Tilannekatsaus ja välilöpinöitä

Olen pahoillani, että olen melkeinpä hylännyt teidät hetkeksi. Instaan on ilmestynyt ainoastaan muutama kuva, facebookin päivitys on ollut laiskaa ja blogissakin on aika pitkä tauko.

Yksinkertainen syy; loma loppuu ja siitä on pakko ottaa ilo irti. Niin ja pieni kesäflunssa päällä. Tai en tiedä mikä tämä on, mutta on hutera ja voimaton olo. Nenä on mukamas tukossa, vaikka ei edes ole. Joku pöpö silti, joka väsyttää.

Päästiin viime viikon lopussa pojun kanssa vihdoin lintsille. Vanhemmat taisivat olla enemmän innoissaan, kun lapsi itse... Kanajuna kuitenkin oli mieleinen! Teen reissusta oman postauksensa myöhemmin ja syynä ainoastan se, että niitä kuvia on 100000000 kappaletta käsiteltävänä.

Nyt loma on tosiaan loppumetreillään ja huomenna tämä äiti lähtee töihin. Tiedossa on ihan mukavia hommia, joten ei haittaa. Teen 30 tuntia viikossa parin viikon ajan ja sitten sen jälkeen olisi tarkoitus tehdä 12 tuntia viikossa.

Niin ja Topi ei todellakaan ole menossa vielä päiväkotiin. Tästäkin tulossa oma postaus!


Pojalle kuuluu muuten tosi hyvää! Huoli jalkojen toiminnasta alkaa olla poissa. Topilla on niin paljon omaa tahtoa, että sitä on kiivetty nyt viikon aikana vaikka mihin. Jalat on alkuun roikkuneet löysinä perässä, mutta harjoittelun kautta poju on tajunnut ottaa niitäkin mukaan; lopputuloksena jo vähän toimivat jalat! Muksahduksiakin tapahtuu kamalasti, koska joskus voimaa, asentoa tai motoriikkaa on hankala hallita.

IHAN kaikkea vasten on pakko nousta seisomaan.

Karkkipussi varas.. 

Paperipussi toimii hyvänä houkuttimena, että kaveri harjoittelisi kiipeämistä.

Polvien kautta seisomaan. Ps. Kattokaa niskakiekuroita....

Hurahdin viikon aikana sitten Me&I vaatteisiinki.. hyvästi rahat!

Omppu pyllyssä -housut.

Lelu putosi. Onneks poika osaa pudottautua pepulleen, kun haluaa alas.

Tehtiin eilen ensimmäistä kertaa KUNNON ruokaa Topille. Ideanpoikanen syntyi kaverin ohjeesta, mutta sovelsin sitä meille sopivaksi. Loppujenlopuksi lainasin reseptiin vain kananmunan ja hernemaissiporkkanan.

Täysjyvämakaronia
Kanaa
Hernemaissiporkkanaa (pakaste)
Kananmunaa
Vettä
Maitoa

Keitin kanat kattilassa pehmeiksi ja makaronit myös. Murustelin kanan vuoan pohjalle ja lisäsin makaronit sinne. Sitten kippasin sekaan pussin hernemaissiporkkanaa. Laitoin sopivasti vettä ja tavallista maitoa. (Maito ei ole pakollinen..) Lopuksi rikoin vielä kolme munaa ruoan päälle. Sekoitin ja uuniin 225 astetta noin puoleksi tunniksi.

Hyvää tuli ja Topi tykkäsi. Tosin jouduin vähän vetämään sileäksi sauvasekottimella, koska raukalla ei ole vielä hampaita. Osa meni pakkaseen, sillä ruokaa tuli todella paljon. Ainut huono puoli oli, että Topi oksensi kaikki ruoat uimisen jälkeen pihalle. Onneksi tämä johtui ilmeisesti vain klooriveden hörppimisestä. Emmaljungat kuitenkin kärsivät tästä episodista ja olivat yltäpäältä ihanassa oksennuksessa. Haju ei meinannut lähteä millään, joten kankaat oli pakko keplotella irti ja lykätä pesukoneeseen.

