Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kehittyminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kehittyminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. syyskuuta 2013

Työt, päiväkoti ja muuta höpinää



Siis huh, miten outoa on palata töihin! Mukavaa, ihanaa, erilaista ja vaihtelua arkeen. Rytmit tasaantuu ja fyysisestikin reippaampi olo. Toisaaltaan taas väsyttää järkyttävästi koko ajan, koska tulee nukuttua vähemmän.

Nukkumiseen on vaikuttanut Topi. Melkein aina poika on nukkunut hyvin ja täydellisen ihanasti, mutta nyt tökkii. Tuntuu vähän siltä, että Topi on eri mieltä äidin töihin paluusta. Ei tässä mitään muuta syytä tule mieleen.

Tosiaan huutaminen alkaa aina yöllä ja kestää 2-4 tuntia. Topi raivoo, kiljuu, potkii, hakkaa, raapii, kiemurtelee, heittelehtii ja paukuttaa päätään.. Ei naurata nousta uuteen aamuun ja pysyä hereillä loppu päivä. Kahdesti olen jo nukahtanut lattialle ja nukkunut useamman tunnin. Ehkä tämä tästä..


Järkyttävä paskamutsi fiilis 24/7. Inhottaa herätä aamulla ja hiipiä huoneesta. Harmittaa ajatella, että muutaman tunnin päästä poju herää ihanasti kikattaen uuteen aamuun ja se jää itseltäni välistä. Ahdistaa koko päivän, koska tiedän Topin kaipaavan meidän yhteisiä rutiineja ja päiviä. Itkettää yöllä, kun lapsi reagoi siihen, että äiti lähtee joka päivä pitkäksi aikaa pois.

Tämä kaikki vahvistaa mielipidettä päiväkotiin liittyen. En todellakaan IKINÄ laittaisi näin pientä lasta päiväkotiin. Söisin vaikka koiranpaskaa ja eläisin köyhästi, mutta lastani en liian aikaisin mihinkään laitokseen laita. Vahva mielipide, tiedän.

Pienen lapsen paikka on äidin luona ja kotona. Koti on pienelle turvallinen ja tuttu paikka, jossa koko alkutaival on eletty. Kotona saa tietyt asiat tiettyihin aikoihin ja hädän iskiessä paikalla on joku, joka osaa heti reagoida siihen.

Jo se, että päiväkodissa täytyy nukkua kerran päivässä tiettyyn aikaan kertoo paljon. Ainakin meillä poika nukkuu vaihtelevasti eri päivinä. Pitääkö siis pientä lasta pakottaa nukkumaan liian vähän, koska se vain on päiväkodin tapana?

Perushuolto meillä tapahtuu niin, että kun on nälkä syödään ja kun vaippa on täynnä se vaihdetaan. Voiko lasta huudattaa nälässä, koska kädet ei riitä ruokkimaan heti? Voiko vaippaa pitää likaisena samasta syystä? En usko, että kukaan kotonakaan pitää lasta likaisena tai nälissään. Päiväkodeissa ei aina valitettavasti riitä kädet vaihtamaan lasta kuiviin heti tai ruokkimaankaan, jos kymmenen pientä suuta huutaa samaan aikaan.

Osaan reagoida ja tiedän mitä tulee tehdä milloinkin. Ne on ne äidin vaistot. Äiti on saanut vaistonsa ihan syystä. Äiti on tarkoitettu huolehtimaan lapsestaan.

En itse vielä uskalla jättää lastani paikkaan, jossa ihmiset eivät tunne poikani eleitä tai tapoja pyytää jotakin. Mielestäni lapsi pitäisi aikasintaan laittaa päiväkotiin sen ikäisenä, kun tämä osaa jo itse syödä sekä pyytää. Osaa kertoa, jos jokin on huonosti tai joku kiusaa. Osaa kävellä itse ja ymmärtää kaikesta enemmän.

Olisi itsekästä laittaa lapsi päiväkotiin nyt, vain koska "tarvitaan rahaa" tai "pakko sitä on jo opiskella". Ajattelen näin, koska haluan vain lapseni parasta.

Jokainenhan saa tehdä tässä asiassa miten haluaa. En ikinä tuomitse muita, vaikka mielipiteet asioista onkin. Joten, jos loukkaannuit tätä lukiessa niin olen pahoillani. Halusin vain rehellisesti kertoa OMAN mielipiteeni, enkä tuomita ketään. Painotan; en tuomitse.


Onneksi ensi viikolla normaali arki alkaa taas rullaamaan. En kestäisi tätä enempää, vaikka töissä onkin mukavaa!


Teidän iloksi blogiin tulee taas eloa muutoksen myötä. Kotona jaksaa enemmän ja on oikeasti jotakin kirjoitettavaa. Kukaan ei varmaan halua kuulla mitä tein töissä tänään ja mitä tämä asiakas sanoi ja... :D



Vielä menneen viikon kuvia; niistä ei omaa juttua saanut, mutta kiva lisä tähän mielipidetekstin loppuun.


Hanska raivarit.

Ups.. ja taas jumissa.

Iskän kanssa laatu-aikaa.

Aamu Ruoholahdessa.

Uusi jumpperi!!

Aamu Hanasaaressa.

Uusi body!

Ööö.... vessapose.. :D

Namnam, jäätelö herkkuja ja söi ihan itse lusikalla!


PS. Topi on alkanut konttaamaan!!


Lopuksi kertokaapas, että mitä mieltä te olette päiväkodista?

lauantai 31. elokuuta 2013

Hyviä uutisia



Kuten joku saattoikin edellisestä tekstistä bongata... Topi on alkanut vihdoin vetreyttämään jalkojaan.

Joku viisas tulee tähän väliin varmaan ilkkumaan "mähän sanoin, että jokainen omaa tahtiaan jne". Saa tulla, mutta se ei silti muuta sitä diagnoosia, joka pojalle annettiin.

