Aina voi miettiä tulevaisuutta tai sitten olla miettimättä. Fakta on, että järkevintä on suunnata katseensa eteenpäin kävi elämässä mitä tahansa. Ottaa se oma aika, jonka tarvitsee ja sitten lähteä liikenteeseen. Ihan perusklisee on, että paikalleen jääminen on pahinta ja tekee hallaa ihmiselle. Toinen tarvitsee kuukausia käsitelläkseen asioita ja toinen toipuu viikossa. Eikä tästä saa tuomita ketään, koska ihmiset ovat hittovie yksilöitä!
Aikanaan, kun näin tämän kaiken tulevan toteen, varasin ajan lekurilta. Kävelin vihdoin paikkaan, jonne olisi jo vuosia sitten pitänyt mennä ja juttelin tuon sympaattisen mieslääkärin kanssa hetken. Ongelmanahan oli palautuneet paniikkikohtaukset, joita iski esimerkiksi töissä. Lääkkeet näihin oli loppuneet ja ahdistava tuleva elämänmuutos pahensi kaiken potenssiin tuhat. Kävelin lääkäriltä uusitun reseptin kanssa ulos ja kourassa oli myös toinen lappu, jossa luki aivan uuden lääkkeen nimi.
Citalopram. Lääke, jonka pitäisi auttaa ahdistukseen ja paniikkiin. Lääke, jolla saattaisi mennä pitkään ennen vaikutusta ja oireet, jotka voisivat alkuun jopa muuttua pahemmiksi. Nuo pillerit saattavat hyvinkin olla syy, miksi koko prosessi jumiutui hetkeksi. Ehdin syömään niitä hyvän tovin ja voin sanoa, että flippasin ja pahasti. Päässä pyöri, koko kroppa vapisi ja oksensin monta viikkoa. Tuntui siltä, että kiskoisi joitakin huumeita ja kärsisi vierotusoireista. Alussa on normaalia, että tulee sivuvaikutuksia, koska kroppaan isketään täysin vierasta ainetta. Jossakin vaiheessa vapinat ja muut jäivät kuitenkin kokonaan pois. Tilalle tuli tyhjyys. Tiesin, että olen surullinen, mutta en tuntenut surua. Tiesin tuntevani tunteita, mutta en tuntenut niitä. Kamalaa, kun ei voi itkeä, ei voi vihata eikä voi nauraa! Hymyilee vain tyhmänä päivästä toiseen. Meinasin ihan todella seota tuon lääkkeen takia ja päätin sitten viimein lopettaa sen. Tuntuu, että aivot ovat pikkuhiljaa kirkastumassa ja oikeasti on järkyttävää, miten maailma muuttuu ympärillä. Huomaan uusia asioita ja aistit tuntuvat liiankin teräviltä. Tunteet ovat silti edelleen jumissa, mutta kai se vaikutuksen katoaminen vain ottaa aikansa. Please, haluaisin jo itkeä...
 |
| " Myrskyn jäljeen nousee aurinko. Itkun jälkeen tulee hymy. Yön jälkeen päivä. Onnettomuus muuttuu onneksi. Huuto nauruksi. Odota hetki niin näet saman. Sen olen kokenut." - ©Anette |
Nyt kuitenkin alkaa tuo omien aivojen käyttö olemaan parempaa ja on helpompi suunnitella tulevaa. Miettiä, että mitähän sitä elämältään haluaa. Mihin seuraavaksi suuntaa, minkälaisena näkee itsensä viiden vuoden kuluttua ja missä haluaa asua.
Asuntokuviot ovat selkeät ja tiedän pysyväni Helsingissä. Vähän kuumottaa jo niskaan se, että kämppä lähtee alta kuun lopussa enkä ole vielä saanut uutta. En ole edes laittanut hakemuksia sisään, koska yritän hakeutua yksityisille vuokranantajille. On selkeä visio, että kämpän tulee olla laadukas ja suhteellisen uusi. Sen pitää ehdottomasti sijaita Helsingin hienoimmalla saarella; Lauttasaaressa. On muitakin vaatimuksia ja saatan kuulostaa typerältä niiden suhteen. Kylppärin lattia ei saa olla valkoinen eikä perus muovimatto, pesutornille pitää löytyä paikka ja keittiön olla kokattavan suuri. Topille haluan nappikokoisen huoneen ja parvekekin tulisi olla lasitettu. Kaiken tämän päälle kämppään kuuluu saada ottaa eläimiä, koska koirahan tulee mukaan. Ainiin, ja varaakin pitäisi olla eikä Lauttasaari todellakaan ole halvimpia paikkoja asua!