Meinasi palaa hermo, kun ne oli laitettu kiinni niin hankalasti. Ruuvimeisselin avulla saatiin irti ja todettiin, että käsinpesu pitäisi tehdä. Onneksi meidän pyykkikoneessa on käsinpesu ohjelma! Hermoa kiristi kaiken päälle vielä sitten se, että pinnasängyn pohjaa oli pakko laskea ja se vasta hankalaa olikin!

Topin ruoka.

Perjantaina meillä on kaverin kanssa kirpparipöytä Espoon Nellassa ja Nutussa. Sieltä voi käydä haalimassa 56-86cm poikien vaatteita. Löytyy kuulkaa vaikka mitä! Hinnat 1-5e, jopa täysin uusistakin vaatteista! Tämän lisäksi on jumppereita, villahaalareita, takkeja, kenkiä, pipoja, hattuja, tossuja, sukkahousuja, sukkia, leluja, lakanoita.. Kypärämyssyt ovat 1,50e/kpl, jumppikset 6-10e kpl, kengistä löytyy täysin uudet 50e arvoiset kangaroosit hintaan 18e, pussilakanat 3e/kpl. Puhtaita nukattomia, vain kerran pestyjä tai TÄYSIN uusia vaatteita. Popia vähän, mutta enimmäkseen Lindex, KappAhl, H&M, Tutta, Esprit, Name It jne.. Tulkaa tekemään löytöjä pöydästä 66! (Omat vaatteet on 66/2 ja kaverin 66/1.)


--


Tässä oli teille taas ihanan sekava teksti! Kaikkea yhdessä läjässä ja ilman päätä tai häntää. Joskus ei jaksa miettiä, vaan haluaa ainoastaan purkaa viime päivien asiat laiskasti "paperille". Sen olen tehnyt.


Nyt aika mennä katsomaan telkkua, koska huomenna on se työpäivä edessä...

PAITSI AINIIN! Sain kaksi ihan hupaisaa kommenttia tänään blogiini. Ensimmäisestä en tajunnut mitään.

"Anonyymi28.8.2013 18.31.00
Ei hera isä, sun lapsella on PAHOJA motoriikkahäiriöitä, ei ryömi/istu 7kk iässä??!! Ja sä blogitat Miikkareista.Ei huh huh."

Joku saa suomentaa, jos tajuaa mitä tuolla ajetaan takaa? :DD Eihän Topi edes ole 7kk vaan 10kk? Ilmeisesti jotakin kummaa pilaa.  Samalta tyypiltä tuli myös toinen kommentti ja se tuli tuohon esittelysivulle, jossa kerron itsestäni.

"Anonyymi28.8.2013 18.36.00
Miksi sun kuva on otettu niin, että sun melkein 20 ylikiloa ei näy?"


Mielenkiintoista. Olen tietääkseni aina ollut tässä blogissa rehellinen ja kertonut avoimesti asioista, kuten siitä, etten ole johonkin asiaan tyytyväinen. Ei mulla ole mitään syytä piilotella, että painan yli 10kg enemmän kuin ennen, en nyt vain koe järkeväksi laittaa mahakuvaa esittelytekstin alle. Tässä siis anonyymin ahdistukseen kuva isosta mahastani:

Nyt ei anon tarvi huolehtia enää siitä tietääkö kaikki varmasti, että täällä
 on tätä vararavintoa enemmän.

Ps. Anolle terveisiä sinne Nokialle! ;)

10kk neuvola

Se oli sitten neuvola käynti tänään. Saatiin yksi ylimääräinen aika 10 kuukauden ikään, koska Topin kehityksessä on ollut viivettä ja muutenkin ollut ongelmia refluksin sekä lihojen syömisen kanssa.

