Operaatio Äiti.: Isä ja Poika

maanantai 24. kesäkuuta 2013

8 kk neuvola, PALJON kuvia sekä isoja hankintoja

Juhannus on ohi ja aika palata arkeen. Ihan oikeasti todelliseen aitoon arkeen, koska mies menee taas töihin keskiviikkona. On kyllä ihan mukavaa päästä viettämään Topin kanssa kaksinkeskistä aikaa. Olen varmaan ihan kamala jonkun mielestä, mutta viimeisen kuukauden meidän hoitojako pojan suhteen on ollut 80%-20% ja se en muuten ole ollut minä, joka on ahkeroinut. Mutta tämä tyttö ei muiden mielipiteistä välitä. Pusuja, haleja ja rakkautta olen antanut, kuten aina. Iskä vaan on noussut ylös, vaihtanut vaippaa ja syöttänyt. Voin sanoa, että tekipäs hyvää tämä loma! Ja sitten elokuussa mies palaa taas kotiin 1,5 kuukaudeksi isäkuukautta viettämään.

Loman kohokohta oli kyllä juhannus. Meille tuli vieraita eli sukulaisia ja ystäviä grillaamaan, nauttimaan kesästä ja pelaamaan ulkopelejä. Topilla oli seuraa ja kaikki olivat tyytyväisiä! Kertaakaan ei poika juhannuksena kitissyt, raivonnut tai kiukunnut ja nukkui yönsä hyvin.

Vieläkin todella hyvä fiilis.

Lauantaina pikkuherra lähti mummilaan yökylään ja vanhemmat pääsivät tuulettumaan. Tuli juotua kunnolla sitten 1,5 vuoteen! Ilta sujui hienosti meidän päässä ja myös Topin päässä. Vähän poika oli mutristellut suuta, kun äiti ei enää istunutkaan siinä tietyllä tuolilla, mutta sitten zempannut hyvin ja viihtynyt mummin sekä ukin kanssa. Itse join kyllä aika paljon ja otin ilon irti elämästä. Sen saattoi huomata jälkeenpäin facebook päivityksistä! (:D)

Öh...

Lähdössä Mummilaan.

Postasin eilen tänne virallisen 8kk-kuvan. Otoksien joukossa oli muutama muukin suloinen ja onnistunut kuva, joten laitan ne tähän ihailtavaksi. Lupasinhan kuitenkin, että tässä tekstissä olisi paljon kuvia!

8kk kunniaksi Topi kävi oikein kunnolla uimassa ja vieläpä meressä. Ei kiljunut, vaikka oli hyytävää vettä!

Tänään maanantaina oli sitten 8-kuukautis neuvola. Vähän jännitti, koska neuvola vaihtui muuton takia ja emme yhtään tienneet mitä odottaa. Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä ja lääkäri vaikutti tosi pätevältä. Mittoja: (Edelliset mitat ovat 6kk neuvolasta.)

8610g --> 9120g, 69,2cm --> 71,5cm, 46cm --> 46,5cm

Topi kuulemma käyttää jo tosi vahvasti jalkojaan ja hallitsee hienosti pinsetti-otteen. Sanojakin tulee. Iho on kaunis ja poika iloisen ja kiltin oloinen. Painoltaan sopusuhtainen.

Pientä huolen aihetta aiheuttaa se, että pojan maha reagoi lihaan ummetuksella. Lihaa koitetaan pikkusen tauottaa ja antaa sitten tilalla ainakin 600ml maitoa. Ummetuksen ja suuren unimäärän (18h/vrk) takia Topi sai lähetteen verikokeisiin, jossa tarkistetaan kilpirauhasarvot.

Sen lisäksi Topilla on esiintynyt oikean käden outoa nykimistä tarttumistilanteessa. Tätä seurataan nyt tarkkaan, mutta liittyy ilmeisesti keskosuuteen.

Keskosuus tuli esille myös toisessa asiassa. Topin kehitys on hieman tyssännyt ja liikkuminen on ikäisekseen liian vähäistä. Joudumme menemään 10kk neuvolaan kontrollikäynnille ja mahdollisesti Topi saa lähetteen fyssarille.

Lääkäri huomasi myös kivoja asioita; Topi on kuulemma matkija-luonne. Ihmiset oppivat eri tavoin asioita ja Topi selkeästi oppii apinoimalla muita. Topi muunmuassa matkii yksittäisiä sanoja ("hei", "Nelli", "Elmo") ja äitin yskiessä poikakin yskii. Myös taputtaminen on opittu matkimalla äitiä. Tänään opittiinkin sitten taputtamaan kahdella kädellä, kun tarpeeksi kauan oli tarkasteltu ja ihmeteltu miten se tehdään.