Toiset eivät viitsi kehittyä samaa tahtia muiden kanssa ja mielellään katselevat maailmaa rauhassa, toiset taas jäävät lähtöviivalle fyysisten syiden takia. Toistan itseäni.. oli se syy mikä tahansa, niin itse en välitä siitä kuinka nopeasti Topi kehittyy KUNHAN kaikki on hyvin.

Aika pian neuvolakäyntien jälkeen Topi alkoi haluamaan ylöspäin. Pojassa on aina ollut ihmeellistä voimaa ja omaa tahtoa, jota kunnioitan. "Jalat eivät toimi, mutta hei onhan minulla kädet!"

Olisihan tilanne voinut olla se, että kaveri olisi itkenyt ja kiljunut itsensä puhki tavoitellessaan pystyyn pääsemistä. Rääkymisen sijasta meiltä kuuluikin ähinää, puhinaa, kopsahduksia ja murinaa.

Kaikki se työ kannatti. Alkuun opittiin polville pääseminen, vaikkakin monen mustelman kautta. Riemu oli suunnaton, kun pikkunen pääsi hamuilemaan tavaroita matalilta tasoilta. Pikkuhiljaa alettiin siirtelemään arvokkaampia tavaroita piiloon.






Topi oppi myös erään mielestäni hauskan asian, joka ei kyllä isukkia naurata pätkääkään; rämpyttämään Xboxia päällekiinnipäällekiinni. Laitteen nappi on erittäin herkkä ja jotenkin Topi vaan tajusi, että siihen koskemalla kuuluu hauska PLING ääni ja valot syttyvät päälle. Jos menen nurkan taakse niin yleensä tulee ihan hiljaista koko talossa ja hetken päästä PLING PLING PLING PLING. Ovela vauva hiipii hiirenhiljaa tekemään pahojaan.

Ei mennyt kauaa tästä, kun polvilla oleminen ei riittänytkään enää. Pakkasin postipaketteja vierashuoneen sängyllä, ettei Topi pääse sotkemaan väliin. Arvatkaa vaan oliko kaveri eri mieltä asiasta? Kuuntelin sivukorvalla perus ähisemistä ja yhtäkkiä järkytyin; poika seisoi ja repi vaatetta pois paketista.



Siitä se sitten lähti. Kun käsissä on tarpeeksi voimaa, kyllä sitä pääsee mihinkä vaan. Alkuun jalat roikkuivat lötköinä perässä ja seisomisesta ei tullut mitään, koska eihän niissä ollut ollenkaan lihaksia tai voimaa. Kaatuilua, jalat mutkalla, kuhmuja ja itkemistä..

Kehitettiin isukin kanssa tosi tyhmältä kuulostava tapa. Ainakun Topi muksahtaa nurin ja siinä ei oikeasti käy yhtään mitään niin aletaan nauraa ja tehdään jotain hölmöä samalla. Nykyään poika saattaa kaatuessaan tai pään kopahtaessa alkaa höröttämään itselleen automaattisesti.

Seisomaan pyrkiminen vahvisti pikkuhiljaa jalkoja ja touhusta on tullut koko ajan varmempaa ja varmempaa. Nyt sitten on pakko seistä JOKA paikassa. Kaninhäkkiä vasten, sängyssä aamulla, sohvaa vasten.. Kerran Topi yritti nousta jopa syöttötuolia pitkin, mutta siinä kävikin sitten vähän hassummin ja kaveri putosi suoraan tavarakoriin. Tätä seurasi korvia huumaava huuto. Mitä tekee äiti? No ottaa kuvan tietenkin!




Huom. Tilanteessa ei siis sattunut mitään, pojalla oli ainoastaan äärimmäinen veetutus asiasta.

Tänne kuuluu siis oikein hyvää! Seuraava vaihe näyttää olevan käveleminen tukea vasten. Muutama haparoiva askel on jo otettu, mutta eihän tässä tosiaan mikään kiire ole, kun vasta seisomaan pääsi!

Toivoisin silti kovasti, ettei konttaaminen jäisi välistä, koska se voi vaikuttaa pahasti neurologiseen kehitykseen myöhemmällä iällä. Uimahallissa vauvojen altaassa Topi jostakin syystä nimenomaan kuitenkin konttaa. On polvillaan ja etenee vuoroliikkein. En ymmärrä.. eikö kaveri sitten vain viitsi lattialla tehdä samaa, koska ryömiminen on helpompaa? Tänään on tosin ottanut yhden tai kaksi konttaus askelta, mutta sitten pudottautunut makuulleen ja jatkanut ryömimällä. Noh, ehkä sekin sieltä kuitenkin tekee tulojaan?

Kuhmut ahdistaa paljon ja mustelmat. Eräs päivä laskin varmaan viisi mustelmaa otsasta. Miksi pitää yrittää mahdottomiin paikkoihin tai hakata päätään? Vaikka olisin vieressä, en silti saa melkein ikinä koppia. Topi osaa kyllä laskeutua alas halutessaan pepulleen eli periaatteessa idea on oikea, MUTTA tyylissä olisi hiomisen varaa. Olen ymmärtänyt, että ensin pitäisi joustaa jaloista ja sitten pudottautua pepulleen, mutta kaveripa läväyttää itsensä sieltä korkealta suoraan takamukselleen, jolloin yleensä menettää tasapainon ja kaatuu takaraivon kanssa lattiaan. Huoh..

Loppuun saatte myös uuden tuoreen kuvan, koska tylsästi laitoin tuonne ylös vain vanhoja.. Sorry! Töiden aloittaminen vei mehut totaalisesti eikä kuvaamiselle ole jäänyt hyvää rakoa.

Ps. Taas uus jumpperi...