Aamulla satoi vettä ammeesta kaatamalla ja edessä oli pieni kävelymatka. Jotenkin harmitti, ettei saanut jäädä lämpimän peiton alle kuuntelemaan ihanaa kaatosateen ropinaa. Puettiin kaikki lämpimästi päälle eli äitille ja pojalle taas villapaidat. Tämän lisäksi Topille laitettiin ensimmäistä kertaa kurahaalari ja kurahanskat sekä tätä yhdistelmää komistamaan sadehattu. Poika kurkkii vaunuista niin paljon, että suojista huolimatta tavallinen pipo olisi läpimärkä heti. Kaivoin myös kaapin kätköistä ihanan Emmaljungan jalkapussukan ja iskin sen raivosta kihisevän Topin päälle.

En ymmärrä mikä monella lapsella tuntuu olevan juuri ulkovaatteita vastaan. Pipo raivostuttaa, hanskat kiukuttaa. HUOH!

Ei ehkä niin edustava kuva, mutta tällaiset vaatteet Topilla oli.

Hyvin pakattu poika.

Päästiin pukemisruljanssin jälkeen ulos ja olikin hieman jo kiire bussiin. Arvatkaa oliko ihanaa huomata, että taivaalla porotti aurinko ja villapaita liimautui heti selkään. Voitte kuvitella minkälainen hikipallo poika oli, kun päästiin noin puolentunnin päästä perille. Voi raukkaa! Ei tullut taas arvioitua kovin hyvin asua ja taisi suomen sää vaihteeksi tehdä kepposet.



Neuvolassa puhuttiin paljon eri asioista. Puhuttiin siitä kuinka Topi on selkeästi muutaman kuukauden myöhässä kehityksestä verraten ikätovereihin. Jo pitkään opitut asiat on tulleet jäljessä niin fyysisesti kuin osittain henkisestikin.

Olen huomannu tämän itsekin. Äidinvaistot. Kaikki jaksavat silti aina toitottaa, että jokainen lapsi on yksilöllinen ja jokainen kehittyy varmasti omaa tahtiaan. Ei kannata kiirehtiä.


Viimeinen lause tuppaa hieman ärsyttämään, koska se alkaa olla kulutettu ainakin erään ihmisen toimesta puhki. Ihan tasan sama mistä puhun tai missä sävyssä, niin muka aina yritän kiirehtiä. Eikö nykypäivänä saa puhua rehellisesti siitä, että lapsi ei jotakin osaa? Jos kerron, että meillä ei vielä kontata eikä aiotakaan, niin miksi siihen täytyy tulla valittamaan, että minä kiirehdin? On suomalaiset kyllä joskus kummaa porukkaa, kun ei saa asioista ääneen sanoa ja kertoa missä mättää.

Jos sanon, että Topi ei osaa oikein vielä mitään, en tarkoita sitä pahalla. Ei haittaa pätkääkään, vaikka toinen "vasta" ryömii eikä touhota niinkuin muut. En ole pettynyt tai turhautunut tilanteeseen. Kunhan vain kerron miten meillä menee. Joten lopettakaa te (tiedätte kyllä kenelle puhun nyt) se turha spekulointi siellä ja lukekaa mitä sanon.


Topi sai lähetteen fysioterapiaan ja lastenlääkärille ajan keskiviikoksi. Lääkäri tutkii tuota fyysista liikkuvuutta ja henkistä kehitystä.  Hän antaa meille myös ohjeita sekä lääkkeitä refluksiin ja katsotaan lähetettä allergiatesteihin. Myös oikean käden nykimistä pitää seurata.