Kotiin päästessä ajattelimme, että ehkä Topi vain tarvitsee esimerkin ja mallia ryömimiseen sekä konttaamiseen. Siinä me sitten koko perhe maattiin lattialla ja ryömittiin, kontattiin sekä harjoteltiin. Topilla oli aika hauskaa. Loppujenlopuksi työ kannatti, koska Topi nousi IHAN ITSE konttausasentoon. Mun poika <3

Topi touhukas!

Reeniä, reeniä!

Kova on yritys! Koittaa kuvassa nousta itse polvilleen.

ONNISTUI!! <3

SAIN SEN!

Topi sai sitten mutustella palkinnoksi vauvojen keksejä. Ne on merkattu 7kk eteenpäin ja oli kyllä niin onnellinen pieni mies ruokapöydässä! Sen lisäksi ostin ensimmäistä kertaa Talk-muruja sormiruokailua varten.

Nyt on käyty läpi neuvola-kuulumiset ja kuviakin on aika paljon. Tekstistä puuttuu enää ne isot hankinnat.

ENSIMMÄINEN OSTOS: Myin meidän yhdistelmät pois. Teutonia Prestige vm 2009 220€. Ne tullaan noutamaan huomenna. En vaan tykännyt siitä ratasosasta eikä muuten Topikaan!

Tilalle tulee Emmaljunga Scooter 2.0 rattaat. Valinta oli vaikea, mutta onhan ne aika päheet! Menee lumessa ja on kevyet sekä helpot käyttää. Väriksi valitsimme ruskean.

Kaunokaiset saapuvat loppuviikolla!

Harkinnassa oli Baby Joggerit, mutta ne ovat oikeasti todella kalliit ja aika epäkäytännölliset bussissa kolmen renkaan takia. Toinen vaihtoehto oli Brio Race, mutta kuten mies sanoi niin Briot näyttävät lelurattailta ja eivät mielestäni ole mitenkään erinomaiset. Emmaljunga on tehty Ruotsissa ja siellä tiedetään oikeat olosuhteet. En malta odottaa!

TOINEN OSTOS: Samsung Galaxy s4 !! Kävin noukkimassa uuden puhelin ja tuossa se vieressä odottaa, että pääsen laittamaan sitä kuntoon.

Omistaako kukaan? Kokemuksia?

Jotta en jaarittele enempää, lopetetaan vaatteisiin mitä hain aleista tänään. Tuli taas aika pitkä teksti. Palaan puhelimeen ja rattaisiin, kun olen hieman enemmän päässyt tutustumaan niihin!

Lindex 86cm 3xYökkärit ~11€

KappAhl 74cm Jumpsuit 15€ ja 17/18 Kengät 7,95€

Sitten haluaisin kuulla; miten meni teidän "jussi"? :)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Rakas Iskä

Haluan sanoa ihan alkuun; TIEDÄN, ettei kaikilla ole samanlainen tilanne kuin meillä. Kaikki eivät voi valita onko lapsella isä vai ei. Toiset raskautuvat yhden illan jutusta ja jotkut miehet eivät vain halua olla oman lapsensa elämässä mukana. Aina ei voi valita. On varmasti myös ihmisiä, jotka omalla tyhmyydellään ajavat miehen tiehensä ja rajoittavat ihan suotta lapsen ja isän tapaamisia. Meitä on moneen junaan ja jokainen tehköön asiat omalla tavallaan. Minä en arvostele. Kirjoitan vain omasta tilanteestani.

--- --- ---

Monesti kuulee ihmisten sanovan, että vain äiti kelpaa. Jos isä yrittää jotakin, menee homma pelleilyksi tai itkuksi varsinkin ihan vauva-iässä. Monesti kuulee ihmisten valittavan, että mies ei tee mitään vapaaehtoisesti. Pitääkö tämä teillä paikkansa?

Rakastan miestäni (yllätys?) todella paljon. Jokaisessa ihmisessä on varmasti vikoja, mutta ehkä olen vielä jossakin huumassa tai vastaavassa, koska en ole huomannut niitä juurikaan S:ssa. Pikkuvikoja löytyy, mutta ne ovatkin sitten sen tasoisia, että en todellakaan jaksa välittää. Vai haittaisiko sinua liiallinen siivoamisen vouhkaaminen tai nukahtaminen telkkaria katsoessa? Asiat voisivat olla huonomminkin.

Mikä tekee elämäni miehestä niin hienon, että ylistän häntä blogissani?

En tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa! Olen itse ujo ja joskus kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, mutta S on vielä kömpelömpi. Minä nolostun helposti, mutta parempi puoliskoni vain jatkaa välittämättä kaatuneesta lasista tai väärin muistetusta nimestä. S tulee juttuun kaikkien kanssa ja jättää vaikutuksen moneen. Mummini, joka ei helposti "hyväksy" uusia miehiä sukuun, oli sulaa vahaa S:n tavattuaan. Aivan kuten minäkin.