Muita kuulumisia:

- Työt alkoivat ja oli ihanaa olla siellä välillä.
- Syksyn kaksi iltavuoroa/vko on nyt sovittu, joten taloudellisesti iso plussa.
- Topi oksensi emmaljungien päälle ison lastin ja kankaat pääsi pesukoneeseen.
- Pikkunen oppi riisumaan vaippansa ja tietenkin siellä oli sillä kertaa muutakin kuin pisut.
- Kirpparipöytä on laitettu Nellaan ja Nuttuun pystyyn.
- Olen itse voinut huonosti kolme päivää ja arvuuttelen mikähän mysteeritauti on iskenyt.
- Topi osaa nykyään tunnistaa lampun ja osoittaa sitä, kun kysyt "missä lamppu?"
- Koira on myös tuttu juttu ja siihen pätee sama kuin lamppuun. Topi hihkuu myös onnesta aina koiran nähdessään.
- Vilkuttamisessa on kehitytty ja se tulee melkein aina pyydettäessä, joskus heihein kera.
- Topi on alkanut poraamaan päätään omaani vasten suloisesti.
- Poika on tajunnut, että äitillä on tissien lisäksi myös hampaat.
- Topille puhkesi ihka ensimmäinen hammas ja ilman huutoja <3



Ihan paras setti!!

Koska olen ehtinyt hyvin vähän lukemaan muiden blogeja (kännykkä ei pyöritä bloggeria YHTÄÄN, murr..) , haluaisin kuulla teidän kuulumisia lukijat! Joten.. mitä teille kuuluu? :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tilannekatsaus ja välilöpinöitä



Olen pahoillani, että olen melkeinpä hylännyt teidät hetkeksi. Instaan on ilmestynyt ainoastaan muutama kuva, facebookin päivitys on ollut laiskaa ja blogissakin on aika pitkä tauko.

Yksinkertainen syy; loma loppuu ja siitä on pakko ottaa ilo irti. Niin ja pieni kesäflunssa päällä. Tai en tiedä mikä tämä on, mutta on hutera ja voimaton olo. Nenä on mukamas tukossa, vaikka ei edes ole. Joku pöpö silti, joka väsyttää.

Päästiin viime viikon lopussa pojun kanssa vihdoin lintsille. Vanhemmat taisivat olla enemmän innoissaan, kun lapsi itse... Kanajuna kuitenkin oli mieleinen! Teen reissusta oman postauksensa myöhemmin ja syynä ainoastan se, että niitä kuvia on 100000000 kappaletta käsiteltävänä.



Nyt loma on tosiaan loppumetreillään ja huomenna tämä äiti lähtee töihin. Tiedossa on ihan mukavia hommia, joten ei haittaa. Teen 30 tuntia viikossa parin viikon ajan ja sitten sen jälkeen olisi tarkoitus tehdä 12 tuntia viikossa.

Niin ja Topi ei todellakaan ole menossa vielä päiväkotiin. Tästäkin tulossa oma postaus!


Pojalle kuuluu muuten tosi hyvää! Huoli jalkojen toiminnasta alkaa olla poissa. Topilla on niin paljon omaa tahtoa, että sitä on kiivetty nyt viikon aikana vaikka mihin. Jalat on alkuun roikkuneet löysinä perässä, mutta harjoittelun kautta poju on tajunnut ottaa niitäkin mukaan; lopputuloksena jo vähän toimivat jalat! Muksahduksiakin tapahtuu kamalasti, koska joskus voimaa, asentoa tai motoriikkaa on hankala hallita.

IHAN kaikkea vasten on pakko nousta seisomaan.

Karkkipussi varas.. 

Paperipussi toimii hyvänä houkuttimena, että kaveri harjoittelisi kiipeämistä.

Polvien kautta seisomaan. Ps. Kattokaa niskakiekuroita....


Hurahdin viikon aikana sitten Me&I vaatteisiinki.. hyvästi rahat!

Omppu pyllyssä -housut.

Lelu putosi. Onneks poika osaa pudottautua pepulleen, kun haluaa alas.

Tehtiin eilen ensimmäistä kertaa KUNNON ruokaa Topille. Ideanpoikanen syntyi kaverin ohjeesta, mutta sovelsin sitä meille sopivaksi. Loppujenlopuksi lainasin reseptiin vain kananmunan ja hernemaissiporkkanan.

Täysjyvämakaronia
Kanaa
Hernemaissiporkkanaa (pakaste)
Kananmunaa
Vettä
Maitoa

Keitin kanat kattilassa pehmeiksi ja makaronit myös. Murustelin kanan vuoan pohjalle ja lisäsin makaronit sinne. Sitten kippasin sekaan pussin hernemaissiporkkanaa. Laitoin sopivasti vettä ja tavallista maitoa. (Maito ei ole pakollinen..) Lopuksi rikoin vielä kolme munaa ruoan päälle. Sekoitin ja uuniin 225 astetta noin puoleksi tunniksi.

Hyvää tuli ja Topi tykkäsi. Tosin jouduin vähän vetämään sileäksi sauvasekottimella, koska raukalla ei ole vielä hampaita. Osa meni pakkaseen, sillä ruokaa tuli todella paljon. Ainut huono puoli oli, että Topi oksensi kaikki ruoat uimisen jälkeen pihalle. Onneksi tämä johtui ilmeisesti vain klooriveden hörppimisestä. Emmaljungat kuitenkin kärsivät tästä episodista ja olivat yltäpäältä ihanassa oksennuksessa. Haju ei meinannut lähteä millään, joten kankaat oli pakko keplotella irti ja lykätä pesukoneeseen.

Meinasi palaa hermo, kun ne oli laitettu kiinni niin hankalasti. Ruuvimeisselin avulla saatiin irti ja todettiin, että käsinpesu pitäisi tehdä. Onneksi meidän pyykkikoneessa on käsinpesu ohjelma! Hermoa kiristi kaiken päälle vielä sitten se, että pinnasängyn pohjaa oli pakko laskea ja se vasta hankalaa olikin!

Topin ruoka.