Joku sanoi, että on yhteiskunnan varojen tuhlaamista viedä lapsi fysioterapiaan pikkuasian vuoksi. Sanonpa vaan, että hyvä se on suutansa aukoa, jos omat lapset kehittyvät ihan tasaista tahtia. On se hyvä tulla sanomaan, kun ei näe kokonaiskuvaa. Minä näen ja mielestäni asiaan on aika puuttua sekä Topin liikkuvuuteen hakea apua. Ei sen takia, että häpeäisin pojan kehittymättömyyttä, vaan sen takia, että se on hyväksi lapselle itselleen.

Mielestäni se, että on huolissaan ja ottaa asioista selvää ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Hyvä äiti pitää huolen lapsestaan ja tarjoaa tälle mahdollisuuden apuun, jos sitä tarvitsee. Ja on ihan tulevaisuudenkin kannalta hyvä, ettei Topi skippaa konttaamis-vaihetta. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että 10kk ikäiseksi Topi liikkuu liian vähän, mutta tilanne ei ole huolestuttava. Akuuttia kiirettä ei ole ja luultavasti asiassa päästään etenemään ehkä vain ohjeistetulla kotijumpalla.

Mitä sitten tulee pojan henkiseen olemukseen, niin Topi kuulemma vaikuttaa sellaiselta lapselta, jolla on hyvä olla vain paikallaan ja katsella. Kaveri ei tarvitse erityisemmin huvituksia ja tekemistä, vaan viihtyy myös aloillaan. Mutta on tarpeeksi menevä ja kiinnostunut ympäristöstä, ettei tarvitse mitään muuta epäillä. Siitäkään ei kannata huolestua, että Topi ei pahemmin jokella, koska poju tapailee jo sanoja. Hauva, Heihei, Lamppu ja joskus Äiti.  Kieli on toki kankea ja joskus kirjaimet menevät sekaisin lopputuloksena siansaksa. Toiset lapset vain ohittavat jotkin kehitysvaiheet ja sille ei mitään voi. Toiset ovat laiskan tyytyväisiä, eivätkä pyri liikkumaan kovasti.

Puhuimme jonkin verran myös siitä, että onko huolestuttavaa, kun Topi ei vierasta tai eroahdistustakaan ei ole tullut. Joku jossakin taisi mainita, että nuo ovat normaaleja vaiheita, jotka kertovat esimerkiksi siitä, että lapsi erottaa olevansa eri ihminen kuin äiti ja olen kuullut myös vihjailuja siihen suuntaan, että olisin huono äiti, kun lapsi ei kaipaa luokseni. Meillä kuitenkin on kovin erilainen tilanne, kun suurimmassa osassa perheistä. Olen lukenut varmaan satojen äitien kirjoittavan, että mies ei osallistu lasten arkeen juuri ollenkaan ja äiti hoitaa melkein koko päivän yksin. Meillä hoitovuorot ovat jakautuneet kahtia ja Samu on viettänyt pojan kanssa samanverran aikaa kuin minäkin. En myöskään imettänyt suoraan rinnalta, joten sellainen side meiltä jäi automaattisesti puuttumaan. Topilla ei ole vain yhtä ihmistä, josta irtaantua vaan kaksi. Mutta ongelmana on se, että toinen meistä on AINA paikalla. Ei siis tule tilannetta, jossa Topi joutuisi jäämään yksin tai pelkäämään yksinjäämistä.

Ja onhan tuo poika kovin itsenäinen. Viihtyy hyvin omissa leikeissään ja harvoin huutelee perään. Yleensä katsoo kummissaan, kun menen vessaan, mutta sitten ryömii tekemään omia touhujaan. Reipas pieni poika - tai liian laiska seuraamaan!


