antaa myös maailman tuomita sinut edes yrittämättä paskaksi? "Koska tällainen minä vain olen.." Enkö muka saa koittaa korjata ja sitä kautta oppia?"

Voisin toki kirjoittaa jonkin ohjelman avulla, joka oikaisee virheeni ja kirjoittaa puolestani puhdasta tekstiä. En kuitenkaan halua ikinä tehdä näin. Se on sama kuin, joku tekisi läksyt puolesa. Ei sitä koskaan opi, jos ei edes yrtä opetella. Silmä kuitenkin koko ajan harjautuu kirjoittamiseen ja kirjoitusvirheisiin, kun sitkeästi vaan treenaa. Jos olisin kirjoittanut alunperin wordilla, olisinko nyt näin hyvä kirjoittamaan tekstit puhtaaksi?

Voisin kyllä kirjoittaan jonkun ohjelman avulla, joka oikaisee virheesi ja kirjoittaa käytännössä puolestasi sen tekstin. En kuitenkaan halua koskaan tehdä näin! Sehän on ihan sama, kun joku tekisi läksyt puolestasi. Ei sitä ikinä opi, jos ei edes yritä opetella. Silmä kuitenkin harjaantuu kirjoittamiseen sekä kirjoitusvirheisiin, kun vain sitkeästi jaksaa treenata. Entä jos olisin kirjoittanut alunperin apuohjelman avulla? Olisinko nyt näin hyvä kirjoittamaan tekstit puhtaaksi?

Voisihan tässä syyttää myäs opiskelun puutetta tai liian nopeaa kirjoittamista. Vahinkolyöntjeä ja tunnialla nukuttuja aikoja. Siitä kuitenkaan ei ole kyse. Tesktissä esiintyy virheitä ja ne ovat ajatuskatkoksia ei sormien ohilyntejä. Kirjoitan nimittäin yhtä paljon pieleen myös käsin. Joskus en voi käsittää, että miten kirjaimet pääsevät karkaamaan omituisiin väleihin tai miten pystyin kirjoittamaan ihan päinvastaista mitä ajattelin. Ne ovat sitä, kun ei pysty keskittymään ajatellessa samalla kirjoittamiseen ja yhteus ei pelaa. Virheet hiipuu kirjainten sekaan. Voin kuitenkin olla hyvä, kun keskityn alkuperäisen tekstin kanssa tarpeeksi, mutta silti sinne eksyyn mukaan niitä huonontavia juttuja.

Voisihan tässä myös ruveta syyttämään opiskelun puutetta koulussa tai liian nopeaa kirjoittamista. Vahinkolyöntejä ja tunnilla nukuttuja hetkiä. Siitä ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Tekstissä esiintyy virheitä ja ne todella ovat ajatuskatkoksia eikä mitään sormien ohilyöntejä. Kirjoitan nimittäin ihan yhtä paljon pieleen, vaikka tekisin tämän kynällä paperille. Joskus en voi käsittää, että miten ihmeessä kirjaimet pääsevät karkaamaan omituisiin väleihin tai miten pystyin kirjoittamaan ihan päinvastaista mitä hetki sitten ajattelin. Se on juuri sitä, kun ei pysty keskittymään sanoihin ajatellessa eikä se yhteys pelaa. Virheet hiipivät hiljaa sanojen sekaan, kirjaimet vaeltavat salaa paikoiltaan.. Voin kuitenkin olla myös hyvä, kun keskityn yksin hiljaisuudessa. Siksi kirjoitan yleensä öisin, kun muut nukkuvat. Uudelleen kirjoittaminen on myös tuhat kertaa helpompaa, kun valkoisen pohjan sijasta tukena on se raakaversio. On jotakin, joka pitää ajatuksenjuoksun kasassa ja voi siten helposti tarkastaa missä mentiinkään.

Haluan samalla myöntää, jotakin mitä häpeän ja paljon. Lukiossa luin pitkää matikkaa ja sain melkein kaikista kokeista 8-10, keskiarvo jäi sinne 7 luokkaan, koska poissaoloja tuppasi olemaan. Pärjäsin koden kanssa kuitenkin, koska niissä oli paljon SUURIN OSA kaavatehtäviä. Kaavoja voin pyörittöö vaikka ympäri ämpäri. Miellän itseni hyväksi koulussa muuten, arvosanatkin ovat aina olleet aika hyviä. Kirjoituksissa kuitenkin pitkän matikka oli turmiokseni. En päässyt sitä ekalla läpi, en tokalla enkä kolmannella kerralla. Koe oli täynnä sanallaiisia, joista en ymmärtänyt yhtään mitään! Nyt se sanallisten välttäminen sitten kostautui. Kannattiko? Kokeessa jokainen kaava tehtävä meni läpi, mutta ei riittänyt päästämään läpi kokeesta. Noin. Myönnetty on.

Haluan samalla myöntää jotakin, mitä olen jo pitkään hävennyt. Lukiossa luin nimittäin pitkää matematiikkaa ja sain melkein kaikista kokeista arvosanaksi 8-10. Keskiarvo jäi muistaakseni sinne 7-8 paikkeille, koska poissaolot luonnollisesti laskevat numeroita. Pärjäsin kokeiden kanssa todella hyvin, koska niissä oli paljon kaavatehtäviä. Osaan pyörittää kaavoja ympäriämpäri ihan helposti! Miellän itseni hyväksi koulussa ja arvosanatkin ovat olleet suhteellisen hyviä aina. Kirjoituksissa kävi kuitenkin niin, että pitkä matematiikka koitui turmiokseni. En päässyt sitä läpi ekalla, en tokalla enkä kolmannellakaan kerralla. Koe oli TÄYNNÄ sanallisia tehtäviä, joista en ymmärtänyt yhtään mitään! Nyt se sanallisten välttäminen sitten kostautui. Kannattiko kieltää ongelma ja lakaista se maton alle? Kaavatehtävät sain kyllä menemään oikein, mutta se ei riittänyt päästämään läpi kokeesta. Noin. Myönnetty on ja voin sanoa, että helpottaa hieman..