Perjantaina meillä on kaverin kanssa kirpparipöytä Espoon Nellassa ja Nutussa. Sieltä voi käydä haalimassa 56-86cm poikien vaatteita. Löytyy kuulkaa vaikka mitä! Hinnat 1-5e, jopa täysin uusistakin vaatteista! Tämän lisäksi on jumppereita, villahaalareita, takkeja, kenkiä, pipoja, hattuja, tossuja, sukkahousuja, sukkia, leluja, lakanoita.. Kypärämyssyt ovat 1,50e/kpl, jumppikset 6-10e kpl, kengistä löytyy täysin uudet 50e arvoiset kangaroosit hintaan 18e, pussilakanat 3e/kpl. Puhtaita nukattomia, vain kerran pestyjä tai TÄYSIN uusia vaatteita. Popia vähän, mutta enimmäkseen Lindex, KappAhl, H&M, Tutta, Esprit, Name It jne.. Tulkaa tekemään löytöjä pöydästä 66! (Omat vaatteet on 66/2 ja kaverin 66/1.)


--


Tässä oli teille taas ihanan sekava teksti! Kaikkea yhdessä läjässä ja ilman päätä tai häntää. Joskus ei jaksa miettiä, vaan haluaa ainoastaan purkaa viime päivien asiat laiskasti "paperille". Sen olen tehnyt.


Nyt aika mennä katsomaan telkkua, koska huomenna on se työpäivä edessä...

PAITSI AINIIN! Sain kaksi ihan hupaisaa kommenttia tänään blogiini. Ensimmäisestä en tajunnut mitään.

"Anonyymi28.8.2013 18.31.00
Ei hera isä, sun lapsella on PAHOJA motoriikkahäiriöitä, ei ryömi/istu 7kk iässä??!! Ja sä blogitat Miikkareista.Ei huh huh."

Joku saa suomentaa, jos tajuaa mitä tuolla ajetaan takaa? :DD Eihän Topi edes ole 7kk vaan 10kk? Ilmeisesti jotakin kummaa pilaa.  Samalta tyypiltä tuli myös toinen kommentti ja se tuli tuohon esittelysivulle, jossa kerron itsestäni.

"Anonyymi28.8.2013 18.36.00
Miksi sun kuva on otettu niin, että sun melkein 20 ylikiloa ei näy?"


Mielenkiintoista. Olen tietääkseni aina ollut tässä blogissa rehellinen ja kertonut avoimesti asioista, kuten siitä, etten ole johonkin asiaan tyytyväinen. Ei mulla ole mitään syytä piilotella, että painan yli 10kg enemmän kuin ennen, en nyt vain koe järkeväksi laittaa mahakuvaa esittelytekstin alle. Tässä siis anonyymin ahdistukseen kuva isosta mahastani:

Nyt ei anon tarvi huolehtia enää siitä tietääkö kaikki varmasti, että täällä
 on tätä vararavintoa enemmän.

Ps. Anolle terveisiä sinne Nokialle! ;)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Lastenlääkärin suusta


Tänään oli sitten se lekuri käynti ja tosissaan kyseessä oli ihan LASTENlääkäri.

Käveltiin neuvolaan ja saatiin samalla hyötyliikuntaa. Topi istui rattaissa hiljaa koko matkan. Saatiin muuten joku karkuri koira meidän seuraksi osan matkaa. Yritettiin saada se seuraamaan, jotta oltais laitettu matkalla olevaan koirapuistoon ja soitettu löytöeläinpaikkaan. Onneksi omistaja kävelikin vastaan! (Kiinnosti? :D)

Käynti ei kestänyt kovin pitkään, mutta saatiin kuulla asioista enemmän. Topia tutkittiin ja meiltä kyseltiin kaikenlaista. Loppujenlopuksi todella hyvä, että otettiin neuvolaan yhteyttä.

Olen saanut viime päivien aikana ihan hirveästi viestejä siitä, kuinka on tyhmää kiirehtiä näissä asioissa. "Minä en ainakaan lähtisi hoputtamaan lasta, kyllä se joskus oppii kuitenkin." tai "Ihan turhaan mun mielestä hätäilette ja neuvolaan menitte." Ei kukaan oikeasti voi lähteä puuttumaan meidän asioihin, kun ei niistä mitään tiedä. Ihan hienoa, jos joillakin lapset oppii omassa tahdissaan ja sillein, mutta ei lapsia voi verrata. Toiset tarvitsee apua kehittymiseen ja mahdollisesti tutkimuksia.

Lääkäri ymmärsi heti miksi olimme ajan varanneet ja sanoi, että oikein toimittu. Topille annettiin myös diagnoosi, jonka nimeä en hienosti nyt muista. Siinä on kuitenkin kyse siitä, että pojan yläkroppa kehittyy, mutta alakroppa ei. Jalat ovat pehmeät eikä näin kuuluisi tämän ikäisellä enää olla.

Kehityksen viivästymiseen on monia syitä. Yksi näistä on tottakai Topin keskosuus, mutta tämän lisäksi asiaan on vaikuttanut se, että sairastan diabetestä ja raskauden loppuvaiheella kärsin toksemiasta eli raskausmyrkytyksestä.

Poju sai ns. armonaikaa kuukauden. Käymme välissä fysioterapiassa ja sitten katsotaan onko edistystä tapahtunut. Jos alakroppa on edelleen pehmeä ja kehitys junnaa paikallaan, lähetään me neurologin vastaanotolle.  Lääkäri painotti, että mitään suurta hätää ja huolta ei kuitenkaan ole.

Kyllä äiti tietää ja tuntee aina, kun joku ei oikeasti ole normaalia. Moni teistä pudisteli päätään ja ajatteli, että olen hätähousu. Moni teistä ajatteli, että Topi on vain hitaampi kehittymään eikä ymmärtänyt mitä yritin sanoa. Moni sätti minua siitä, että olin huolissani. Moni väitti, että yritän vain kiirehtiä, vaikka yritin puhua huolestani.

Kyllä äidinvaisto on vahva!!