Ruoan suhteen katsellaan niitä allergiatestejä, että olisiko niihin tarvetta. Oksentelun avuksi taas pyritään ottamaan jotakin refluksilääkettä. Neukku sanoi myös, että voidaan aloittaa maidon tarjoaminen pikkuhiljaa. Kuulemma pitäisi antaa rasvatonta maitoa, mutta olen kyllä eri mieltä. Meillä juodaan kevyt maitoa ja piste! Kyllä lapsikin niitä rasvoja jonkin verran tarvitsee. Olen myös kuullut, että luomumaito olisi jostakin syystä iisimpää vauvan mahalle ja siihen kannattaa totuttaa ensimmäisenä. Mukaan kaupasta lähti sitten Ingmanin Luomu Kevyt Maito. Huomenna sekoitetaan sitä hieman korvikkeen sekaan ja totutellaan uuteen juomaan.

Saimme myös toisen suosituksen; yösyöminen pois. On kuitenkin hieman ristiriitainen olo tämän suhteen, enkä tiedä mitä teen asian kanssa. Olen aina halunnut kasvattaa osittain lapsen tahtisesti. Meillä mennään nukkumaan, kun väsy tulee ja herätään, kun ei nukuta. Ei ole mitään tarkkoja kellonaikoja millekään asioille. Ruokaakin saa, kun on nälkä tai maitoa, kun tekee mieli. Tuntuu vain hullulta rajoittaa sitä maidon juontia, jos toinen sitä kokee tarvitsevansa. Tuskinpa tuo enää 15 vuotiaana nousee keskellä yötä hörppimään lasillista maitoa. Ja toisaaltaan, mitä hiton väliä jos nouseekin?!

En muutenkaan ymmärrä sitä outoa hinkua kellontarkkaan rytmittämiseen, mikä neuvoloilla on tavoitteena. En itse elä rytmissä, vaan jokainen päivä on omanlaisensa. Päiväunetkin pitäisi muka vähentää yhteen. Ja minkähän takia?

Meillä syödään päivällä hyvin, joten yösyönnistä ei ole haittaa. Meillä nukutaan pitkät unet öisin, joten päikkärit eivät vaikuta siihen. Mielestäni meidän tapa toimia on ihan hyvä.

Lopuksi otettiin mittoja. Olin veikannut millin pieleen pituuden ja paino-arvio heitti sadalla grammalla.

8kk neuvola                       10kk neuvola

71,5cm                                73,9cm

9120g                                  9680g

46,5cm                                47cm

Eipä tässä sitten muuta. Täytyy vaan sanoa, että ei todellakaan ärsytä niin, että kihisisin kiukusta, vaan ihan periaatteesta vaan huokailen täällä joillekin ihmisille. Riemulla odottaen, mitä anonyymit nyt tällä kertaa keksii!

Oli pakko pitkän päivän päätteeksi tehdä jotakin terapeuttista, joten pyykkasin ja vaihdoin pikkuherran lakanat. Kyllä näyttää tuo unipussi suloiselta, eikö?

Miten teillä on toimittu yösyömisen kanssa tai päiväunien? Lapsen tahdissa vai pakottamalla uusiin tapoihin?

Vaatteista ja valituksista

Äh, jotenkin alkaa vähän kyllästyttämään nuo anonyymien kommentit liittyen meidän vaatteisiin ja niiden hankkimisiin. Olen pyrkinyt siihen linjaan, että julkaisen kaikki kommentit, mutta en jaksaisi toistaa samoja asioita koko ajan uudelleen.

Ensinnäkin en ymmärrä mitä se kenenkäki persiitä kutittaa, millasia tai miten paljon hankin vaatteita? Silti moni asiakseen kokee tästä valittaa. Jos se on teille valittajille tärkeää päästä asiasta sanomaan, niin en toki vie iloanne ja kaikki kommentit luen   _aina_.

Siis yksinkertaisesti tämä tyttö on ihan hulluna lastenvaatteisiin ja löydänkin itseni kuolaamasta kivojen yhdistelmien perään aika usein. Jokaisella on harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, eikö?