Kaikkea ei vain voi ostat, joka asiassa ei voi pärjätä. Tärkeintä on kuitenkin yrittää! Poistua siltä mukavuusalueetlaan ja tehdä kaikesta huolimatta sitä, mikä tuntuu itselle mielekkäältä. Bloggaminen on tärkeeä ja todellakin pistän kaiken likoon sen eteen. Istun koneen ääressä nelkäkin tuntia ja luen uudestaan ja uudestaan. Korjaan, siistin ja teen. haluan olla hyvä kirjoittaja ja ehkä jonain päivänä sitä olikin. Vaikka en nuorempana vaivautnut treenaamaan tätä vikaa kauaemmaksi itsestäni, ei se tarkoita ettenkö voisi tehdä niin nyt. Koskaan ei ole liian myöhästiä aloittaa!

Kaikkea ei vain voi osata ja jokaisessa asiassa ei voi pärjätä. Kukaanhan ei ole erään sananlaskun mukaan seppä syntyessään. Tärkeintä on kuitenkin yrittää!! Poistua siltä mukavuusalueeltaan ja tehdä kaikesta huolimatta juuri sitä, mikä itselle tuntuu merkittävältä. Bloggaaminen on tärkeää minulle ja todellakin aion pistää kaiken likoon sen eteen. Istun koneen ääressä koko yön, jos se niin vaatii! Luen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Korjaan, siistin ja teen työtä. Haluan olla hyvä kirjoittaja ja ehkä jonain päivänä sitä olenkin. Vaikka en nuorempana viitsinyt vaivautua treenaamaan tätä vikaa kauemmaksi itsestäni, ei se silti tarkoita pelin menettämistä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

Ero tulee olemaan HUIMA korjatussa tekstissä. Ehkä se on vaikea uskoa tätä koko hommaa, mutta miksipiä valehtelamaan. Todella teen töitä tämän blogin eteen. Toki saan siihen apujakin. Mies on paras kuulija, kun oikoluen tekstiä ääneen. Korvani on 90% tarkempi virheille kuin silmäni. Puhe nimittäin heti tökkii, jos tekstissä on jotakin mätää. Paras ystäväni taas on google, joka yhdessä kanssai taltuttaa pahimmatkin sanahirviöt.

Ero tulee olemaan HUIMA näissä korjatuissa pätkissä. Ehkä se on vähän vaikeaa uskoa tätä koko hommaa, mutta miksipä sitä valehtelemaan. Seassa voi toki olla myös muutama ohilyönti sormilta, mutta vaikea niitä näin jälkeenpäin eritellä, kun en ole virheitä edes tiedostanut. Teen todella töitä tämän blogin eteen. Toki saan vähän apuakin joskus.. Mieheni on esimerkiksi paras kuulija, kun oikoluen tekstiäni ääneen. Korvani on noin 90% tarkempi virheille kuin silmäni. Puhe tökkii samantien, jos tekstissä on jotakin mätää. Paras ystäväni taas on Google, joka yhdessä kanssani taltuttaa pahimmatkin sanahirviöt. 

-----------------

Siinä se sitten oli. Karun rehellinen postaus. En tiedä ovatko ihmiset esimerkiksi somessa miettineet, että miksi kirjoitan joskus niin sekavia kommentteja, virheitä tulee jokaiseen väliin tai vaikutan täysin idiootilta. Ehkä sisälläni joskus kasvaa niitä idiootin siemeniäkin, mutta pääosin on kyse siitä, etten oikolue kommenttejani keskustellessa. Silloin ei ole aikaa muokata ja puljata tekstiä edestakaisin. 

Myönnän, että vähän pelottaa julkaista tämä teksti. En tiedä murskaanko joitakin ajatuksia kirjoitustaitoani kohtaan, mutta haluan olla rehellinen. Ja oikeastaan se korjattukin teksti on lopulta ihan omaa käsialaani. Olen puhdistanut sen itse ja muuttanut sisällön sanallisesti rikkaammaksi. Lopputulos on myös lähtöisin minusta. Tämä on minun blogini. Olen ylpeä teksteistäni, vaikka niiden tuottamiseen meneekin tavallista enemmän aikaa. Ei se elämä ole aina vain pelkkää pintaliitoa, vaan sitä saa oikeasti nähdä vaivaa niiden asioiden eteen, joissa haluaa pärjätä.

Ja minä + tämä blogi ollaan päästy aika pitkälle. Kiitos siitä kuuluu itselleni ja tietenkin myös teille lukijoille, jotka olette olleet pitkään mukana kuvioissa! 

Ps. Kirjoitin postausta noin kolmisen tuntia. Oikoluin tekstin seitsemän kertaa. Korjasin viimeisellä kerralla vielä kymmenen virhettä puhtaaksikirjoitetuista osioista. Jouduin käyttämään Googlea viisi kertaa. Luin lauseita monta kertaa putkeen tajuamatta lukemaani. Törmäsiin samoihin sanoihin liian monta kertaa muutaman lauseen sisällä.  Totesin, että en löydä millään jokaista virhettä.  Meinasin heittää hanskat tiskiin neljä kertaa. Nautin silti jokaisesta hetkestä postauksen parissa.