Pääasia, että tälle tehdään jotakin ja neuvolassa kuunneltiin. Kiitos teille, jotka laitoitte ihania viestejä viime postaukseen! Ja te loput.. menkää itseenne, lopettakaa se päteminen ja kuunnelkaa mitä toisilla on sanottavana!


Odotetaan lekurille pääsyä.

Topin eka maailman epäterveellisin croisantti.

Kun nukuttaa, niin nukutaan.



Kärryissä oli paljon kivempi istua, kun rattaissa.



maanantai 19. elokuuta 2013

10kk neuvola



Se oli sitten neuvola käynti tänään. Saatiin yksi ylimääräinen aika 10 kuukauden ikään, koska Topin kehityksessä on ollut viivettä ja muutenkin ollut ongelmia refluksin sekä lihojen syömisen kanssa.

Aamulla satoi vettä ammeesta kaatamalla ja edessä oli pieni kävelymatka. Jotenkin harmitti, ettei saanut jäädä lämpimän peiton alle kuuntelemaan ihanaa kaatosateen ropinaa. Puettiin kaikki lämpimästi päälle eli äitille ja pojalle taas villapaidat. Tämän lisäksi Topille laitettiin ensimmäistä kertaa kurahaalari ja kurahanskat sekä tätä yhdistelmää komistamaan sadehattu. Poika kurkkii vaunuista niin paljon, että suojista huolimatta tavallinen pipo olisi läpimärkä heti. Kaivoin myös kaapin kätköistä ihanan Emmaljungan jalkapussukan ja iskin sen raivosta kihisevän Topin päälle.

En ymmärrä mikä monella lapsella tuntuu olevan juuri ulkovaatteita vastaan. Pipo raivostuttaa, hanskat kiukuttaa. HUOH!

Ei ehkä niin edustava kuva, mutta tällaiset vaatteet Topilla oli.
Hyvin pakattu poika.

Päästiin pukemisruljanssin jälkeen ulos ja olikin hieman jo kiire bussiin. Arvatkaa oliko ihanaa huomata, että taivaalla porotti aurinko ja villapaita liimautui heti selkään. Voitte kuvitella minkälainen hikipallo poika oli, kun päästiin noin puolentunnin päästä perille. Voi raukkaa! Ei tullut taas arvioitua kovin hyvin asua ja taisi suomen sää vaihteeksi tehdä kepposet.



Neuvolassa puhuttiin paljon eri asioista. Puhuttiin siitä kuinka Topi on selkeästi muutaman kuukauden myöhässä kehityksestä verraten ikätovereihin. Jo pitkään opitut asiat on tulleet jäljessä niin fyysisesti kuin osittain henkisestikin.

Olen huomannu tämän itsekin. Äidinvaistot. Kaikki jaksavat silti aina toitottaa, että jokainen lapsi on yksilöllinen ja jokainen kehittyy varmasti omaa tahtiaan. Ei kannata kiirehtiä.


Viimeinen lause tuppaa hieman ärsyttämään, koska se alkaa olla kulutettu ainakin erään ihmisen toimesta puhki. Ihan tasan sama mistä puhun tai missä sävyssä, niin muka aina yritän kiirehtiä. Eikö nykypäivänä saa puhua rehellisesti siitä, että lapsi ei jotakin osaa? Jos kerron, että meillä ei vielä kontata eikä aiotakaan, niin miksi siihen täytyy tulla valittamaan, että minä kiirehdin? On suomalaiset kyllä joskus kummaa porukkaa, kun ei saa asioista ääneen sanoa ja kertoa missä mättää.

Jos sanon, että Topi ei osaa oikein vielä mitään, en tarkoita sitä pahalla. Ei haittaa pätkääkään, vaikka toinen "vasta" ryömii eikä touhota niinkuin muut. En ole pettynyt tai turhautunut tilanteeseen. Kunhan vain kerron miten meillä menee. Joten lopettakaa te (tiedätte kyllä kenelle puhun nyt) se turha spekulointi siellä ja lukekaa mitä sanon.


Topi sai lähetteen fysioterapiaan ja lastenlääkärille ajan keskiviikoksi. Lääkäri tutkii tuota fyysista liikkuvuutta ja henkistä kehitystä.  Hän antaa meille myös ohjeita sekä lääkkeitä refluksiin ja katsotaan lähetettä allergiatesteihin. Myös oikean käden nykimistä pitää seurata.

Joku sanoi, että on yhteiskunnan varojen tuhlaamista viedä lapsi fysioterapiaan pikkuasian vuoksi. Sanonpa vaan, että hyvä se on suutansa aukoa, jos omat lapset kehittyvät ihan tasaista tahtia. On se hyvä tulla sanomaan, kun ei näe kokonaiskuvaa. Minä näen ja mielestäni asiaan on aika puuttua sekä Topin liikkuvuuteen hakea apua. Ei sen takia, että häpeäisin pojan kehittymättömyyttä, vaan sen takia, että se on hyväksi lapselle itselleen.

Mielestäni se, että on huolissaan ja ottaa asioista selvää ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Hyvä äiti pitää huolen lapsestaan ja tarjoaa tälle mahdollisuuden apuun, jos sitä tarvitsee. Ja on ihan tulevaisuudenkin kannalta hyvä, ettei Topi skippaa konttaamis-vaihetta. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että 10kk ikäiseksi Topi liikkuu liian vähän, mutta tilanne ei ole huolestuttava. Akuuttia kiirettä ei ole ja luultavasti asiassa päästään etenemään ehkä vain ohjeistetulla kotijumpalla.

Mitä sitten tulee pojan henkiseen olemukseen, niin Topi kuulemma vaikuttaa sellaiselta lapselta, jolla on hyvä olla vain paikallaan ja katsella. Kaveri ei tarvitse erityisemmin huvituksia ja tekemistä, vaan viihtyy myös aloillaan. Mutta on tarpeeksi menevä ja kiinnostunut ympäristöstä, ettei tarvitse mitään muuta epäillä. Siitäkään ei kannata huolestua, että Topi ei pahemmin jokella, koska poju tapailee jo sanoja. Hauva, Heihei, Lamppu ja joskus Äiti.  Kieli on toki kankea ja joskus kirjaimet menevät sekaisin lopputuloksena siansaksa. Toiset lapset vain ohittavat jotkin kehitysvaiheet ja sille ei mitään voi. Toiset ovat laiskan tyytyväisiä, eivätkä pyri liikkumaan kovasti.