Jo kuvauksessa olen varoittanut, että blogi sisältää paljon asiaa lastenvaatteista, joten en ihan ymmärtänyt yhtä kommenttia, joka tuli kenkätekstiin. Täällä on kuulemma alkanut olemaan liikaa vaate juttuja. Miten ihmeessä omassa blogissa voi kirjoittaa liikaa jostakin asiasta? Jokainenhan kirjoittaa niistä asioista, jotka kiinnostavat eniten. Ei ikinä tulisi mieleenikään mennä huomauttamaan kuntoblogiin, että liikaa juttua urheilusta. En valitettavasti voi miellyttää teitä kaikkia ja suosittelen vain siirtymään toisiin blogiin, jos lastenvaatteet ei kiinnosta.

Sen lisäksi ihan vähän ärsyttää, että ihmiset puuttuvat asioihin, joista eivät mitään tiedä. Jonkun mielestä on hölmöä, jos lapsella on enemmän vaatteita, kun vanhemmilla yhteensä. Meillä näin ei ainakaan ole ja tälläkin hetkellä Topin lipasto ei ole edes täynnä ja siellä on myös seuraavan koon vaatteet. Ehkä meillä on paljon noita ulkovarusteita, mutta aleista olen haalinut ja tarpeettomat myyn sitten pois. Ennen syksyä en tiedä mitä tarvitsemme ja mitä emme.

Mitä se on lapselta pois, jos vaatteita on enemmän? Eihän pieni vauva ymmärrä paitojen ja housujen päälle yhtään mitään! Se on enemmänkin itselleni tärkeää, että pikkumies on puettu hyvin ja näyttää tyylikkäältä liikenteessä. Turhamaista? Ehkä, mutta ei vahingoita lasta yhtään mitenkään. Jokainen tietää varansa ja ostaa sen mitä kykenee.

Meillä oli alunperin vaatteita paljon tuon puklaamisen takia. Haalareita tuli olla kaksi, koska joka kauppareissun jälkeen sai sen pilaantuneelle maidolle haisevan haalarin lykätä koneeseen. Nykyään Topi oksentaa taas ja vaatteita menee vaihtoon usein. Myös ryömimisen takia tulee vaihdettua vaatetusta, enhän itsekään olisi pölyisissä ja likaisissa vaatteissa. Ja säästän nyt sen verran edes luontoa, että pesen täysiä koneellisia enkä pistä yhden takin takia pyörimään.

Olen tosi tyytyväinen hankintoihini, enkä kadu niitä mitenkään. En tunne huonoa omaa tuntoa siitä, jos joku huomauttaa tästä asiasta, mutta en yksinkertaisesti jaksa vain vastata sataa kertaa samoja asioita näihin kommentteihin.

Asioista saa olla eri mieltä ja jokaisella on vaatteiden, kenkien ja haalareisen suhteen omat mieltymyksensä. Mielipide on kuin pers reikä, jokaisella on omansa. Karua, mutta totta ;)

Tämmösiä ajatuksia bussista, toivottavasti ei ole kamalasti virheitä, koska kirjoitin puhelimella enkä jaksa oikolukea. Kohta ollaan perillä Helsingissä ja olen muuten menossa tekemään kauhean asian; ostamaan kolme Little Phant - vaatetta kahden hinnalla!

Äiti ja oma aika

Onko äidillä omaa aikaa tai oikeutta siihen? Saako joskus lähteä ulos yksin, kun mies hoitaa lasta? Saako joskus hypätä viihteelle ja viedä lapsi mummilaan?

Mikä on oma mielipiteeni asiaan?

Äitiys on hieno asia ja siihen on sitouduttava, jos lapsia hankkii. Äitiys ei mielestäni kuitenkaan määrity siitä kuinka paljon olet lapsesi kanssa. Pitää löytää kultainen keskitie. Ei tietenkään ole hyvä, jos äiti juoksee joka paikassa koko ajan ja on oikeasti harvoin kotona. Mielestäni ei myöskään ole kovin tervettä viettää lapsen kanssa joka hetki, joka päivä ja joka viikko kaksin.