Voiko kukaan kuvitella, että näillä nirson tytön unelmilla olisi nyt yksi asunto käsissä. Se on varattuna meille ja olen menossa katsomaan sitä, mutta melkein 100% varmaksi voin sanoa asuvani siinä jo pian! Yleensä en vatvo kamalasti asioita, vaan tartun muuttamisen suhteen suoraan tilaisuuteen ja annan palaa. Asunnon paras puoli on se, että työpaikalle on noin 300m matka. Luksusta!
Asunnon lisäksi suunnitelmissa on se henkilökohtaisen elämän rakentaminen. Tulen saamaan paljon omaa aikaa jatkossa tai ehkä enemmänkin joudun opettelemaan yksinäisyyden kestämistä. Ehkä alan opiskelemaan jotakin kieltä? Lenkkeilemään? Hankin uuden harrastuksen? Saatan nähdä kavereita enemmän ja vapautuneemmin liikkua sosiaalisissa jutuissa. Pystyn tahkoamaan töitä, jos siltä tuntuu! Paljon on suunnitelmia ja tavallaan olen innoissani, vaikka ajatus Topin ajan jakamisesta ahdistaakin. Tähän mennessä olen jo nähnyt siskopuoltani, käynyt lenkeillä, elokuvissa ja baarissakin. Tuntuu, että ehdin siivota, rentoutua ja tehdä paljon enemmän. Ikävä pientä herraa on koko ajan, mutta tiedän pojan olevan hyvissä käsissä!
Olen pyöritellyt päässäni asioiden järkkäämistä. Miten jaetaan aika kahden vanhemman välillä ja miten saadaan tämä homma pyörimään oikein. Tarkoitus olisi hankkia asunnot lähekkäin ja pyrkiä olemaan suhteellisen likellä poikaa ainakin aluksi. Vietän yöt, aamut ja päivät kotiäitinä ja exmies nappaa tuon vintion sitten illaksi. Isällä ja pojalla on aina ollut yhteinen tärkeä "rituaali" nukkumaanmenon suhteen, joten sekin aiotaan pitää. Vaikka asutaan eri kodeissa, on tuo mies aina tervetullut meille, jos vain ikinä haluaa! Viikonloput olenkin töissä, joten poika on isällään silloin ja tarvittaessa sopimuksen mukaan yöt luonani. Aiotaan juhlia joulu yhdessä, mennä kolmisin leikkimään ulos ja viettää aikaa perheenä. Ei olla enää mies ja vaimo, mutta siltikin ollaan jo nyt vietetty aikaa yhdessä älyttömästi. Tuntuu hyvältä, että meidän ero ei ole ainakaan vielä vienyt pois sitä yhtenäisyyttä, joka meidän kolmen välillä on. Kumpikin meistä vanhemmista tulee pistämään likoon itsensä sen suhteen, että homma toimii jatkossakin!! Lopulta on kyse vain vahvasta tahdosta onnistua.
Kaiken tämän muutoksen ja myllerryksen keskellä on jotakin kivaa, joka odottaa tammikuussa. On ihmisiä, jotka haluavat pitää huolta toisista. On ystäviä, joilla on maailman lämpimin sydän. Olen onnekas, kun lähipiirissäni on tällainen tyyppi. Olen aikaisemminkin viitannut blogissa, että tästä kaikesta en olisi selvinnyt erään ystävän apua, joka on tukenut itseni lisäksi miestäni, poikaani ja koko meidän perhettä. En ollut uskoa silmiäni, kun sain häneltä lahjan, jota en koskaan odottanut saavani! Matkan ulkomaille; Kanariansaarille. Lähden reissulle ilman poikaa, joka jää silloin isälleen. Tärisen jo nyt jännityksestä!!
Tällä hetkellä tuntuu, että asiat voivat selvitä. Tästä voi selvitä. Tulevaisuudessa on paljon juttuja, joita odottaa. Ei pidä tuomita kaikkea tältä seisomalta, vaan odottaa ja katsoa, mitä elämällä on tarjota.
Mitä teille kuuluu?