Puhuimme jonkin verran myös siitä, että onko huolestuttavaa, kun Topi ei vierasta tai eroahdistustakaan ei ole tullut. Joku jossakin taisi mainita, että nuo ovat normaaleja vaiheita, jotka kertovat esimerkiksi siitä, että lapsi erottaa olevansa eri ihminen kuin äiti ja olen kuullut myös vihjailuja siihen suuntaan, että olisin huono äiti, kun lapsi ei kaipaa luokseni. Meillä kuitenkin on kovin erilainen tilanne, kun suurimmassa osassa perheistä. Olen lukenut varmaan satojen äitien kirjoittavan, että mies ei osallistu lasten arkeen juuri ollenkaan ja äiti hoitaa melkein koko päivän yksin. Meillä hoitovuorot ovat jakautuneet kahtia ja Samu on viettänyt pojan kanssa samanverran aikaa kuin minäkin. En myöskään imettänyt suoraan rinnalta, joten sellainen side meiltä jäi automaattisesti puuttumaan. Topilla ei ole vain yhtä ihmistä, josta irtaantua vaan kaksi. Mutta ongelmana on se, että toinen meistä on AINA paikalla. Ei siis tule tilannetta, jossa Topi joutuisi jäämään yksin tai pelkäämään yksinjäämistä.

Ja onhan tuo poika kovin itsenäinen. Viihtyy hyvin omissa leikeissään ja harvoin huutelee perään. Yleensä katsoo kummissaan, kun menen vessaan, mutta sitten ryömii tekemään omia touhujaan. Reipas pieni poika - tai liian laiska seuraamaan!


Ruoan suhteen katsellaan niitä allergiatestejä, että olisiko niihin tarvetta. Oksentelun avuksi taas pyritään ottamaan jotakin refluksilääkettä. Neukku sanoi myös, että voidaan aloittaa maidon tarjoaminen pikkuhiljaa. Kuulemma pitäisi antaa rasvatonta maitoa, mutta olen kyllä eri mieltä. Meillä juodaan kevyt maitoa ja piste! Kyllä lapsikin niitä rasvoja jonkin verran tarvitsee. Olen myös kuullut, että luomumaito olisi jostakin syystä iisimpää vauvan mahalle ja siihen kannattaa totuttaa ensimmäisenä. Mukaan kaupasta lähti sitten Ingmanin Luomu Kevyt Maito. Huomenna sekoitetaan sitä hieman korvikkeen sekaan ja totutellaan uuteen juomaan.

Saimme myös toisen suosituksen; yösyöminen pois. On kuitenkin hieman ristiriitainen olo tämän suhteen, enkä tiedä mitä teen asian kanssa. Olen aina halunnut kasvattaa osittain lapsen tahtisesti. Meillä mennään nukkumaan, kun väsy tulee ja herätään, kun ei nukuta. Ei ole mitään tarkkoja kellonaikoja millekään asioille. Ruokaakin saa, kun on nälkä tai maitoa, kun tekee mieli. Tuntuu vain hullulta rajoittaa sitä maidon juontia, jos toinen sitä kokee tarvitsevansa. Tuskinpa tuo enää 15 vuotiaana nousee keskellä yötä hörppimään lasillista maitoa. Ja toisaaltaan, mitä hiton väliä jos nouseekin?!

En muutenkaan ymmärrä sitä outoa hinkua kellontarkkaan rytmittämiseen, mikä neuvoloilla on tavoitteena. En itse elä rytmissä, vaan jokainen päivä on omanlaisensa. Päiväunetkin pitäisi muka vähentää yhteen. Ja minkähän takia?

Meillä syödään päivällä hyvin, joten yösyönnistä ei ole haittaa. Meillä nukutaan pitkät unet öisin, joten päikkärit eivät vaikuta siihen. Mielestäni meidän tapa toimia on ihan hyvä.

Lopuksi otettiin mittoja. Olin veikannut millin pieleen pituuden ja paino-arvio heitti sadalla grammalla.



8kk neuvola                       10kk neuvola

71,5cm                                73,9cm

9120g                                  9680g

46,5cm                                47cm



Eipä tässä sitten muuta. Täytyy vaan sanoa, että ei todellakaan ärsytä niin, että kihisisin kiukusta, vaan ihan periaatteesta vaan huokailen täällä joillekin ihmisille. Riemulla odottaen, mitä anonyymit nyt tällä kertaa keksii!

Oli pakko pitkän päivän päätteeksi tehdä jotakin terapeuttista, joten pyykkasin ja vaihdoin pikkuherran lakanat. Kyllä näyttää tuo unipussi suloiselta, eikö?




Miten teillä on toimittu yösyömisen kanssa tai päiväunien? Lapsen tahdissa vai pakottamalla uusiin tapoihin?

perjantai 16. elokuuta 2013

Äitiyden kilpajuoksu



Olen varmaan jo aikaisemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta pakko (mahdollisesti) toistaa itseäni, koska ärsyttää jonkun verran. Tosin en ole kovin ärsyyntyvää tai suuttuvaa sorttia yleensäkään, joten tämän tytön "ärsyyntyminen" tarkoittaa ainoastaan sitä, että asiasta pitää mainita ääneen ja sitten se jo unohtuukin.

Aiheena on siis ihmisten välinen kilpailu tai enemmänkin ÄITIEN välinen kilpailu. Kenen lapsi osaa mitä ja blaablaa..