Mutta mikä minä olen arvostelemaan? Ihmiset ovat erilaisia ja toiset kaipaavat sitä omaa aikaa enemmän kuin toiset. Ei ole oikeastaan yhtä oikeaa vastausta tähän asiaan. Toinen haluaa olla lapsensa kanssa koko ajan, koska se on paras tapa viettää aikaa. Toinen taas haluaa käydä ystävillään ilman, että lapsi roikkuu helmassa. Kumpi näistä äidestä on parempi? Ei kumpikaan. 

On typerää, että äidit kisailevat tällaisella asialla. Mitä se kenellekään kuuluu, miten kukakin viettää aikansa, jos lapsi voi hyvin? 

Sain idean tähän postaukseen muutamasta kommentista, jotka tulivat edelliseen tekstiin. 

"Äideille ei kuulu omaa aikaa, on vain lasten aikaa"   

"Mutta miksi sä haluat toisen lapsen jos (vaadit ja) tarvitset noin paljon omaa aikaa?"

Olen aina miettinyt, että miksi ihmiset jaksavat puuttua toisten tekemisiin? Miksi se suu on ihan pakko avata? Johtuuko se siitä, että toiset kuvittelevat itse olevansa jotenkin erinomaisia ja täydellisiä, koska toimivat erilailla?

Olen huomannut, että joillakin äideillä on tapana omia lapsiaan hyvin vahvasti. Se on varmaan se suojeluvaisto ja äidinrakkaus. Olen itse hieman kyllästynyt katselemaan tuota toimintaa ja yrittänyt olla avoimempi. Lapsen isäkin haluaa varmasti olla läsnä poikansa/tyttönsä elämässä, mutta ei välttämättä uskalla ohittaa karhu-emoa. Olen usein poistunut ovesta ulos ja jättänyt pojat oman onnensa nojaan. Ainakaan meillä ei tarvitse miettiä pärjääkö isä vai ei, koska hän osaa käyttää omia aivojaan.

Monet äidit ovat herkästi neuvomassa ja höösäämässä, kun isän olisi tarkoitus jäädä hoitamaan lasta. Vouhkaaminen ei ainakaan nosta itseluottamusta. "Taas sinä laitoit väärät vaatteet päälle!" "Voi ei, tämä täytyi tehdä näin eikä noin!" Lapsi on kuitenkin kahden ihmisen yhteinen, joten mietin usein miksi äiti on se joka päättää kaikesta. Eikö miehellä saa olla mielipidettä? On surullista, että jotkut eivät anna isän edes tavata lapsiaan, vaikka mies olisikin kunnollinen heppu. Tehdään asioista ja tapaamisajoista niin mahdottomia, että mies päättää perääntyä. "En ole selkeästi tervetullut heidän elämäänsä."

Isän lisäksi on anoppia, mummia ja ukkia. Kaikki haluavat sylitellä ja hoivata sitä pientä ihmettä. Miksi moni tällaisessa tilanteessa valittaa, että heidän lapsensa omitaan? Äiti saa usein kuitenkin olla lapsen kanssa todella paljon, joten tuskin se tunnin sylittely on keltään pois. Itse annan kaikkien halukkaiden pidellä, hoivata ja tutustua. Ehkä (?) se näkyykin Topin luonteessa, koska poika ei vierasta ja on sellainen sosiaalinen hymypoika!

Sama koskee sitten hoitoon antamista. Miksi se on niin vaikea luottaa lapsi oman äitisi tai anopin hoitoon? Ovathan he jo kasvattaneet mahdollisesti useammankin lapsen. Olen pohtinut, johtuuko monen äidin "en tarvitse omaa aikaa" siitä, että he eivät halua antaa pientä aarrettaan hoitoon? Onko tuo lause vain tekosyy? 