Mieheni ei polta tupakkaa eikä läträä alkoholilla. 10 pistettä ja papukaijamerkki! Tämä on itselleni erittäin tärkeä asia. Ihminen, joka kunnioittaa terveyttään ja lapsemme terveyttä. Tupakka ei MINUN mielestäni kuulu samaan taloon lapsen kanssa.

Ystävällinen, auttavainen ja muut huomioon ottava. Ketään ei saa jättää yksin, kaikkia tulee auttaa ja kukaan ei ole paha. Kysyin eräs päivä mieheltäni, että auttaisiko hän ihmistä, josta emme kamalasti menneisyyden takia pidä esimerkiksi nostamalla vaunut bussiin/junaan ja hän vastasi, että tottakai auttaisi.

Yksi tällä hetkellä tärkeimmistä asioista on se, mitä S tekee Topin eteen. Jo ensihetkestä asti, kun isä ja poika kohtasivat, heidän välilleen syntyi side. Sitä sidettä ei ole mikään rikkonut ja hankalista ekoista kuukausista huolimatta, mieheni on ollut läsnä koko ajan. Kun minä itkin yöllä kannettuani monta tuntia huutavaa lasta, S nousi auttamaan nukuttuaan vain pari tuntia ja lähti sitten suoraan töihin.

Isän rooli voi olla raskas, koska usein mies on se, joka tuo ruoan pöytään. Ymmärtäisin kyllä hyvin, jos S haluaisi pitkän työpäivän (lähtee aamulla klo 05 ja palaa kotiin klo 17) jälkeen lösähtää sohvalle ja avata television. Aikanaan sanoin, että voin ihan yhtä hyvin hoitaa Topia joskus illalla. Sydämeni meinasi pakahtua rakkaudesta, kun sain vastauksen; "Ei, kyllä minä hoidan. Minäkin HALUAN olla poikani kanssa."

Meillä ei ole yhtä vanhempaa ylitse muiden vaan kaksi. Äiti ei ole ykkönen ja isä kakkonen, vaan molemmat ovat samalla viivalla.

Tähän väliin oma mielipiteeni. Ilman isää eläneenä voin sanoa, että lapsi tarvitsee isän. Kaipasin, toivoin ja rukoilin; ehkä jonain päivänä isä tulisi takaisin elämääni? Pidin äitiäni kauheana ihmisenä, koska hän ei ollut antanut meidän tavata enkä kuunnellut järkipuhetta. Sitten isäni kuoli. Monta tuskan täyteistä vuotta meni ja mietin häntä usein. Miksi isä ei halunnut tavata minua? Mikä minussa on pielessä? Masennuin ja ne vuodet olivat aika rankkoja. Tänä päivänä olen kuitenkin aikuistunut ja tajuan kaiken. Tosi asiahan on se, että isäni käytti huumeita eikä äitini mitenkään voinut antaa meidän tavata. Vika ei ollut äidissäni eikä todellakaan minussa. Valinta oli isäni.

Kuten sanoin, mielestäni jokainen lapsi tarvitsisi isän. Ilman isää eläminen tuo helposti itsesyytöksiä ja ikäviä ajatuksia päähän. Eikä pieni lapsi voi mitenkään ymmärtää, että aikuisten valinnat ja päätökset eivät ole aina niin yksinkertaisia.

Olen onnellinen, että Topi on syntynyt parempaan tilanteeseen kuin minä. En ajattele, että minä olisin tehnyt oikean valinnan valitessani S:n, vaan enemmänkin mieheni on tehnyt oikean valinnan valitessaan sen mitä hän itse on. Kuten äitini ei olisi voinut vaikuttaa siihen, mitä isäni oli.

Välillä meinaan purskahtaa itkuun, kun näen Topin onnesta kiiluvat silmät S:n palatessa töistä kotiin. Tai, kun Topi ojentaa kätensä päästäkseen S:n syliin ja painaa sitten päänsä isänsä rintakehälle leveän hymyn kera. Katselen kyynel silmäkulmassa ovensuusta, kun pojat leikkivät yhdessä leluilla, pelleilevät ja nauravat.

Jotta voisin olla mahdollisimman paras äiti, minun on oltava joskus erossa pojastani. Haluan omaa aikaa ja tilaa. Silloin on uskallettava luottaa siihen, että joku toinenkin osaa huolehtia siitä rakkaimmasta aarteesta. Pitää muistaa, että Topi on yhtä tärkeä miehelleni kuin minulle. Siispä astun ulos ovesta rentoutuneena ja tietäen, että kotiin palatessani kaikki on mennyt hyvin. Joka ikinen kerta.

Jonain päivänä Topi kasvaa isoksi pojaksi ja muistaa aina, että hänellä oli äiti sekä isä.