Oikein suututtaa katsoa Topin syntymän jälkeisiä aikoja, kun itse kuuluin tähän lastaan hehkuttavaan massaan. Ei siinä mitään, tottakai omaa lasta kuuluu hehkuttaa!! Mutta missä mennään yli?

Äitien mielestä lapsen kehitys on ihanan kutkuttavaa ja hienoa. On kiva, kun voi riemuita oman lapsensa virstanpylväitä ja jakaa ne ystävilleen. Joitakin heistä ne kiinnostavat ja toiset eivät välitä hevonkakkaakaan. Itselleni on ainakin tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka riemuitsevat Topin ensihymystä tai ensimmäisistä askelista.

Tavallaan tämä blogikin on sitä varten, että saan kirjoittaa ylös asioita mitä meidän elämässä tapahtuu. Saan jakaa uusia hienoja juttuja, hehkuttaa edistystä ja purkaa mieltä painavia asioita teidän lukijoiden kanssa. Miten yksi pieni tekstiin jätetty kommentti voi sykähdyttää sydäntä niin paljon?

Hehkuttaminen on siis ihan okei, mutta toisilla se menee pikkasen yli äyräiden. Keksitään tarinoita, liioitellaan älyttömästi ja kilpaillaan.

Miksi ei voi olla tyytyväinen oman lapsensa tahtiin, vaan sitä pitää laittaa lapsi tekemään asioita, joihin se ei pysty? Ainoastaan sen takia, että pääsee näyttämään muille äideille, että HÄHÄÄ meilläkin osataan! Onko se muka niin noloa, jos lapsi ei opikaan samassa tahdissa kuin muut? En itse ainakaan nää mitään järkeä siinä, että lavastetaan tilanteita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Meillä äideillä menee joskus vähän yli. Kun kysytään lapsen luonteesta niin on jotenkin puuduttavaa lukea samaa litanjaa "iloinen, nauravainen, sosiaalinen, täydellinen, kakkaa ruusuntuoksuista kakkaa..." Ihan varmana jokaisessa lapsessa on edes yksi "huonompi" luonteenpiirre, mutta miksipä kukaan niitä esiin toisi? Silloinhan joku toinen voisi luulla, että perheen elämä ei olekaan siitä kansion kauneimmasta kiiltokuvasta.

Ihan sama asia näkyy siinä, että jos olet huolissasi lapsestasi kehityksellisesti tai vaikka sairastumisen takia, joidenkin on pakko siihenkin väliin tunkea pönkittämään omaa mainettaan. "Meilläpä ei olekaan koskaan sairastettu!" tai "Meilläpä osaskin jo silloin ja tällöin tämänkin asian."

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että se tyttövauva joka "ei ikinä itke", karjuukin jonain päivänä takanasi kauppajonossa. Tai se poika, joka "osaa istua jo tosi hyvin 6kk iässä", onkin letkumakarooni vauvakerhossa. Ihmisiin tulee törmättyä, joku tuntee jonkun aina. Miksi siis värittää värikirjaa virheellisesti, koska joku sen epäkohdan kuitenkin tulee huomaamaan!

Ihan miten vaan, jokainen taaplaa tyylillään. Onneksi olen itse tullut järkiini, eikä tarvitse lisätä omaa nimeä ärsyyntymislistaan enää. En väitä olevani täydellinen, mutta ainakin yritän ihan hemmetisti olla ihan tavallinen äiti ihan tavallisesta perheestä, jolla on ihan tavallinen vauva eikä mikään SuperTopi.

Topi ei ole kehityksessä mitenkään ensimmäisten joukossa. Poika osaa ryömiä, ottaa pinsettiotteen ja joskus nousta hetkeksi tukea vasten. Varmaan 95% samanikäisistä osaa tuplasti enemmän. Voivoi, Topi on äitin pieni palikka ja kehittyy omaa tahtiaan tai sitten fysioterapian avulla. Mutta asia ei ahdista ollenkaan enkä tunne olevani huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Ollaan käytännössä lähtöviivalla, kun ensimmäiset ovat ehtineet jo maaliin, mutta en häpeä poikaani tai ole pätkääkään pettynyt!

Elämä ei ole vain vaaleanpunaista hattaraa ja jotkin asiat eivät mene niinkuin on suunnitellut. Aina se ei ole pahasta. Minä ainakin uskallan ottaa vastaan myös ne asiat ja myöntää, jos meillä jokin tökkii. Haluan olla rehellinen ja kertoa totuuden. Tämä blogi ei ole värityskirja vaan päiväkirja! Kuka valehtelisi päiväkirjalleen?

maanantai 24. kesäkuuta 2013

8 kk neuvola, PALJON kuvia sekä isoja hankintoja


Juhannus on ohi ja aika palata arkeen. Ihan oikeasti todelliseen aitoon arkeen, koska mies menee taas töihin keskiviikkona. On kyllä ihan mukavaa päästä viettämään Topin kanssa kaksinkeskistä aikaa. Olen varmaan ihan kamala jonkun mielestä, mutta viimeisen kuukauden meidän hoitojako pojan suhteen on ollut 80%-20% ja se en muuten ole ollut minä, joka on ahkeroinut. Mutta tämä tyttö ei muiden mielipiteistä välitä. Pusuja, haleja ja rakkautta olen antanut, kuten aina. Iskä vaan on noussut ylös, vaihtanut vaippaa ja syöttänyt. Voin sanoa, että tekipäs hyvää tämä loma! Ja sitten elokuussa mies palaa taas kotiin 1,5 kuukaudeksi isäkuukautta viettämään.



Loman kohokohta oli kyllä juhannus. Meille tuli vieraita eli sukulaisia ja ystäviä grillaamaan, nauttimaan kesästä ja pelaamaan ulkopelejä. Topilla oli seuraa ja kaikki olivat tyytyväisiä! Kertaakaan ei poika juhannuksena kitissyt, raivonnut tai kiukunnut ja nukkui yönsä hyvin.

Vieläkin todella hyvä fiilis. 