Tämä on mielipiteeni, enkä tuomitse ketään. Mietin vain asioita ja tapoja toimia. Jokaisella on varmana omat syynsä miksi toimii juuri sillä tavalla, en siis arvostele. Ajattelen vain yleisellä tasolla ääneen. Miten teillä toimitaan, onko se hyvä ratkaisu vai pitäisikö jonkun olla toisin?

Itse olen ollut lapsessani aika tiiviisti kiinni. Topi on ollut muutaman kerran hoidossa, ensimmäisen kerran jo 2kk ikäisenä muutaman tunnin. Meillä on kuitenkin käynyt varasylejä ja auttavia käsiä. Iskä on hoitanut poikaansa viikonloppuisin ja iltaisin. Nyt 7kk jälkeen sain vihdoin kuukauden "lomaa" enkä pode siitä  huonoa omaatuntoa.

Ehkä joku kukkahattutäti kauhistelee tätä asiaa, mutta tämä oli se mitä minä tarvitsin. Halusin hengähtää hetken ja antaa isälle mahdollisuus päästä sisään pojan arkielämään. Olin kuitenkin koko lomani ajan kotona ja läsnä, vaikka se oli isä, joka vaihtoi vaipat, syötti tai kylvetti. En siis ollut koko kuukautta täysin irti pojastani, vaan melkein aina paikalla, jos äitiä tarvittiin.

Eräs kommentoija näki asiakseen arvostella toisen lapsen hankkimista, "kun vaadin omaa aikaa näin paljon" ja "joku muu ei voi kahta lasta koko ajan hoitaa".  Vastataanpa nyt sitten tähänkin asiaan. Haluan ensin kysyä sinulta kysymyksen.. miksi näet oman aikani nauttimisen vaatimisena? En ole vaatinut ketään hoitamaan poikaani vaan jokainen on tehnyt sen vapaaehtoisesti. En koskaan vaadi, että joku muu joutuu tekemään minun hommani. Osaan vain ottaa vastaan avun, kun sitä tarjotaan. Tottakai tiedän, että kaksi lasta vaatii hyvin paljon enemmän. Miksi en tietäisi, koska olen hommaan ryhtymässä? Ihmettelen myös, että miksi joku muu ei voisi hoitaa kahta lasta samaan aikaan. Tulenhan minäkin pärjäämään kahden kanssa päivisin.

Täytyy vielä loppuun tarkentaa erästä asiaa, että se ei tuota lisää väärinkäsityksiä. Kirjoitin viime tekstissä, että kotona olo ahdistaa helposti ja lähden usein liikenteeseen sen takia. Missään en sanonut, että ahdistus johtuisi pojastani. Sillä ei ole mitään tekemistä Topin kanssa! Uskon, että moni äiti tai ei-äiti voi allekirjoittaa sen asian, että neljän seinän sisällä oleminen ei ole aina niin kivaa. Meidän kämppä on kesällä todella kuuma ja ei todellakaan huvita tuijottaa samoja maisemia 24/7. Siispä lähden jonnekin. Ehkä Topi on hitaammin kehittynyt ryömimisessä yms, koska ollaan usein kylässä/kaupoilla/ulkoilemassa. (Ollaan me kotonakin, mutta poika nukkuu melkein 18 tuntia vuorokaudessa, joten lattialla olemiselle ei kamalasti jää aikaa.)

En tiedä teistä, mutta jos se joidenkin mielestä tekee minusta huonon äidin, että tahdon olla joskus yksin enkä aina halua istua sisällä, niin olkoon! Minähän en muiden mielipiteistä välitä. 

"Minä ainakin oon äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä, työkaveri...mulla on monta eri minää, eri tilanteissa. Toki 

äitiminä on aina taustalla, mutta ei se sitä tarkoita että olisin vain äiti - olen paljon muutakin.

Ja on ihan sallittua, jopa suositeltavaa, ottaa välillä "lomaa" lapsista oman ajan, harrastusten, tms muodossa."