Lauantaina pikkuherra lähti mummilaan yökylään ja vanhemmat pääsivät tuulettumaan. Tuli juotua kunnolla sitten 1,5 vuoteen! Ilta sujui hienosti meidän päässä ja myös Topin päässä. Vähän poika oli mutristellut suuta, kun äiti ei enää istunutkaan siinä tietyllä tuolilla, mutta sitten zempannut hyvin ja viihtynyt mummin sekä ukin kanssa. Itse join kyllä aika paljon ja otin ilon irti elämästä. Sen saattoi huomata jälkeenpäin facebook päivityksistä! (:D)

Öh...

Lähdössä Mummilaan.


<3



Postasin eilen tänne virallisen 8kk-kuvan. Otoksien joukossa oli muutama muukin suloinen ja onnistunut kuva, joten laitan ne tähän ihailtavaksi. Lupasinhan kuitenkin, että tässä tekstissä olisi paljon kuvia!





8kk kunniaksi Topi kävi oikein kunnolla uimassa ja vieläpä meressä. Ei kiljunut, vaikka oli hyytävää vettä! 

Tänään maanantaina oli sitten 8-kuukautis neuvola. Vähän jännitti, koska neuvola vaihtui muuton takia ja emme yhtään tienneet mitä odottaa. Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä ja lääkäri vaikutti tosi pätevältä. Mittoja:  (Edelliset mitat ovat 6kk neuvolasta.)

8610g --> 9120g, 69,2cm --> 71,5cm, 46cm --> 46,5cm


Topi kuulemma käyttää jo tosi vahvasti jalkojaan ja hallitsee hienosti pinsetti-otteen. Sanojakin tulee. Iho on kaunis ja poika iloisen ja kiltin oloinen. Painoltaan sopusuhtainen.

Pientä huolen aihetta aiheuttaa se, että pojan maha reagoi lihaan ummetuksella. Lihaa koitetaan pikkusen tauottaa ja antaa sitten tilalla ainakin 600ml maitoa. Ummetuksen ja suuren unimäärän (18h/vrk) takia Topi sai lähetteen verikokeisiin, jossa tarkistetaan kilpirauhasarvot.

Sen lisäksi Topilla on esiintynyt oikean käden outoa nykimistä tarttumistilanteessa. Tätä seurataan nyt tarkkaan, mutta liittyy ilmeisesti keskosuuteen.

Keskosuus tuli esille myös toisessa asiassa. Topin kehitys on hieman tyssännyt ja liikkuminen on ikäisekseen liian vähäistä. Joudumme menemään 10kk neuvolaan kontrollikäynnille ja mahdollisesti Topi saa lähetteen fyssarille.

Lääkäri huomasi myös kivoja asioita; Topi on kuulemma matkija-luonne. Ihmiset oppivat eri tavoin asioita ja Topi selkeästi oppii apinoimalla muita. Topi muunmuassa matkii yksittäisiä sanoja ("hei", "Nelli", "Elmo") ja äitin yskiessä poikakin yskii. Myös taputtaminen on opittu matkimalla äitiä. Tänään opittiinkin sitten taputtamaan kahdella kädellä, kun tarpeeksi kauan oli tarkasteltu ja ihmeteltu miten se tehdään.

Kotiin päästessä ajattelimme, että ehkä Topi vain tarvitsee esimerkin ja mallia ryömimiseen sekä konttaamiseen. Siinä me sitten koko perhe maattiin lattialla ja ryömittiin, kontattiin sekä harjoteltiin. Topilla oli aika hauskaa. Loppujenlopuksi työ kannatti, koska Topi nousi IHAN ITSE konttausasentoon. Mun poika <3


Topi touhukas!

Reeniä, reeniä!


Kova on yritys! Koittaa kuvassa nousta itse polvilleen.


ONNISTUI!! <3



SAIN SEN!

Topi  sai sitten mutustella palkinnoksi vauvojen keksejä. Ne on merkattu 7kk eteenpäin ja oli kyllä niin onnellinen pieni mies ruokapöydässä! Sen lisäksi ostin ensimmäistä kertaa Talk-muruja sormiruokailua varten.














Nyt on käyty läpi neuvola-kuulumiset ja kuviakin on aika paljon. Tekstistä puuttuu enää ne isot hankinnat.

ENSIMMÄINEN OSTOS: Myin meidän yhdistelmät pois. Teutonia Prestige vm 2009 220€. Ne tullaan noutamaan huomenna. En vaan tykännyt siitä ratasosasta eikä muuten Topikaan!

Tilalle tulee Emmaljunga Scooter 2.0 rattaat. Valinta oli vaikea, mutta onhan ne aika päheet! Menee lumessa ja on kevyet sekä helpot käyttää. Väriksi valitsimme ruskean.

Kaunokaiset saapuvat loppuviikolla!

Harkinnassa oli Baby Joggerit, mutta ne ovat oikeasti todella kalliit ja aika epäkäytännölliset bussissa kolmen renkaan takia. Toinen vaihtoehto oli Brio Race, mutta kuten mies sanoi niin Briot näyttävät lelurattailta ja eivät mielestäni ole mitenkään erinomaiset. Emmaljunga on tehty Ruotsissa ja siellä tiedetään oikeat olosuhteet. En malta odottaa!

TOINEN OSTOS: Samsung Galaxy s4 !! Kävin noukkimassa uuden puhelin ja tuossa se vieressä odottaa, että pääsen laittamaan sitä kuntoon.

Omistaako kukaan? Kokemuksia?

Jotta en jaarittele enempää, lopetetaan vaatteisiin mitä hain aleista tänään. Tuli taas aika pitkä teksti. Palaan puhelimeen ja rattaisiin, kun olen hieman enemmän päässyt tutustumaan niihin!

Lindex 86cm 3xYökkärit ~11€

KappAhl 74cm Jumpsuit 15€ ja 17/18 Kengät 7,95€


Sitten haluaisin kuulla; miten meni teidän "jussi"? :)